Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri (osa 11)
Kohteesta Ortodoksi.net
Versio hetkellä 31. maaliskuuta 2013 kello 12.26 – tehnyt Hannu (keskustelu | muokkaukset)
Tämä on Nurmeksen ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran, isä Andrei Verikovin kirjoittaman sarjan "Kristuksen vuorisaarna ja autuuden lauseet" viimeinen eli yhdestoista osa. Muut osat löytyvät ohessa olevasta listasta.
”Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri”
Kristuksen vuorisaarna ja autuuden lauseet -sarja
isä Andrei Verikov
1. Vuorisaarna ja autuuden lauseet (1. osa)
2. Autuaita ovat hengessään köyhät (osa 2.)
3. Autuaita murheelliset (osa 3.)
4. Autuaita kärsivälliset (osa 4.)
5. Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano (osa 5.)
6. Autuaita ne, jotka toisia armahtavat (osa 6.)
7. Autuaita puhdassydämiset (osa 7.)
8. Autuaita rauhantekijät (osa 8.)
9. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan (osa 9.)
10. Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan (osa 10.)
11. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri (osa 11)
- ”Me julistamme, niin kuin on kirjoitettu, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat”. (1.Kor. 2:9)
Usko tuohon taivaalliseen hyvään on toiminut todellisena voimavarana ja toivon lähteenä kristityille kautta aikojen. Tuolla toivorikkaalla asenteella, niin monet ovat olleet valmiita luopumaan jopa kaikesta maallisesta hyvästä ja antamaan henkensäkin oman uskonsa tähden. Lupaus paremmasta huomisesta ja Jumalan yhteyteen pääsemisestä on kukistanut kuolemanpelon ja asettanut kristityn ihmisen aivan uuteen asemaan. Hän ei näe kuolemaa kaiken loppuna, vaan uuden iankaikkisen elämän alkuna. Autuuden lauseet eivät pelkästään lohduta, vaan ne antavat kristityille toivon paremmasta huomisesta.
Meidän on hyvä muistaa se, mitä jo alussa sanottiin. Jumalan valtakunta ei ole vain jossain kaukaisessa tulevaisuudessa, vaan se tulee eläväksi jo tässä ajassa. Jumalan valtakunta ON olemassa aikakaudesta aikakauteen (iankaikkisesta iankaikkiseen). Tämä todetaan jo liturgian alkusiunauksessa. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta ihminen voi tuntea tässä ajassa jo suurta iloa ja riemua, joka saa lopullisen täyttymyksen Jumalan valtakunnassa. Vanhurskaat ihmiset pyrkivät elämään sellaista elämää, joka ei läheskään aina ole vastoinkäymisistä vapaata. He kuitenkin tietävät saavansa lopullisen palkanmaksun Kristuksen edessä. Maallistuneet ihmiset taas haluavat palkkansa heti. Tällöin ei voi jäädä paljoa saatavaa iankaikkisuudessa. Hengellinen ihminen elää niin kuin jokainen päivä voisi olla viimeinen. Maallistunut ihminen taas elää kuin viimeistä päivää. Ero näissä kahdessa on se, että maallistunut todellakin haluaa kaiken tässä ja nyt. Sen sijaan autuuden lauseiden mukaisesti elävät ihmiset saavat vastaanottaa lohdutuksen ja hyvän osan kaikessa täyteydessään Jumalan valtakunnassa.
Isä Andrei Verikov