Ero sivun ”Herman (Kurnikov)” versioiden välillä
Kohteesta Ortodoksi.net
| Rivi 2: | Rivi 2: | ||
Hän oli tunnettu monien vierailijoiden keskuudessa avoimesta ja välittömästä luonteestaan, joka tosin silloin tällöin saattoi myös kuohahtaa ylikin. Hänestä on ihmisten muuistissa lukuisia hauskoja tarinoita ja muistoja. | Hän oli tunnettu monien vierailijoiden keskuudessa avoimesta ja välittömästä luonteestaan, joka tosin silloin tällöin saattoi myös kuohahtaa ylikin. Hänestä on ihmisten muuistissa lukuisia hauskoja tarinoita ja muistoja. | ||
| − | Aamun Koitto | + | Aamun Koitto nr. 22-23/1978 kirjoitti, että Herman oli tullut jo nuorukaisena Laatokan Valamoon ja siellä hänet vihittiin [[Munkki|munkiksi]] 21.4.1938. Hänellä oli luostarissa erilaisia kuuliaisuustehtäviä, mm. toimiminen ponomarina eli alttariapulaiena ja kellojen soittaminen. Viimeiset vuodet hän joutui viettämään sairauden vuoksi vuoteen omana ja siksi iäisyyskutsu oli munkki Hermanin kovasti odottama. Hän kuoli Heinäveden terveyskeskuksen vuodeosastolla 30.9.1978. |
Ruumiinsiunauksen toimitti [[AK: Igumeni Simforian|igumeni '''Simforian''']] luostaripapiston avustamana 2.10. ja munkki Herman on haudattu luostarin hautausmaalle | Ruumiinsiunauksen toimitti [[AK: Igumeni Simforian|igumeni '''Simforian''']] luostaripapiston avustamana 2.10. ja munkki Herman on haudattu luostarin hautausmaalle | ||
[[Kuva:Munkki_herman_hauta_hap.jpg|thumb|400 px|center|<center>Valamon munkki Hermanin hauta Heinäveden Valamon luostarin hautausmaalla<br><small>(kuva: ON)</small></center>]] | [[Kuva:Munkki_herman_hauta_hap.jpg|thumb|400 px|center|<center>Valamon munkki Hermanin hauta Heinäveden Valamon luostarin hautausmaalla<br><small>(kuva: ON)</small></center>]] | ||
[[Luokka:Henkilöt]] | [[Luokka:Henkilöt]] | ||
Nykyinen versio 17. elokuuta 2022 kello 10.34
Valamon munkki Herman (Kurnikov)[(siviilinimeltään Georgi Filippovitsh Kurnikov, Moskovasta] syntyi 12.4.1900 ja kuoli Heinäveden Valamon luostarissa 78 vuoden iässä 30.9.1978.
Hän oli tunnettu monien vierailijoiden keskuudessa avoimesta ja välittömästä luonteestaan, joka tosin silloin tällöin saattoi myös kuohahtaa ylikin. Hänestä on ihmisten muuistissa lukuisia hauskoja tarinoita ja muistoja.
Aamun Koitto nr. 22-23/1978 kirjoitti, että Herman oli tullut jo nuorukaisena Laatokan Valamoon ja siellä hänet vihittiin munkiksi 21.4.1938. Hänellä oli luostarissa erilaisia kuuliaisuustehtäviä, mm. toimiminen ponomarina eli alttariapulaiena ja kellojen soittaminen. Viimeiset vuodet hän joutui viettämään sairauden vuoksi vuoteen omana ja siksi iäisyyskutsu oli munkki Hermanin kovasti odottama. Hän kuoli Heinäveden terveyskeskuksen vuodeosastolla 30.9.1978.
Ruumiinsiunauksen toimitti igumeni Simforian luostaripapiston avustamana 2.10. ja munkki Herman on haudattu luostarin hautausmaalle
