Toiminnot

EU komissio raportoi Turkin kehityksestä

Kohteesta Ortodoksi.net

EU komissio raportoi Turkin edistymisestä jäsenyysneuvotteluissa 14.10.2009. Raportissa tarkasteltiin myös uskonnonvapaustilanteen kehittymistä, johon myös ekumeenisen patriarkaatin tilanne liittyy. Raportissa todetaan, että Turkilla on ollut jotakin kehitystä Turkkiin pyrkivien ulkomaalaisten papiston työlupien saamisessa, mutta yleisesti toimintatavat ovat pysyneet kömpelöinä.

Komissaari Olli Rehnin kabinetin jäsen Taneli Lahti vastaa Turkkiin liittyvistä asioista. Hän kertoi Ortodoksi.netille, että ”Euroopan Komissio seuraa tarkasti uskonnonvapauteen liittyvää kehitystä Turkissa, osana Turkin EU-jäsenyysprosessia.”

- Käsittelemme asiaa säännöllisesti yhteyksissämme Turkin viranomaisten ja kansalaisyhteiskunan edustajien kanssa. Raportoimme muun muassa uskonnonvapaudesta vuosittaisessa edistysraportissamme.

Ainoana positiivisena kehityksenä uskonnonvapaudessa edistysraportissa mainittiin, että ekumeenisen patriarkaatin työlupahakemuksiin vastattiin myönteisesti joulukuussa 2008. Sen sijaan ei-muslimiyhteisöt ovat yhä ongelmissa, koska heitä ei lueta oikeushenkilöiksi. Rajoitukset papiston koulutuksessa ovat säilyneet. Turkkilainen lainsäädäntö ei anna yhteisöille oikeutta yksityiseen korkeakoulutukseen ja tähän ei ole mahdollisuutta julkisessa koulujärjestelmässä. Halkin teologinen seminaari pysyy suljettuna, vaikka sen uudelleen avaamisesta keskusteltiin laajalti raportointiaikana. Armenian patriarkan ehdotus avata yliopistossa tiedekunta armenian kielelle ja papistolle on ollut vireillä jo useita vuosia. Syyrialaiset voivat tarjota ainoastaan epävirallista koulutusta virallisten koulujen ulkopuolella.

Raportissa todetaan, että ekumeeninen patriarkaatti ei ole vapaa käyttämään kaikissa tilanteissa kirkollista arvonimeä ”ekumeeninen”. Kesäkuussa 2007 kassaatio-oikeus linjasi, että niiden henkilöiden, jotka osallistuvat ja valitaan uskonnollisissa vaaleissa patriarkaatissa, tulee olla Turkin kansalaisia ja olla töissä Turkissa valinnan aikana. Henkilökohtaiset dokumentit, kuten henkilökortti, sisältävät yhä tiedon uskonnosta jättäen mahdollisuuden syrjiville toimenpiteille. Vähemmistöuskontojen jäsenet väittävät, että turvallisuuspalvelu tarkkailee ja tallentaa heidän palvontamenojaan. Lähetystyöntekijöitä pidetään laajalti uhkana maan yhtenäisyydelle ja islamille.

Ei-muslimi uskonnolliset yhteisöt raportoivat jatkuvasta syrjimisestä ja hallinnollisesta epävarmuudesta koskien palvontapaikkoja. Viranomaisille jätetyt hakemukset palvontapaikkojen käytöstä on hylätty ja jo olemassa olevia protestanttien ja jehovantodistajien rukoushuoneita vastaan on nostettu syytteitä oikeudessa. Hyökkäykset ja uhkailut ei-muslimi papistoa ja palvontapaikkoja kohtaan on raportoitu useissa provinsseissa. Turkin Raamattuseuran kirjakauppa eteläisessä Adanan kaupungissa vandalisoitiin toisen kerran helmikuussa.

Syyrialaisten ortodoksien luostari Mor Gabriel on kohdannut omistusoikeuteen liittyvän ongelman, kun paikallinen oikeusistuin on nostanut kanteen sitä vastaan sillä perusteella, että luostari olisi rakennettu valtion maalle. Luostarilla on hallinnolliset dokumentit maan omistuksesta ja kuitit maksetuista veroista ja oikeuskäsittely on kesken. Maaliskuussa 2009 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tuomitsi, että Turkki oli rikkonut omistusoikeutta Bozcaada-saarella (Tenedos) sijaitsevassa ortodoksisen kirkon tapauksessa. Raportissa todetaan, että Turkin tulee taata täysi turva vähemmistöjen omistusoikeudelle.

- Komission yleisnäkemys uskonnonvapauden tilasta Turkissa on, että Turkin tulee edelleen vahvistaa toimiaan uskonnonvapauden toteutumiseksi käytännössä sekä parantaa edellytyksiä Turkin eri uskontokuntia edustavien yhteisöjen vuoropuhelulle, kertoo Lahti.

EU-komission raportissa todetaan, että Turkissa tarvitaan lisää toimia luomaan ilmapiiriä, joka edistää vapaan uskonnonharjoittamisen kunnioittamista. Turkki teki rajoitettuja toimia parantaakseen suvaitsevaisuutta tai edistääkseen yhteiskunnan avoimuutta suhteessa vähemmistöihin.

Ortodoksi.net - Petja Pyykkönen

Lue koko raportti (englanniksi) - asiasta erityisesti sivuilla 20-28