Toiminnot

Elisabet Fjodorovna

Kohteesta Ortodoksi.net

Uusmarttyyri Elisabet Fjodorovna
venäläinen ikoni
Kuva: Wikipedia
Uusmarttyyri Elisabet Fjodorovna
Kuva: Wikipedia
Uusmarttyyri Elisabet Fjodorovna
Kuva: Wikipedia

Uusmarttyyri, suuriruhtinatar Elisabet Fjodorovna [nimistä käytetään artikkeleissa joskus myös muotoja: Elizabet(h), suomalaisessa kalenterissa Jelisaveta ja jälkimmäisestä osastakin muotoa Feodorovna] (venäjäksi: Елисаветы /Елизавета Фëдоровна / Elisavet / Elizaveta Fjodorovna) syntyi vuonna 1864 Darmstadtissa, Saksassa ja kuoli Venäjän vallankumouksen yhteydessä keisarin sukulaisten kanssa Uralilla 18. heinäkuuta 1918 Alapajevskissa, Neuvosto-Venäjällä.

Saksalainen prinsessa

Elisabet oli syntyään Hessen-Darmstadin prinsessa ja suurherttua Ludvigin tytär. Hän oli suuriruhtinas Sergei Aleksandrovitš Romanovin (1857 - 1905) puoliso ja suuriruhtinas taasen oli Venäjän keisari Aleksanteri II:n poika. Elisabetin sisar prinsessa Alix puolestaan oli Venäjän viimeisen keisarin ja myös uusmarttyyrin, Nikolai II:n puoliso, uusmarttyyri keisarinna Aleksandra Fjodorovna.

Pyhä Elisabet kääntyi 1891 protestantista ortodoksiksi omasta tahdostaan ja alkoi käyttää samalla nimestään sen venäläistä muotoa Jelisaveta (Елизавета). Seuraavana vuonna he muuttivat Moskovaan, jonka kenraalikuvernööriksi Sergei Aleksandrovitš oli nimitetty. Elisabetilla ja Sergeille ei ollut omia lapsia, mutta he toimivat kasvattivanhempina tuolloin maanpaossa eläneen Sergein veljen Pavelin lapsille Dmitri Pavlovitšille ja Maria Pavlovnalle.

Sosiaalityötä jo varhain

Pyhä Elibet organisoi jo varsin varhaisessa vaiheessa eri sosiaaliluokkiin kuuluvien naisten kanssa rintamalla taistelevien sotilaiden auttamista ja hoitamista niin rintamilla kuin sairaaloissa.

Suurrruhtinas Sergei salamurhattiin pommilla helmikuussa 1905. Pyhä Elisabet oli poistunut hieman aikaisemmin paikalta ja näin säästyi kuolemalta. Myöhemmin hän vieraili vankilassa miehensä surmaajan luona ja kehotti häntä tekemään parannuksen ja katumaan tekoaan.

Luostarin perustaminen ja muutto

Sisar Varvara (Jakovleva)
kuvattu suurruhtinatar Elisabet Fjodorovnan luostarissa vuonna 1913.
Kuva:Wikipedia

Tämän jälkeen hän alkoi yhä enenevissä määrin vetäytyä pois entisestä sosiaalisesta elämästä. Pian hän myös siirtyi perustamaansa pyhien Martan ja Marian luostariin, jossa keskittyi palvelemaan Jumalaa ja auttamaan köyhiä. Hän muutti pois palatsista ja siirtyi asumaan ostamaansa rakennukseen Ordinkassa.

Pyhä Elisabet hoiti sairaita ja haavoittuneita sotilaita sairaaloissa ja rintamilla. Pääsiäisenä 1918 kommunistit määräsivät hänet lähtemään Moskovasta ja liittymään samaan joukkoon kuninkaallisen perheen kanssa lähelle Jekaterinburgia. Hän lähti sinne seuranaan noviisi, sisar Varvara luostarista ja saattajina latvialaisia vartijoita.

Bolševikkien vankina

Saavuttuaan Jekaterinburgiin (Екатеринбург, myöhemmin vuosina 1924-1991 Sverdlovsk / Свердловск) häntä ei laskettu tsaarin perheen luo, vaan sijoitettiin luostariin, missä hän sai hyvän vastaanoton sisarilta.

Toukokuun lopussa pyhä Elisabet siirrettiin läheiseen Alapajevskiin yhdessä eräiden muiden vangittujen ja nuoren kreivi Vladimir Paleyn kanssa. Heidät kaikki sijoitettiin vanhaan koulurakennukseen kaupungin laidalle. Pyhää Elisabetia vartioitiin, mutta hän sai mennä kirkkoon ja työskennellä puutarhassa.

Teloitus

Heinäkuun 5. päivä (vanhan kalenterin mukaan 18.7.) heidät kaikki vietiin vajaan 20 kilometrin päässä olevaan Alapajevskiin (Алапа́евск) ja teloitettiin. Yksi ammuttiin, mutta muut - heidän mukanaan pyhät Elisabet ja Varvara - heitettiin alas kaivoskuilusta ja heti heidän peräänsä heitettiin kranaatti. Pyhän Elisabetin kerrotaan eläneen kuilussa vielä useita tunteja ja laulaneen siellä haavoittuneena kirkkoveisuja.

Pyhän Elisabetin ja Varvaran ruumiit vietiin vuonna 1920 Jerusalemiin ja haudattiin siellä Pyhän Maria Magdaleenan kirkkoon.

Muistopäivä

Ortodoksinen kirkko muistelee pyhiä Jelisavetaa ja Varvaraa (Barbaraa) aina vuosittain heidän omana muistopäivänään heinäkuun 5. päivänä.

HAP

Katso myös