Lähdekoodi sivulle Helmikuu 2 epistola

'''[[Herramme Jeesuksen Kristuksen temppeliin tuominen|Jeesuksen temppeliin tuominen]] helmikuun 2. - [[epistola]]'''

Pyhän apostoli Paavalin lähetyskirjeestä heprealaisille (Hepr. 7:7–17)

Veljet ja sisaret kiistatontahan on, että siunauksen antaja on korkeampiarvoinen kuin siunauksen saaja. Edellisessä tapauksessa kymmenyksiä keräsivät kuolevaiset ihmiset, jälkimmäisessä kymmenykset otti mies, joka kirjoitusten todistuksen mukaan elää aina. Jopa Leevikin, kymmenysten kerääjä, joutui Abrahamin välityksellä tavallaan maksamaan hänelle kymmenykset. Hänhän oli vielä esi-isässään Abrahamissa, kun Melkisedek tuli Abrahamia vastaan. Jos jo Leevin heimon pappisvirka, josta Israelin kansalle on annettu säädökset laissa, olisi johtanut täydellisyyteen, mitä tarvetta olisi ollut sanoa, että vielä tulee uudenlainen pappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta, ei Aaronin? Jos pappisvirka muuttuu, muuttuu välttämättä myös laki. Se, josta tässä on puhe, kuuluukin aivan toiseen heimoon, jonka jäsenistä ei yksikään ole toimittanut alttaripalvelusta. Kaikkihan tietävät, että meidän Herramme on noussut Juudan heimosta, eikä Mooses ole puhunut mitään sille kuuluvasta pappeudesta. Asia käy vielä selvemmäksi silloin kun virkaan astuu uudenlainen pappi, joka Melkisedekin tavoin ei ole saanut virkaansa inhimillistä syntyperää koskevan lain käskyn mukaan vaan häviämättömän elämänsä voimasta. Hänestä kirjoitukset todistavat: Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta.

[[Luokka:Liturgiset tekstit]][[Luokka:Epistolat]][[Luokka:Evankeliumit]]
[[Luokka:Kiinteiden päivien parimiat, epistolat ja evankeliumit]][[Luokka:Helmikuun epistolat]]