Isä Andrei: "Tuhlaajapojan sunnuntai"

Opetupuhe – Tuhlaajapojan sunnuntai (Luuk.15:11–32)

Vaasa 1.2.2026

Hyvät ystävät,
Tuhlaajapojan vertaus, jota äsken kuulimme, ei ole kertomus vain yhdestä pojasta. Se on kertomus meistä kaikista – ja ennen kaikkea Jumalasta, joka etsii ihmistä, ja ihmisestä, joka kaipaa elämäänsä muutosta ja etsii Jumalaa. Nostan esiin kolme opetusta, jotka puhuvat suoraan meidän aikaamme: mielenmuutoksesta, pyhyyden kaipuusta ja kirkon elämästä.

Ensimmäinen opetus: mielenmuutos

Ensimmäinen opetus on mielenmuutos, joka tapahtui tuhlaajapojassa vierailla mailla. Evankeliumi sanoo yksinkertaisesti: “Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: ‘Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään.’” (Luuk.15:17)

Kirkkoisät selittävät tämän niin, että ihminen oli ollut hajallaan – poissa omasta todellisesta itsestään. Nyt hän herää ja näkee, että elämä ei ole tasapainossa. Hän ymmärtää, että jokin on vialla ja että elämässä on tehtävä muutos.

Tämä on tärkeä opetus myös meille. Nykypäivän ihminen ei välttämättä koe itseään “syntiseksi” samalla tavalla kuin tuhlaajapoika, mutta hyvin moni kokee itsensä väsyneeksi, pirstaleiseksi ja eksyneeksi. Usein ihminen huomaa, että elämästä puuttuu merkitys ja suunta. Vaihtoehtoja on paljon, mutta rauhaa vähän. Kulutusta on enemmän, mutta sisältöä ja toivoa vähemmän.

Jumala kutsuu meitä kaikkia tähän tuhlaajapojan mielenmuutokseen. Muutos ei ala syyllisyydestä, vaan rehellisyydestä Jumalan ja itsemme edessä. Erityisesti suuren paaston aikana meidät kutsutaan ikään kuin “menemään itseemme”: luopumaan kaikesta siitä, mikä estää meitä Jumalan ja lähimmäisen rakastamisesta, ja aloittamaan paluumatkan kotiin.

Toinen opetus: pyhyyden kaipuu

Toinen opetus on se, että pyhyyden kaipuu on kaipuuta Isän luo – ei täydellisyyteen. Kun poika lähtee kotiin, hän ei palaa vaatimuksin tai ehtoja asettaen, vaan tyhjin käsin. Hän on menettänyt kaiken ja kokenut yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta vierailla mailla.

Ja juuri silloin tapahtuu jotakin evankeliumin ydintä paljastavaa: Isä juoksee häntä vastaan.

Tämä on ratkaisevaa myös meidän ajassamme. Monet etsivät tänään hengellisyyttä, mutta epäröivät sitoutumista ja yhteisöllisyyttä. Kirkossa ehkä käydään, mutta kirkollista yhteyttä ei aina eletä todeksi. Kirkosta tulee helposti paikka, jossa viivähdetään hetkeksi: nautitaan kauniista sakraalitilasta, musiikista ja suitsutuksen tuoksusta.

Mutta vertaus sanoo enemmän. Pyhyys ei ole esteettinen kokemus eikä suoritus, vaan suhde. Se on rohkeutta tulla Jumalan eteen tyhjin käsin ja sellaisena kuin olemme. Se on lupa palata, vaikka sanat olisivat vielä keskeneräisiä. Sinun ei tarvitse ensin muuttua, jotta saisit tulla – vaan saat tulla, jotta voisit muuttua.

Kolmas opetus: uusi elämä kirkon yhteydessä

Kolmas opetus liittyy juhla-ateriaan, uuteen pukuun ja sormukseen. Kun poika tulee kotiin, isä ei jätä häntä entiselleen. Hän pukee hänet, antaa sormuksen ja kengät.

Näin meille opetetaan, että kasteessa ja mirhavoitelussa, katumuksessa ja pyhässä ehtoollisessa me pukeudumme Kristukseen. Meistä tulee uusia Jumalan lapsia, uusi luomus Pyhässä Hengessä ja Hänen armossaan.

Nykypäivänä moni haluaa uskoa ilman sitoutumista ja hengellisyyttä ilman yhteisöä. Mutta kirkko opettaa, että jumaloituminen – kasvu Kristuksen kaltaisuuteen – tapahtuu kirkon sakramenttien ja seurakunnan yhteydessä, rukouksessa ja lähimmäisenrakkaudessa. Kirkko ei ole täydellisten kerho, vaan paikka, jossa opetellaan elämään uutena ihmisenä yhdessä.

Hyvät ystävät, nämä kolme opetusta – mielenmuutos, pyhyyden kaipuu ja juhla-ateria, joka meille on pyhä ehtoollinen – muistuttavat meitä siitä, että uskon elämää ei eletä yksin. Tuhlaajapoika katuu vilpittömästi ja hänet palautetaan siihen, mihin hänet on luotu ja mistä hän on kotoisin.

Tänään Kristus kutsuu meitä samanlaiseen mielenmuutokseen: aloittamaan hengellisen matkan kohti Jumalaa, seuraamaan Kristuksen käskyjä ja oppimaan rakastamaan niin kuin Hän rakasti.

Rukoilkaamme, että Herra herättäisi meidät näkemään totuuden itsestämme, antaisi meille rohkeuden palata Isän kotiin ja muovaisi meitä Kristuksen kaltaisuuteen Hänen kirkon yhteydessä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Aamen.