Toiminnot

Ero sivun ”Nikolai Ortamo” versioiden välillä

Kohteesta Ortodoksi.net

(Ak: Uusi sivu: Rovasti Nikolai Ortamo, s. 25.7.1875 Sortavalassa, k. --- Kuva:Nikolai_ortamo_ak.jpg|thumb|250 px|<center><small>Rovasti Nikolai Ortamo Aamun Koiton (16/1949) kuvassa</small></ce...)
 
Rivi 1: Rivi 1:
Rovasti Nikolai Ortamo, s. 25.7.1875 Sortavalassa, k. ---
+
Rovasti Nikolai Ortamo, s. 25.7.1879 Sortavalassa, k. 23.5.1951 Kuopiossa.
 
[[Kuva:Nikolai_ortamo_ak.jpg|thumb|250 px|<center><small>Rovasti Nikolai Ortamo Aamun Koiton (16/1949) kuvassa</small></center>]]
 
[[Kuva:Nikolai_ortamo_ak.jpg|thumb|250 px|<center><small>Rovasti Nikolai Ortamo Aamun Koiton (16/1949) kuvassa</small></center>]]
 
KESKEN
 
KESKEN
Rivi 15: Rivi 15:
 
Toiminnastaan kirkon hyväksi Ortamolle myönnettiin vuonna 1921 rovastin arvo, vuonna 1929 arkkipiispan siunauskirja ja 1938 epigonatio. Vuonna 1925 hän sai Valkoisen Ruusun ritarikunnan I lk. jäsenmerkin ja 1936 Pyhäin Sergein ja Hermanin ansiomerkin.
 
Toiminnastaan kirkon hyväksi Ortamolle myönnettiin vuonna 1921 rovastin arvo, vuonna 1929 arkkipiispan siunauskirja ja 1938 epigonatio. Vuonna 1925 hän sai Valkoisen Ruusun ritarikunnan I lk. jäsenmerkin ja 1936 Pyhäin Sergein ja Hermanin ansiomerkin.
  
[[Luokka:Henkilöt|Ort]]
+
[[Luokka:Henkilöt|Ortamo N]]
[[Luokka:Suomen ortodoksisen kirkon historian henkilöitä|Ort]]
+
[[Luokka:Suomen ortodoksisen kirkon historian henkilöitä|Ortamo N]]

Versio 15. helmikuuta 2019 kello 17.49

Rovasti Nikolai Ortamo, s. 25.7.1879 Sortavalassa, k. 23.5.1951 Kuopiossa.

Rovasti Nikolai Ortamo Aamun Koiton (16/1949) kuvassa

KESKEN

(Aamun Koitto 16/1949 )

Rovasti Nikolai Ortamo 70-vuotias

Heinäkuun 25 päivänä vietti 70-vuotisjuhlaansa Kuopiossa rovasti Nikolai Ortamo. Syntymäkaupungistaan Sortavalasta hän siirtyi opintielle Pietariin lopettaen Pietarin pappisseminaarin v. 1902. Ensimmäisenä virkanaan hän sai hoidettavakseen Pietarin hengellisen alkukoulun vt. luokkavalvojan tehtävät, mutta jo vuoden kuluttua hänet määrättiin Palkealan seurakunnan esimieheksi, jossa virassa hän oli aina vuoteen 1922, jolloin hän siirtyi Puolustuslaitoksen kreikkalaiskatolisen matkasaarnaajan virkaan. Vuonna 1930 hänet määrättiin Sortavalan pappisseminaarin dogmatiikan, kristillisen siveysopin, uskontojen historian ja apologetiikan opettajaksi, mitä virkaa hän oli jo virkaatekevänä hoitanut jo vuodesta 1927 lähtien. Pappisseminaarin opettajana olo ei kuitenkaan muodostunut pitkäaikaiseksi sillä kohta hän siirtyi opettajaseminaarin opettajaksi tullen vuonna 1933 vahvistetuksi Sortavalan opettajaseminaarin uskonnon lehtorin virkaan.

Sodan aikana 1940-42 rovasti Ortamo joutui tilapäisesti hoitamaan eri seurakuntien esimiehen tehtäviä mm. Turun, Kitelän ja Annantehtaan seurakunmssa. Samoin Viipurin suom. seurakunnan ensimmäisenä esimiehena oli rovasti Ortamo ollut vv. 1929-1930.

Monet kunnia- ja luottamustehätvät on rovasti Ortamo joutunut suorittamaan. Niinpä suomen Senatti määräsi hänet vuonna 1917 uskonnon vapauskomitean jäseneksi. Opetusministeriön määräyksestä oli hän vuonna 1921 järjestämässä Petsamon seurakunnan oloja. Kirkolliskokouksen jäsenenä oli rovasti Ortamo ollut vuosina 1919, 1921, 1922, 1923, 1925 ja 1935. Kirkollishallituksen pappisjäsenenä oli rovasti Ortamo useina perättäisinä kausina vuodesta 1919 aina vuoteen 1930 ja vuosina 1922 ja 1924 Valtioneuvoston määräyksestä Kirkollishallituksen varapuheenjohtajana. Kirkollisen ylioikeuden jäsenenä oli rovasti Ortamo ollut vv. 1935-1940. P.Sergein ja Hermanin Veljeskunnan puheenjohtajana oli rovasti Ortamo vuodesta 1927 ja jumalanpalveluskirjain suomennoskomitean jäsenenä vuodesta 1904. Vuoden 1942 ylimääräinen kirkolliskokous valitsi rovasti Ortamon Henkisen jälleenrakennustoimikunnan jäseneksi. Vuonna 1943 pidetyillä uskonnonopettajakursseilla oli johtajana rovasti Ortamo, ja monet ovat ne oppikoulut, joissa rovasti Ortamo on ollut missä lyhemmän, missä pidemmän ajan uskonnonopettajana.

Toiminnastaan kirkon hyväksi Ortamolle myönnettiin vuonna 1921 rovastin arvo, vuonna 1929 arkkipiispan siunauskirja ja 1938 epigonatio. Vuonna 1925 hän sai Valkoisen Ruusun ritarikunnan I lk. jäsenmerkin ja 1936 Pyhäin Sergein ja Hermanin ansiomerkin.