Konstantinopoli ja Latvia: vaikea mutta välttämätön tie
Ortodoksi.netista
Latvian ortodoksinen kirkko historiallisessa käännekohdassa
Konstantinopolin ekumeenisen patriarkan Bartholomeoksen syyskuinen vierailu Riikaan nosti Latvian ortodoksisen kirkon kansainvälisen huomion kohteeksi. Tilanne on monella tavalla herkkä: kirkko on katkaissut suhteensa Moskovaan ja etsii nyt uutta paikkaansa ortodoksisen maailman sisällä.
Latvian kirkon irtautuminen Moskovasta
Latvian ortodoksinen kirkko on viime vuosien aikana tehnyt ratkaisuja, jotka merkitsevät selkeää eroa Moskovan patriarkaattista. Päätös ei ole syntynyt tyhjiössä, vaan liittyy maan historiallisiin kokemuksiin, geopoliittiseen asemaan, jäsenyyteen EU:ssa sekä Venäjän toimiin Ukrainassa. Latvian eduskunta on säätänyt lain, joka estää kirkollisen yhteistyön Moskovan kanssa, ja maan poliittinen johto tukee selkeästi tätä linjaa.
Latvia on Venäjän rajanaapuri, jolla on tuoreessa muistissa sekä rankka ja alistava neuvostomiehityksen aika että viime vuosien turvallisuuspoliittiset jännitteet. EU:n ja Naton jäsenenä Latvia on vahvasti osa läntistä yhteisöä, mutta sen ortodoksinen vähemmistö, joka koostuu lisäksi suurlta osin venäjänkielisistä jäsenistä, joutuu elämään tämän suurvaltapolitiikan rajapinnassa, kahden suunnan puristuksessa.
Konstantinopoli vaikeassa asemassa
Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti on aiemminkin joutunut ottamaan kantaa johtavan asemansa vuoksi kipeisiin kysymyksiin, kuten Ukrainan kirkon asemaan. Se on tuominnut Moskovan patriarkka Kirillin sodan oikeuttamisen, mutta samalla korostanut ykseyden merkitystä ortodoksisessa maailmassa.
Nyt Fanari joutuu jälleen arvioimaan, miten se voi tukea paikallista kirkkoa, joka haluaa irtautua Moskovasta. Tämä ei ole helppo tehtävä. Jokainen uusi irtautuminen lisää jännitteitä paitsi Moskovan kanssa myös suhteessa muihin patriarkaatteihin. Erityisesti Serbian ja Jerusalemin patriarkaatit suhtautuvat varauksella Moskovan vastaisiin ratkaisuihin, vaikka niiden syyt vaihtelevat – historiallisista ja poliittisista kytköksistä aina kirkollisiin ja taloudellisiin realiteetteihin saakka.
Tästä huolimatta Konstantinopolin ekumeenisella patriarkaatilla on asemansa vuoksi vastuu. Se ei voi kääntyä pois, vaan sen on tavalla tai toisella autettava Latvian ortodoksista kirkkoa löytämään paikkansa ortodoksisen perheen sisällä.
Latvian poliittinen johto tukena
Vierailunsa aikana patriarkka Bartolomeos tapasi Latvian presidentin, pääministerin ja eduskunnan puhemiehen. Kaikki he toivat esille Latvian johdon selkeän tahdon vähentää Venäjän vaikutusta ja kaikensaista riippuvuutta siitä sekä vahvistaa siteitä Konstantinopoliin. Samalla korostettiin, että kirkolla on tärkeä rooli kansallisessa yhtenäisyydessä ja yhteiskunnallisessa rauhassa.
Yhteisiä huolia ja uusia avauksia
Patriarkka Bartholomeos piti luennon Latvian yliopistossa ekologisesta kriisistä, jonka hän näki sekä tieteellisenä että hengellisenä kysymyksenä. Luento sai lämpimän vastaanoton ja alleviivasi, että luomakunnan varjeleminen on kristityille sekä uskon että yhteiskunnallisen vastuun asia. Vierailu toi näkyväksi, että ortodoksinen kirkko ei voi vetäytyä vain sisäisiin kiistoihin, vaan sen tulee kantaa vastuuta myös maailmanlaajuisista kysymyksistä.
Historiallinen käännekohta koko ortodoksisuudelle
Latvian ortodoksinen kirkko kulkee nyt tietä, joka voi johtaa uudenlaiseen asemaan ortodoksisen maailman sisällä. Konstantinopolin ja Moskovan väliset jännitteet tekevät tilanteesta hauraan, mutta samalla avautuu mahdollisuus rakentaa tulevaisuutta, jossa kirkko voi toimia vapaammin osana eurooppalaista todellisuutta. Samalla tuo eurooppalaisuus saattaa olla ”punainen vaate” mm. afrikkalaiselle ja aasialaiselle ortodoksisuudelle, joiden riippuvuus vaikkapa Venäjän tai Kiinan taloudellisesta tuesta on osin ”hankala yhtälö”.
On kuitenkin syytä muistaa, että tällaiset ratkaisut eivät vaikuta vain yhteen paikalliskirkkoon. Ne heijastuvat siis tavalla tai toisella koko ortodoksiseen maailmaan – eivät niinkään opin ja uskon ykseyden tasolla, vaan kirkollisen hallinnon, politiikan ja kansainvälisten suhteiden kentässä. Ortodoksisen kirkon yhtenäisyys on tässä mielessä vakavan koetuksen edessä.
Varmasti voidaan sanoa, että kirkko on jälleen historiallisessa käännekohdassa – ja Latvian tapahtumat tulevat osoittaman jälleen kerran, kuinka syvällisesti politiikka ja kirkko limittyvät toisiinsa nykymaailmassa.
(Lähteet: president.lv, lvportals.lv, mk.gov.lv, Βήμα Ορθοδοξίας)