Lähdekoodi sivulle Kirkon jakaantuneisuus syvenee

{{Kirkkohistoria}}Keisari [[Konstantinos Suuri]] oli perustanut [[Rooma]]n valtakunnalle uuden pääkaupungin [[Konstantinopoli]]n 320-luvulla. Rooman valtakunta pysyi suhteellisen yhtenäisenä aina vuoteen 395 asti, jolloin valtakunta keisari [[Theodosios Suuri (keisari)|Theodosios Suuri]] jakoi valtakunnan kahtia. Tämän jälkeen idän ja lännen kirkkojen kasvaminen erilleen alkoi.

Valtakunnan jakamisesta seurasi, että idällä ja lännellä oli erilaiset poliittiset motiivit. [[Fotioksen skisma]] 800-luvulla saatiin vielä soviteltua, mutta säröjä suhteisiin oli tullut. [[Bysantti|Bysantin]] valta oli suurimmillaan 1000-lukua lähestyessä, kun se oli saanut vallattua Bulgarian, Antiokian ja Jerusalemin.

== Paavin ylivalta ==

Lännessä Bysantin vallan kasvamiseen vastattiin korostamalla [[Pietari (apostoli)|Pietarin]] ylivertaisuutta apostolien joukossa ja [[paavi]]n asemaa Pietarin seuraajana. Korostus johti 700- ja 800-luvuilla lännen kirkon tekemiin väärennöksiin. Näistä kuuluisin oli niin kutsuttu [[Konstantinoksen lahjakirja]], jossa keisari Konstantinos luovutti hengellisen ja maallisen vallan paaville. Toinen kohua herättänyt asiakirjasarja oli väärennetyt kanonit, niin kutsutut [[pseudo-isidorilaiset dekretaalit]], joissa korostettiin muun muassa paavin ylivaltaa kirkossa.

Nykytutkijoiden mukaan paavilla oli oma väärentäjien ”armeija”, joka koostui oppineista munkeista. Vielä nykyäänkään historiantutkijat eivät ole löytäneet pitäviä todisteita siitä, että Pietari olisi toiminut Rooman [[piispa]]na. Tämä tieto on peräisin suullisesta perimätiedosta. Joidenkin tutkijoiden mukaan on epätodennäköistä, että oppimaton kalastaja olisi toiminut, ainakaan menestyksekkäästi, piispana paikassa, joka oli sen ajan intellektuellien keskus.

== Vuodesta 1054 alkanut suuri skisma ==

Kirkkojen välit olivat Fotioksen skisman jälkeen 200 vuoden ajan kohtalaiset, kunnes ne taas kiristyivät 1040-luvulla. [[Mikael Kerularios]], joka oli aiemmin toiminut hovin edustajana ja sittemmin pakotettu munkkiuteen poliittisista syistä, valittiin vuonna 1043 keisarin toimesta Konstantinopolin [[patriarkka|patriarkaksi]]. Mikael oli asenteissaan jyrkkä. Samaan aikaan Rooman paavina oli [[Leo IX]] ja hänen edustajanaan myös jyrkkämielinen kardinaali [[Humbert (kardinaali)|Humbert]].

Kirkkojen suhteet olivat tulehtuneet ja yksittäiset tapojen erilaistumiset olivat kinastelun välikappaleina (katso taulukko). Toisen osapuolen tahallinen ärsyttäminen oli yleistä keskinäisen rakkauden hävittyä ja alkoi aika, jolloin toisten osapuolten erilaisuuksia korostettiin ja niitä käytettiin syytösten tukena. Eripuraisuutta lisäsi yksittäisten henkilöiden jääräpäisyys.

Vuonna 1053 alkanut tapahtumasarja tuli vaikuttamaan vielä pitkälle. Silloin patriarkka Mikael Kerularios vaati Konstantinopolissa toimivia läntisiä kirkkoja omaksumaan itäiset tavat. Heidän kieltäytyessä Mikael sulki latinalaiset kirkot Konstantinopolissa ja kielsi siellä happamattoman leivän käytön [[ehtoollinen|ehtoollisessa]], joka oli lännen kirkon perinteen mukainen. 

Ohridin (makedoniaksi: ''Охрид'') piispa syytti kirjeessä länttä [[harhaoppi]]suudesta, johon Humbert vastasi listaamalla 90 idän harhaoppia. Vaikka Mikael kävi kuumana, ilmeisesti keisari ja Tranin piispa sai hänet rauhoittumaan. Paavi ja Humbert taas halusivat ratkaista asian ja Humbert lähti neuvottelemaan asiaa delegaation kanssa Konstantinopoliin huhtikuussa 1054. Heidän vastaanottonsa ei ollut kuitenkaan heidän toivomansa mukainen ja he ryntäsivät ulos palatsista vihaisina, jättäen Mikaelin vielä vihaisemmaksi. He jättivät Mikaelille paavin kirjelmän, jonka sinettiä oli peukaloitu. Delegaatio oli kääntänyt kirjeestä aikaisemman jyrkemmän version kreikaksi ja asettaneet sen julkisesti nähtäville.

Näiden tapahtumien seurauksena patriarkka ei suostunut tunnustamaan delegaatiota. Paavi Leon kuoltua 19. huhtikuuta delegaatiolla ei enää ollut juridista oikeutta paavin edustamiseen. Turhautuneena heihin osoitetusta käytöksestä, Humbert marssi 16. heinäkuuta [[Hagia Sofia]]n kirkkoon kesken jumalanpalveluksen ja vei alttarille kirjelmän, jossa hän syytti patriarkka Mikael Kerulariosta harhaopeista, muun muassa [[areiolaisuus|areiolaisuudesta]], [[donatismi]]sta ja [[manikealaisuus|manikealaisuudesta]] ja julisti hänet [[panna]]an. Kerularios ei tunnustanut kirjelmää, koska Humbertilla ei ollut oikeudellista asemaa julistaa sitä. Idän [[synodi]] julisti delegaation [[anateema]]an, mutta ei hyökännyt paavia vastaan.

== Haavoja yritettiin parantaa ==
[[Kuva:AthenagorasTruman.jpg|thumb|250 px|<center>Arkkipiispa Athenagoras ja Yhdysvaltain presidentti Harry S. Truman tapaavat 10.2.1947. Athenagorasta tuli Ekumeeninen patriarkka seuraavana vuonna.<br><small>(Kuva: Juha Riikosen väitöskirjasta ja Ortodoksi.netissä olevasta [[Suomen ja Venäjän kirkkokiista vv. 1945–1957|artikkelista]])</small></center>]]
[[Skisma]]a ei aluksi pidetty lopullisena, olihan riitoja ollut aikaisemminkin. Skismaa yritettiin sovitella useasti, siinä onnistumatta. Useimmiten yhdistymispyrkimykset kaatuivat paavien vaatimukseen ylivallasta. Bysantin valta-asema alkoi heikentyä, erityisesti neljännen ristiretken yhteydessä, kun lännen ritarit valloittivat sen. Itä tarvitsi lännen sotilaallisen tuen ja vuoden 1274 Lyonin kirkolliskokouksessa julistettiin molemmin puoli yhdistyminen. Kansa ei kuitenkaan hyväksynyt julistuksessa paaville annettua ylivaltaa ja myöhemmin unioni raukesi.

Viimeisen kerran yhdistymistä yritettiin vuoden 1439 Firentsen kirkolliskokouksessa. Myös siellä yhdistyminen julistettiin molemmin puolin. Paaville luvattiin ylivalta ja paavi lupasi sotilaallista apua. Apua jäi kuitenkin poliittisista erimielisyyksistä johtuen saapumatta ja osmanit valtasivat Konstantinopolin vuonna 1453. Tästä hetkestä lähtien Bysantin valtakunta lakkasi olemasta. Panna ja anateema peruttiin vasta, kun paavi Paavali VI ja [[ekumeeninen patriarkka]] [[Athenagoras I (patriarkka)|Athenagoras]] tapasivat 7.12.1966 Jerusalemissa. Tästä alkoi kirkkojen uusi lähentyminen.

'''[[Käyttäjä:Petja|Petja Pyykkönen]]'''

== Kirkkojen eroavaisuuksia keskiajalla ==

Lännen ja idän kirkkoja hiertäneitä yksittäisiä seikkoja keskiajalla, joita käytettiin osapuolten syyttelyssä. Ne eivät olleet kirkkojen eroon johtaneita syitä, vaan niitä käytettiin ainoastaan välineenä poliittisten tavoitteiden ajamisessa.

{|<!--taulukon määrite--> {{Prettytable}}
|-
! Länsi
! Itä
|-
<!-- taulukko alkaa tästä -->
| ylin päätäntävalta paavilla || ylin päätäntävalta kirkolliskokouksella
|- 
| kielenä latina (muutettiin 1963) || kielenä kansankielet
|- 
| happamaton leipä ehtoollisessa || hapan leipä ehtoollisessa
|- 
| maallikoille vain leipä (muutettiin 1963) || leipä ja viini kaikille
|- 
| pappien selibaatti || papit yleensä avioliitossa
|- 
| konfirmaatio myöhemmin || konfirmaatio kasteen yhteydessä
|- 
| paasto lauantaisin || ei paastoa lauantaisin
|- 
| ei laulettu Hallelujaa paaston aikana || laulettiin Halleluja myös paaston aikana
|- 
| Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojasta || Pyhä Henki lähtee Isästä
|- 
| kiirastuli || ei kiirastulta
|- 
|}

== Katso myös ==

* [[Itä ja länsi vieraantuvat]]

[[Luokka:Kirkkohistoria]]