Pyhän Gregorios Palamaksen sunnuntaina (opetuspuhe)
Kohteesta Ortodoksi.net
”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lammasten puolesta. Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän” (Joh. 10:11; 14).
Ortodoksinen teologia tulee osoitetuksi teoissa ja elämässä
Suuren paaston toisena sunnuntaina ortodoksinen kirkko muistelee Tessalonikin arkkipiispa Gregorios Palamasta (k. 1359). Hän oli bysanttilainen teologi ja piispa, joka kehitti Jumalan tuntemisen kokemuksellisen teologian. Tämän pyhän hiljaisuuden teologian lähtökohtana on, ettei Jumalaa opita tuntemaan rationaalisen ajattelun kautta, vaan ainoastaan askeettisessa yhteydessä Jumalaan.
Pyhä Esipaimen Gregorios oli vakuuttunut, että ihmisen on mahdotonta omistaa Jumala sisimmässään tai yhdistyä Hänen Valkeuteensa, ellei hän ensin puhdistu hyveissä ja nouse askeettisessa elämässä itsensä yläpuolelle.
Pyhä Gregorios Palamas korosti luostarielämän suurta merkitystä. Ei riittänyt, että pelkästään elää luostarissa, vaan kilvoittelijan tuli elää Pyhien Isien esikuvan mukaisesti.
Kirkon Tradition mukainen munkki on samanaikaisesti profeetta, apostoli ja Kristuksen marttyyri. Tällainen munkki sekä elää Kristuksen elämää että todistaa uudesta elämästä Kristuksessa. Hän on valmis kärsimään marttyyrina Kristuksen kirkkauden tähden. Hän taistelee sydämen ja sielun puhtauden puolesta pahoja henkiä vastaan.
Pyhä Gregorios Palamas opettaa, että ortodoksinen teologia perustuu tekoihin ja elämään. Siinä on kyse Kirkon elämänkokemuksesta. Palamas ei pidä oikeana sanojen ja ajatusten kautta löydettyä tietoa, vaan sitä tietoa, mikä tulee osoitetuksi teoissa ja elämässä.
Pyhä Gregorios Palamas ei ole sosiologi sanan nykyaikaisessa merkityksessä, vaan hän on teologi sanan ortodoksisessa merkityksessä - ja sen vuoksi myös todellinen sosiologi.
Tessalonikin arkkipiispan mukaan rikkaat ovat sairastuneet rahasta ja omistamisesta, samoin kauppiaat ja toreilla kaupustelijat. Ahne ihminen haluaa omakseen sen, mikä on tarkoitettu yhteiseksi hyväksi. Hän varastaa toisen omaa.
Pyhä Gregorios Palamas viittaa usein armeliaisuuden hyveen suureen arvoon. Armeliaisuus on kahdella tapaa hyvä asia. Ensiksi se tarjoaa tarvitseville suojaa, ruokaa ja ajallista apua. Toiseksi se merkitsee kärsivällisyyttä, anteeksiantamusta ja myötätuntoa puutteessa eläviä kohtaan. Kristus opetti seuraajilleen molempia armeliaisuuden tapoja.
Ortodoksisen kirkon tehtävä on muokata ajan henkeä Kristuksen iankaikkisen hengen mukaiseksi. Ortodoksisessa kirkkonäkemyksessä on keskeistä uskon, teologisen tiedon ja elämän ykseys.
Ilman askeesia ei ole Kirkon elämää
Bysantin ortodoksisessa perinteessä korostettiin Kirkon teologian parantavaa luonnetta. Siksi hengellisessä elämässä ovat keskeisiä vanhus eli hengellinen ohjaaja, sielun ja ruumiiden parantaja, sakramentaalinen elämä sekä koko ihmisluonnon oikeaan arvoon saattaminen.
Nykyajan ortodoksisessa kirkossa on lukuisia kielteisiä voimia, jotka uhkaavat sen jäseniä vieraantumisella ja turmeluksella. Pyhä Gregorios Palamas osoittaa meille tämän vaaran ja opettaa kirkollisesti, mikä on terve tapa elää ortodoksisesti.
Pyhän Gregorioksen mukaan todellinen elämä kuuluu sielun lisäksi myös ruumiille. Mutta ihmisen varsinainen kuolema tarkoittaa sielun eroamista Jumalan armosta ja yhdistymistä syntiin.
Pyhä Esipaimen kehottaa meitä heittämään pois kaiken ja luopumaan kaikesta, olipa sitten kysymys ihmissuhteista, teoista tai haluista, kaikesta mikä kiskoo meitä eroon Jumalasta ja johtaa lopulta iankaikkiseen kuolemaan.
Epätoivolla ei saa olla sijaa ihmiselämässä, vaikka saatana koettaakin monin tavoin kylvää ei pelkästään välinpitämättömien ihmisten, vaan myös kilvoittelevien mieleen.
Pyhä Gregorios Palamas muistuttaa meille, että tämän elämän aika on katumuksen aikaa. Jo pelkästään se, että syntiä tehnyt ihminen on elossa, on takeena siitä, että Jumala ottaa hänet vastaan jos ihminen vain tahtoo palata Jumalan luo.
Tähän elämään kuuluu ihmiselle annettu oikeus päättää itse omasta elämästään. Ihminen voi vapaan tahtonsa mukaisesti valita jo elämän vuoripolun tai kuolemanlaaksoon johtavan tien.
Pyhä Esipaimen Gregorios kysyy, missä siis olisi sijaa epätoivolle, kun kaikki voivat aina ja milloin vain haluta saada omakseen iankaikkisen elämän?
Jumalan Rakkaus on mittaamaton meitä ihmisiä kohtaan. Syntiin lankeemuksen jälkeenkään Hän ei tuominnut tottelemattomia ihmisiä oikeuden mukaan, vaan antoi heille katumuksen ajan. Jumala kutsuu meitä yhä uudestaan luokseen ja kulkee ympäriinsä etsimässä meitä ja koettaa saada meidän kääntymään elämän tekoihin.
Pyhän Gregorioksen mukaan Kirkon eettinen opetus on yhteisöllistä ja yhteiskunnallista etiikkaa. Pyhä Eukaristia on kirkkoyhteisön elämää. Pyhä Eukaristia hylkää yksilökeskeisen hyötynäkökohtiin perustuvan ajattelun ja toiminnan.
Ortodoksisen kirkon elämän päämäärä on muuttumaton. Kirkko kutsuu ihmisiä Jumalan uudistavaan maailmaan, rakkauteen, keskinäisen lähimmäisen kunnioittamiseen ja palvelemiseen. Joka rakastaa Jumalaa, rakastaa jokaista ihmistä niin kuin itseään.
Pyhälle Gregorios Palamakselle Jumalan tunteminen on Jumalan lahja, johon kilvoittelija valmistautuu askeesissa ottaakseen vastaan kirkastumisen. Kilvoittelijan elämässä kaikki hyveet ovat Jumalan Rakkauden hyveen eri ilmenemismuotoja. Ilman hengellistä askeesia ei ole todellista Kirkon elämää eikä kasvamista Jumalan Rakkauteen.
Palamaksen mukaan paasto hyödyttää kilvoittelijaa, kun tämä paastoaa nöyrästi sielussaan ja kasvaa pois kaikenlaisen pahan muistamisesta. Paastoon kuuluu erottamattomasti sielun puhtauden ymmärtäminen ja rukouksen käytäntö.
Ihmisen on mahdollista vapautua himoista, kuten esimerkiksi aineellisten asioiden ja maallisen kunnian rakastamisesta tai turhamaisuudesta ja aistillisista mielikuvista. Kaikista himoista vapaudutaan valitsemalla hengellisen kurinalaisuuden tie ja kulkemalla tuota vaivalloista tietä.
Pyhä Gregorios Palamas oli syvästi juurtunut Kirkon Pyhään Traditioon. Hän oli ortodoksisen uskon ja käytännön opettaja. Hän puolusti Kirkon askeettista elämää ja teologiaa. Hän erotti selkeästi toisistaan Jumalan viisauden ja inhimillisen viisauden.
Pyhä Gregorios loi elävää teologiaa. Kirkon perinne on liikettä, ei paikalleen pysähtymistä. Kirkon perinne on Jumalan Rakkauden tapahtumaa. Jumalan ja ihmisen kohtaaminen Kirkon askeesissa ja pyhissä mysteerioissa merkitsee kohtaamista rakkaudessa.
Ortodoksinen usko ei toteudu ilman Kristuksessa tapahtuvaa ihmisen parantumista synnin ja himojen maailmasta. Kaikki hengellinen elämä on Pyhän Hengen energioiden elämää.
Ortodoksisen tradition oikea eläminen estää uskon rajoittamisen menneisyyden muotoihin. Ortodoksisen teologian terapeuttisena perustajana on Kristus, joka on Totuus, ja Kirkon teologiaa ohjaa Pyhä Henki.
Pyhä Esipaimen Gregorios hylkäsi opetuksissaan skolastiikan. Hän selitti yksityiskohtaisesti Kirkon teologiaa. Tällä teologialla ei ole mitään yhteyttä maalliseen filosofiaan. Tessalonikin arkkipiispan mukaan kaikkein vaarallisimmat harhaopit ovat lähtöisin juuri maallisesta filosofiasta.
Kirkon teologiassa on kyse Kirkon terapeuttisesta elämänkokemuksesta. Hengellinen tieto osoitetaan todeksi teoissa ja elämässä. Kirkon elämä on luonteeltaan empiiristä. Siinä on pyhän Gregorios Palamaksen väärentämättömän terapeuttisen teologisen opetuksen ydin.