Toiminnot

Kornili Paleostrovilainen

Kohteesta Ortodoksi.net

Versio hetkellä 12. toukokuuta 2010 kello 13.24 – tehnyt Domna (keskustelu | muokkaukset)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Kornili Paleostrovilainen
(© Pyykkönen)
Pyhittäjä Kornili Paleostrovilainen (nimi on toisissa lähteissä Kornilo Aunukselainen) syntyi Pihkovassa (Pskov) Venäjällä. Jo nuoruudessaan hän rakasti yksinäisyyttä ja siksi hän hakeutuikin mieluusti kotoa lähdettyään kilvoittelemaan sellaiseen paikkaan. Hän haki paikkaa Vienanmeren rannikolta ja vihdoin löysi sellaisen Äänisjärveltä. Hän perustikin sitten Äänisjärvellä sijaitsevalla Palin eli Paleostrovin saarella olevan luostarin joskus 1300- ja 1400-lukujen taitteessa. Huolimatta saaren syrjäisestä sijainnista veljestöä kerääntyi pian hänen ympärilleen muodostaen pian pienen luostariyhteisön.

Pyhittäjä Kornili rakensi luostariyhteisöönsä veljestönsä kanssa kirkon, joka pyhitettiin Kaikkein Pyhimmän Jumalansynnyttäjän syntymälle. Toinen trapezan kirkko pyhitettiin profeetta Elialle.

Pyhittäjä vietti elämänsä viimeiset vuodet luostarin lähistöllä sijainneessa luolassa lakkaamattomassa rukouksessa. Kilvoittelun ankaruutta lisätäkseen ja kuolettaakseen lihalliset halunsa, pyhittäjä kantoi yllään raskaita rautaisia kilvoittelukahleita.

Pyhittäjä siirtyi ansaittuun lepoonsa noin vuonna 1420. Hänen reliikkinsä siirrettiin Paleostrovin luostarin kirkkoon hänen oppilaansa pyhittäjä Avrami Paleostrovilaisen (muistopv 21.8.) toimesta. Myös hänet on haudattu samaan kirkkoon ohjaajavanhuksensa kanssa.

Suomen ortodoksinen kirkko kunnioittaa pyhittäjä Kornili Paleostrovilaista Karjalan valistajana ja muistelee häntä vuosittain 19. päivänä toukokuuta sekä Karjalan valistajien päivän yhteydessä lokakuun viimeisen päivän ja marraskuun 6. päivän välisenä lauantaina.

Hannu Pyykkönen

Kirjallisuutta

  • Erkki Piiroinen: Karjalan pyhät kilvoittelijat
    • Pyhittäjä Kornilo Paleostrovilainen s. 58-59
  • Kirkkovuoden pyhät II
    • Pyhittäjä Kornilo Aunukselainen s. 842