takaisin etusivulle
Ortodoksi.net
Ohjattu sivulta Simeon Uusteologi
Loikkaa: valikkoon, hakuun
+

Simeon Uusi Teologi

Pyhittäjä Simeon Uusi Teologi(kuva © Pyykkönen)
Pyhittäjä Simeon Uusi Teologi
(kuva © Pyykkönen)
Pyhittäjä Simeon Uusi Teologi(kuva: wikipedia)
Pyhittäjä Simeon Uusi Teologi
(kuva: wikipedia)

Pyhittäjä Simeon Uusi Teologi (käytetään myös muotoa Uusteologi) syntyi 900-luvun puolen välin tienoilla (joidenkin lähteiden mukaan vuonna 949, toisten 957) Galateassa (Paflagoniassa, nykyisessä Turkissa) ja opiskeli Konstantinopolissa setänsä luona. Hänen maalaisaateliin kulunut isänsä valmisti poikaansa lakimiesuralle ja järjesti hänelle hyvän aseman keisarilliseen tuomioistuimeen. Pyhittäjän alkuperäisestä nimestä ei ole varmaa tietoa. Itse hän käyttää jossain kirjoituksessa itsestään nimeä Georgios, mutta senkään oikeellisuudesta ei olla varmoja.

Sisällysluettelo

Pyhä munkkivanhus oppi-isänä

Pojan ollessa neljätoistavuotias hän tapasi kuuluisan munkkivanhuksen nimeltään Simeon Harras Studionin luostarissa ja tällä tapaamisella oli valtava vaikutus pojan myöhempään hengelliseen kehitykseen. Hän ei mennyt heti luostariin, vaan pysyi maailmassa useita vuosia valmistautuen kuitenkin samaan aikaan luostarielämään vanhurskaan Simeon Hartaan johdolla. Luostariin hän meni sitten vasta 27-vuotiaana.

Pyhä Simeon Harras suositteli nuorelle miehelle pyhän Markus Askeetin (muistopv. 5.3.) ja muiden pyhien tekstejä. Nuori mies luki kirjoja tarkkaan ja yritti laittaa lukemansa todeksi myös käytännön elämässään. Kolme pyhän Markuksen kirjoittamaa kohtaa hänen teoksessaan Hengellisestä laista (kts. Filokalia I, ss. 160 - 180) vaikutti häneen voimakkaasti.

  • Ensinnä se, että sinun pitää kuunnella omaatuntoasi ja tehdä, mitä se sinulle sanoo, jos haluat sielusi parantuvan.
  • Toiseksi täyttämällä käskyjen määräykset voit saavuttaa Pyhän Hengen vaikutuksen.
  • Kolmanneksi, hän joka rukoilee ainoastaan ruumiillaan ilman hengellistä tietämystä, on kuin sokea kerjäläinen, joka alkuun huusi:
”Daavidin Poika, armahda minua.” (Luuk.18:38).

Kun mies sai näkönsä takaisin, hän kutsui Kristusta Jumalan pojaksi (Joh.9:38).

Harras kilvoittelija

Pyhittäjä Simeon Uusi Teologi(kuva: wikipedia)
Pyhittäjä Simeon Uusi Teologi
(kuva: wikipedia)

Pyhittäjä Simeon oli ihastunut hengelliseen kauneuteen ja yritti saavuttaa sitä aina vain lisää. Omantuntonsa ohjaamana hän lisäsi vanhurskaan ohjaajansa hänelle antamiin sääntöihin muutamia psalmeja ja maahan kumarruksia ja toisti jatkuvasti rukousta:

”Jeesus Kristus, ole minulle syntiselle armollinen.”

Päivän aikana hän huolehti niiden ihmisten tarpeista, jotka elivät patriisien palatseissa. Öisin hän rukoili hartaasti ja pitkään, usein keskiyöhön saakka. Kerran hänen rukoillessaan loistava jumalallinen valkeus laskeutui hänen ylleen ja täytti koko huoneen. Hän näki vain valon, ei havainnut mitään muuta ympärillään eikä tuntenut edes maata jalkojensa alla. Näytti siltä, että hän itsekin säteili valoa. Sen jälkeen hänen mielensä nousi ylös taivaisiin ja hän näki toisen vielä kirkkaamman valon ympäröivän hänet. Silloin tämän toisen valon piirissä hän näki pyhän Simeon Hartaan, joka oli antanut hänelle luettavaksi pyhän Markus Askeetin tekstejä.

Meno luostariin

Seitsemän vuotta tämän näyn jälkeen pyhittäjä Simeon tuli Studionin luostariin. Siellä hän kehitti omaa paastoamistaan ja hengellistä valppauttaan ja oppi luopumaan omasta tahdostaan. Pelastuksemme vihollinen kiihotti kuitenkin luostarin veljestöä Simeonia vastaan, koska hän oli penseä muiden kiitoksia tai moitteita kohtaan ja omistautui vahvasti ja kuuliaisesti ohjaajansa Simeon Hartaan ohjaukseen. Lisääntyneen tyytymättömyyden vuoksi ja vanhurskaan ohjaajavanhuksen neuvosta pyhä Simeon lähetettiin lähistöllä sijaitsevaan pyhän Mamasin luostariin Konstantinopoliin.

Siellä hänet vihittiin skeemamunkiksi ja papiksi ja hän lisäsi omaa hengellistä kilvoitteluaan. Hän saavutti korkean hengellisen tason kasvattamalla hengellistä tietämystään lukemalla pyhää Raamattua ja isien kirjoituksia sekä keskustelemalla pyhien vanhusten kanssa.

Noin vuoden 980 tienoilla pyhittäjä Simeonista tuli pyhän Mamasin luostarin johtaja, igumeni, ja hän toimi tässä tehtävässä 25 vuotta. Hän korjasi ja jälleenrakensi rappeutunutta luostaria, joka oli kärsinyt laiminlyönneistä ja huonosta huolenpidosta sekä antoi samalla munkeille ohjeita luostarielämää varten.

Tiukka luostarikuri, johon pyhittäjä pyrki, johti suureen tyytymättömyyteen veljestön keskuudessa. Kerran liturgian jälkeen muutamat munkit erään tarinan mukaan hyökkäsivät hänen kimppuunsa ja melkein surmasivat hänet. Tämän seurauksena Konstantinopolin patriarkka karkotti heidät luostarista ja tahtoi antaa heidät siviiliviranomaisten käsiin. Simeon pyysi tuomion lieventämistä ja sitä, että nämä veljet saisivat elää maailmassa.

Noin vuoden 1005 tienoilla pyhittäjä Simeon erosi igumenin tehtävästään, luovutti sen seuraajalleen Arsenille ja asettui itse lähelle luostaria elämään rauhassa. Siellä hän koosti teologista teostaan, jonka osia löytyy nykyäänkin Filokaliasta, joka on viitenä osana myös suomennettu.

Simeon Uusi Teologin kirjallista tuotantoa

Hänen töittensä tärkeitä teemoja ovat hengellisen täydellisyyden salainen toiminta ja kamppailu intohimoja ja syntisiä ajatuksia vastaan. Hän kirjoitti muun muassa ohjeita munkeille. Näitä tekstejä löytyy suomeksikin edellä mainitusta Filokalia-kirjasarjasta. Osassa III on hänen oma tekstinsä: ”Käytännön kilvoittelusta ja Jumalan tuntemisesta” (ss. 93 – 130) ja heti sen perässä hänen oppilaansa Niketas Stithatolaisen oppi-isältään kirjaamia tekstejä, joista ensimmäinen käsittelee myös käytännön kilvoituselämää (ss. 131 – 169), toinen mielen puhdistamista (ss. 170 – 213) ja kolmas sitä, kuinka saavutetaan hengellisen elämän täydellisyys, jonka korkein muoto on rakkaus (ss. 214 – 262). Filokalian IV-osassa on hänen opetuspuheensa ”Uskosta”. Kaiken tämän lisäksi pyhä Simeon oli erinomainen kirkkorunoilija. Hän kirjoitti ”Jumalallisen rakkauden veisut”, lukuisia runoja täynnä syvällistä rukouksellista mietiskelyä.

Arvonimi "Uusi Teologi"

Pyhittäjä Simeonin ylevät opetukset hengellisestä rukouksesta ja henkisestä taistelusta ovat antaneet hänelle arvonimen ”Uusi Teologi”, joka aluksi oli ilmeisesti pilkkanimi, mutta joka myöhemmin hänen opetuslastensa toimesta liitettiin pyhittäjän nimeen suurena kunnianosoituksena, sillä lisänimen Teologi olivat ennen häntä saaneet vain apostoli ja evankelista Johannes Teologi (26.9. ja 8.5.) ja sekä pyhän Basileios Suuren kilvoittelutoveri ja Pyhän Kolminaisuuden salaisuuden voimallinen julistaja pyhä Gregorios Teologi (25.1.).

Nämä pyhän Simeonin kirjoittamat ja saarnaamat opetukset eivät olleet hänen keksintöään ja opetustaan, vaan ajan mittaan unohtuneita opetuksia ja pyhittäjän käytännön kautta oppimia asioita. Jotkut näistä opetuksista tuntuivat vaikeasti hyväksyttäviltä ja oudoilta hänen aikalaisilleen. Tämä johti konfliktiin Konstantinopolin kirkollisten tahojen ja erikoisesti patriarkan lähipiiriin kuuluvan, itäisen skolastisen teologian edustajan, sovinnaisen kirjaviisaan, entisen Nikodemedeian metropoliitta Stefanoksen kanssa. Näiden konfliktien seurauksena pyhittäjä Simeon karkotettiin kaupungista. Hänet vietiin Bosporin toiselle rannalle Krysopolikseen (nykyinen Üsküdar), jossa hän ilman mukaan annettuja eväitä asettui entisen hengellisen lapsensa Kristoforos Faguraksen vanhaan pyhän Marinan luostariin, jossa hän kilvoitteli vielä lähes 20 vuotta. Hän kuoli joko vuonna 1021 tai toisien lähteiden mukaan vuonna 1037 maaliskuun 12. päivänä rauhassa Herraansa luottaen ilmeisesti syöpään. Elämänsä aikana hän sai ihmeiden tekemisen armolahjan. Useita ihmeitä tapahtui myös hänen kuolemansa jälkeen ja yksi niistä oli hänen ikoninsa ihmeellinen löytyminen.

Elämäkerran kirjoittaminen

Hänen opetuslapsensa ja keljapalvelijansa, pyhä Niketas Stithatos (Νικήτας Στηθατος) (Stithatolainen) on kirjoittanut muistiin pyhittäjä Simeon Uusi Teologin elämäkerran.

Pyhittäjä Simeon Uusi Teologilta on jäänyt jälkeen lähes 100 opetuspuhetta ja yli 50 hymniä. Puheissaan hän voimallisesti käsittelee katumusta, rukousta, hengellistä ohjausta, pyhää ehtoollista, Pyhän Hengen kastetta, yhdistymistä Jumalaan ja ihmisen jumalallistumista. Kirkkoveisut ja hymnit ovat täynnä rakkautta ja hän kuvaa niissä kauniisti rakkauttaan Kristukseen sekä Jumalan ja ihmisen välistä rakkautta.

Muistopäivä

Pyhittäjän muistopäivää vietetään Suomen ortodoksisessa kirkossa vuosittain hänen kuolinpäivänään maaliskuun 12. päivänä ja joissain paikalliskirkoissa silloin, kun Suuri paasto sattuu tuolle ajalle, lisäksi myös lokakuun 12. päivänä.

HAP

Kirjallisuutta (suomeksi)

Kirjallisuutta (englanniksi)

  • Ilarion Alfejev: St Symeon the New Theologian and Orthodox Tradition, 2000, Oxford U. Press, ISBN 0-19-827009-7
  • Jonathan Harris: Constantinople: Capital of Byzantium (Hambledon/Continuum, 2007), pp. 92-3. ISBN 978 1847251794
  • Symeon, the New Theologian On the Mystical Life, The ethical discourses, Translated and Introduced by Alexander Golitizin, 1995, St. Vladimir's Seminary Press, ISBN 0-88141-142-6
  • Nikolai Velimirovic: The Prologue of Ohrid: Volume One, January to June: Lives of Saints, Hymns, Reflections and Homilies for Every Day of the Year, 2002, Sebastian Press, Serbian Orthodox Diocese Western America; 1st edition,

Internetissä (suomeksi)

Henkilökohtaiset työkalut