Ero sivun ”Jalkojen peseminen” versioiden välillä
Kohteesta Ortodoksi.net
(Ak: Uusi sivu: <!-- ''Maundy'' (vanhan ranskan sanasta ''mandé'', latinassa ''mandatum'' tarkoittaa "käskyä"), siitä käytetään myös nimityksiä: pyhien jalkojen pesu, jalkojen pesu tai pe...) |
|||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
| − | + | '''Maundy''' (vanhan ranskan sanasta ''mandé'', latinassa ''mandatum'' tarkoittaa "käskyä"), siitä käytetään myös nimityksiä: pyhien jalkojen pesu, jalkojen pesu tai pedelavium tai pedilavium. Se on uskonnollinen riitti, jota useat kristilliset kirkkokunnat noudattavat.<br> | |
| − | ''Maundy'' (vanhan ranskan sanasta ''mandé'', latinassa ''mandatum'' tarkoittaa "käskyä"), siitä käytetään myös nimityksiä: pyhien jalkojen pesu, jalkojen pesu tai pedelavium tai pedilavium. Se on uskonnollinen riitti , jota useat kristilliset kirkkokunnat noudattavat.<br> | ||
<br> | <br> | ||
Sana ''mandatum'' on ensimmäinen sana latinalaisesta Raamatun lainauksesta, joka laulettiin jalkojenpesuseremoniassa: | Sana ''mandatum'' on ensimmäinen sana latinalaisesta Raamatun lainauksesta, joka laulettiin jalkojenpesuseremoniassa: | ||
''"Mandatum novum do vobis ut diligatis invicem sicut dilexi vos"''<br> | ''"Mandatum novum do vobis ut diligatis invicem sicut dilexi vos"''<br> | ||
| − | ( | + | ([[Vulgata]]n Joh.13:34 tekstistä (''"Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä"'' [Joh. 13:34]).<br> |
<br> | <br> | ||
Seremoniassa muistetaan Kristuksen käskyä, jonka mukaan hänen opetuslastensa tulee jäljitellä hänen rakastavaa nöyryyttään jalkojen pesussa (Joh.13:14-17). Keskiaikainen latinalainen termi ''mandatum'' (mandé, maundy) otettiin käyttöön pääsiäissunnuntaita edeltävänä [[Suuri torstai|torstaina]] jalkojenpesuriitissä.<br> | Seremoniassa muistetaan Kristuksen käskyä, jonka mukaan hänen opetuslastensa tulee jäljitellä hänen rakastavaa nöyryyttään jalkojen pesussa (Joh.13:14-17). Keskiaikainen latinalainen termi ''mandatum'' (mandé, maundy) otettiin käyttöön pääsiäissunnuntaita edeltävänä [[Suuri torstai|torstaina]] jalkojenpesuriitissä.<br> | ||
<br> | <br> | ||
| − | + | Raamatussa (Joh.13:2-17) kerrotaan, kuinka Jeesus suoritti tämän toimen. Jakeissa 13:14–17 Kristus neuvoo opetuslapsiaan:<br> | |
''”Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille. otisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.”''<br> | ''”Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille. otisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.”''<br> | ||
<br> | <br> | ||
| − | Varhaiskirkossa harjoitettiin jalkojen pesua ennen | + | Varhaiskirkossa harjoitettiin jalkojen pesua ennen [[eukaristia]]n vastaanottamista, ja rituaalin kirjasi muistiin 300-luvun alussa kristitty apologeetti '''[[Tertullianus]]''', joka käsitteli asiaa termeillä: "pyhien jaloille tarkoitetulla vesi yhdessä pellavaisen liinan kanssa".<br> |
<br> | <br> | ||
Monissa kirkkokunnissa (mm. ortodoksit, anglikaanit, luterilaiset, metodistit, presbyterialaiset, mennoniitit ja katolilaiset) noudatetaan siksi liturgista jalkojen pesua Suuren viikon torstaina.<br> | Monissa kirkkokunnissa (mm. ortodoksit, anglikaanit, luterilaiset, metodistit, presbyterialaiset, mennoniitit ja katolilaiset) noudatetaan siksi liturgista jalkojen pesua Suuren viikon torstaina.<br> | ||
| Rivi 17: | Rivi 16: | ||
Tämän käytännön alkuperä löytyy muinaisten sivilisaatioiden vieraanvaraisuustottumuksista, etenkin kun sandaalit olivat pääjalkineita. Isäntä tarjosi vieraille vettä jalkojen pesua varten, tarjosi palvelijan vieraiden jalkojen pesuun tai jopa palveli vieraita pesemällä itse heidän jalkojaan. Tämä mainitaan useissa paikoissa Raamatun Vanhassa testamentissa (esim. 1.Moos.18:4 ; 19:2 ; 24:32 ; 43:24 ; 1.Samuel 25:41) sekä muissa uskonnollisissa ja historiallisissa asiakirjoissa.<br> | Tämän käytännön alkuperä löytyy muinaisten sivilisaatioiden vieraanvaraisuustottumuksista, etenkin kun sandaalit olivat pääjalkineita. Isäntä tarjosi vieraille vettä jalkojen pesua varten, tarjosi palvelijan vieraiden jalkojen pesuun tai jopa palveli vieraita pesemällä itse heidän jalkojaan. Tämä mainitaan useissa paikoissa Raamatun Vanhassa testamentissa (esim. 1.Moos.18:4 ; 19:2 ; 24:32 ; 43:24 ; 1.Samuel 25:41) sekä muissa uskonnollisissa ja historiallisissa asiakirjoissa.<br> | ||
<br> | <br> | ||
| − | 1.Sam.25:41 on ensimmäinen raamatullinen kohta, jossa kunnioitettu henkilö tarjoutuu pesemään jalat nöyryyden merkkinä. Johanneksen luvussa 12 Maria Betanialainen voiteli Jeesuksen jalat oletettavasti kiitokseksi veljensä Lasaruksen herättämisestä kuolleista ja kun muut valmistautuivat hänen kuolemaansa ja hautaamiseensa. Raamattu kertoo 1.Tim.5:10 pyhien jalkojen pesun, jota alkuseurakunta harjoitti, ehkä viittaamalla hurskauteen, alistumiseen ja/tai nöyryyteen.<br> | + | 1.Sam.25:41 on ensimmäinen raamatullinen kohta, jossa kunnioitettu henkilö tarjoutuu pesemään jalat nöyryyden merkkinä. Johanneksen evankeliumin luvussa 12 [[Martta ja Maria Mirhantuojanaiset|'''Maria Betanialainen''']] voiteli Jeesuksen jalat oletettavasti kiitokseksi veljensä [[Lasarus|'''Lasaruksen''']] herättämisestä kuolleista ja kun muut valmistautuivat hänen kuolemaansa ja hautaamiseensa. Raamattu kertoo 1.Tim.5:10 pyhien jalkojen pesun, jota alkuseurakunta harjoitti, ehkä viittaamalla hurskauteen, alistumiseen ja/tai nöyryyteen.<br> |
<br> | <br> | ||
| − | Johanneksen evankeliumin 13. luvussa kuvattu jalkojen pesu liittyy latinankieliseen nimeen ''Servus servorum dei'' ("Jumalan palvelijoiden palvelija"), joka on historiallisesti varattu piispoille ja paaville, siis ns. Rooman piispalle. Jeesus Kristus, Jumalan Poika, valtuutti kaksitoista apostolia olemaan Jumalan palvelijan palvelija, ja tämä kutsumus Kristuksen jäljittelyyn on ensin ulotettu kaikkiin kirkon piispoihin apostolien suorina seuraajina. Apostolit saivat Pyhän Hengen Jeesukselta Johanneksen evankeliumin luvussa 20.22 ja täyteydessään | + | Johanneksen evankeliumin 13. luvussa kuvattu jalkojen pesu liittyy latinankieliseen nimeen ''Servus servorum dei'' ("Jumalan palvelijoiden palvelija"), joka on historiallisesti varattu piispoille ja paaville, siis ns. Rooman piispalle. Jeesus Kristus, Jumalan Poika, valtuutti kaksitoista apostolia olemaan Jumalan palvelijan palvelija, ja tämä kutsumus Kristuksen jäljittelyyn on ensin ulotettu kaikkiin kirkon piispoihin apostolien suorina seuraajina. Apostolit saivat Pyhän Hengen Jeesukselta Johanneksen evankeliumin luvussa 20.22 ja täyteydessään [[helluntai]]päivänä Apostolien tekojen 2. luvussa, koko ihmissuvun evankelioimiseksi ja pelastukseksi. Tämä uskomus on yhteinen katolilaisille, joillekin länsimaisen kristinuskon uskontokunnille, ja se on johdonmukainen ja sopusoinnussa itäisten kristillisten uskomusten kanssa.<br> |
<br> | <br> | ||
Kristilliset kirkkokunnat, jotka noudattavat jalkojen pesua, tekevät sen Jeesuksen arvovaltaisen esimerkin ja käskyn perusteella, kuten Joh.13:1–15.<br> | Kristilliset kirkkokunnat, jotka noudattavat jalkojen pesua, tekevät sen Jeesuksen arvovaltaisen esimerkin ja käskyn perusteella, kuten Joh.13:1–15.<br> | ||
| Rivi 27: | Rivi 26: | ||
=== Ortodoksisessa kirkossa === | === Ortodoksisessa kirkossa === | ||
| − | Itäinen ortodoksinen ja itäkatolinen kirkko | + | Itäinen ortodoksinen ja itäkatolinen kirkko suorittavat jalkojen pesun rituaalia Suurena torstaina muinaisten rituaaliensa mukaisesti. Palvelun voi suorittaa joko piispa, joka pesee kahdentoista papin jalat; tai [[igumeni]] pesemällä jalat kahdentoista veljeskunnan jäseneltä luostarissaan. Seremonia pidetään jumalallisen liturgian lopussa. |
https://en.wikipedia.org/wiki/Maundy_(foot_washing) | https://en.wikipedia.org/wiki/Maundy_(foot_washing) | ||
| − | |||
Nykyinen versio 10. maaliskuuta 2024 kello 17.08
Maundy (vanhan ranskan sanasta mandé, latinassa mandatum tarkoittaa "käskyä"), siitä käytetään myös nimityksiä: pyhien jalkojen pesu, jalkojen pesu tai pedelavium tai pedilavium. Se on uskonnollinen riitti, jota useat kristilliset kirkkokunnat noudattavat.
Sana mandatum on ensimmäinen sana latinalaisesta Raamatun lainauksesta, joka laulettiin jalkojenpesuseremoniassa:
"Mandatum novum do vobis ut diligatis invicem sicut dilexi vos"
(Vulgatan Joh.13:34 tekstistä ("Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä" [Joh. 13:34]).
Seremoniassa muistetaan Kristuksen käskyä, jonka mukaan hänen opetuslastensa tulee jäljitellä hänen rakastavaa nöyryyttään jalkojen pesussa (Joh.13:14-17). Keskiaikainen latinalainen termi mandatum (mandé, maundy) otettiin käyttöön pääsiäissunnuntaita edeltävänä torstaina jalkojenpesuriitissä.
Raamatussa (Joh.13:2-17) kerrotaan, kuinka Jeesus suoritti tämän toimen. Jakeissa 13:14–17 Kristus neuvoo opetuslapsiaan:
”Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille. otisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.”
Varhaiskirkossa harjoitettiin jalkojen pesua ennen eukaristian vastaanottamista, ja rituaalin kirjasi muistiin 300-luvun alussa kristitty apologeetti Tertullianus, joka käsitteli asiaa termeillä: "pyhien jaloille tarkoitetulla vesi yhdessä pellavaisen liinan kanssa".
Monissa kirkkokunnissa (mm. ortodoksit, anglikaanit, luterilaiset, metodistit, presbyterialaiset, mennoniitit ja katolilaiset) noudatetaan siksi liturgista jalkojen pesua Suuren viikon torstaina.
Tämän käytännön alkuperä löytyy muinaisten sivilisaatioiden vieraanvaraisuustottumuksista, etenkin kun sandaalit olivat pääjalkineita. Isäntä tarjosi vieraille vettä jalkojen pesua varten, tarjosi palvelijan vieraiden jalkojen pesuun tai jopa palveli vieraita pesemällä itse heidän jalkojaan. Tämä mainitaan useissa paikoissa Raamatun Vanhassa testamentissa (esim. 1.Moos.18:4 ; 19:2 ; 24:32 ; 43:24 ; 1.Samuel 25:41) sekä muissa uskonnollisissa ja historiallisissa asiakirjoissa.
1.Sam.25:41 on ensimmäinen raamatullinen kohta, jossa kunnioitettu henkilö tarjoutuu pesemään jalat nöyryyden merkkinä. Johanneksen evankeliumin luvussa 12 Maria Betanialainen voiteli Jeesuksen jalat oletettavasti kiitokseksi veljensä Lasaruksen herättämisestä kuolleista ja kun muut valmistautuivat hänen kuolemaansa ja hautaamiseensa. Raamattu kertoo 1.Tim.5:10 pyhien jalkojen pesun, jota alkuseurakunta harjoitti, ehkä viittaamalla hurskauteen, alistumiseen ja/tai nöyryyteen.
Johanneksen evankeliumin 13. luvussa kuvattu jalkojen pesu liittyy latinankieliseen nimeen Servus servorum dei ("Jumalan palvelijoiden palvelija"), joka on historiallisesti varattu piispoille ja paaville, siis ns. Rooman piispalle. Jeesus Kristus, Jumalan Poika, valtuutti kaksitoista apostolia olemaan Jumalan palvelijan palvelija, ja tämä kutsumus Kristuksen jäljittelyyn on ensin ulotettu kaikkiin kirkon piispoihin apostolien suorina seuraajina. Apostolit saivat Pyhän Hengen Jeesukselta Johanneksen evankeliumin luvussa 20.22 ja täyteydessään helluntaipäivänä Apostolien tekojen 2. luvussa, koko ihmissuvun evankelioimiseksi ja pelastukseksi. Tämä uskomus on yhteinen katolilaisille, joillekin länsimaisen kristinuskon uskontokunnille, ja se on johdonmukainen ja sopusoinnussa itäisten kristillisten uskomusten kanssa.
Kristilliset kirkkokunnat, jotka noudattavat jalkojen pesua, tekevät sen Jeesuksen arvovaltaisen esimerkin ja käskyn perusteella, kuten Joh.13:1–15.
Jeesus osoitti aikakauden tavan, kun hän kommentoi vieraanvaraisuuden puutetta yhden fariseuksen kodissa, joka ei antanut vettä jalkojen pesuun Luuk./.44.
Ortodoksisessa kirkossa
Itäinen ortodoksinen ja itäkatolinen kirkko suorittavat jalkojen pesun rituaalia Suurena torstaina muinaisten rituaaliensa mukaisesti. Palvelun voi suorittaa joko piispa, joka pesee kahdentoista papin jalat; tai igumeni pesemällä jalat kahdentoista veljeskunnan jäseneltä luostarissaan. Seremonia pidetään jumalallisen liturgian lopussa.