Patriarkka Bartholomeoksen paastopuhe 2012
Kohteesta Ortodoksi.net
Versio hetkellä 26. helmikuuta 2012 kello 18.53 – tehnyt Hannu (keskustelu | muokkaukset)
Ekumeeninen patriarkka Bartholomeos
opetuspuhe Pyhässä ja Suuressa paastossa
Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armoa ja rauhaa ja meidän esirukouksemme, siunauksemme ja anteeksiantomme teille kaikille.
Jumalallinen paaston sanoma”
Rakkaat veljet ja Sisaret Kristuksessa
Olemme huomanneet, että monenlaiset huolet ovat lisääntyneet tässä ajassa. Monia haasteita on ilmaantunut. Maailma kärsii ja kaipaa apua. Totta tosiaan, meitä testataan. Jotkut ihmiset kutsuvat tätä taloudelliseksi kriisiksi, toisten mielestä kyseessä on poliittinen kriisi. Mutta me sanomme, että kyseessä on hengellinen kriisi. Ja että siihen on olemassa ratkaisu. Monenlaisia ratkaisuja on ehdotettu ja monia näkökulmia esitetty. Mutta ongelmat eivät ole väistyneet. Ihmiset tuntevat itsensä hylätyiksi ja yksinäisiksi. Heidän syvempi ihmisyytensä on jätetty huomiotta. He ovat hämmentyneitä, alakuloisia ja masentuneita.
Ratkaisuyritykset joita meille on ehdotettu, vastaukset joita meille on tarjottu eivät kykene pelastamaan ihmiskuntaa. Sillä alun alkaenkin ne johtavat ihmisyyden rappion ja kuoleman vankeuteen. Ainoastaan jumalallis-inhimillinen kirkko voi vapauttaa sielumme. Kun astumme kirkkoon astumme jumalallisen lohdutuksen ilmapiiriin, jossa maa ja taivas ovat sopusoinnussa. Tulemme kotiin. Tunnemme rauhaa. Löydämme taivaallisen kauneuden ja hengellisen kypsyyden, pyhyyden tuoksun joka tavoittaa maailman ääret. Kirkko tuntee kaikki kärsimyksemme. Se puhuu totuudesta ja se kutsuu kohtaamaan todellisuuden sellaisena kuin se on, ymmärtämään, että me olemme maan tomua.
Pyhän Andreas Kreetalaisen suuri katumuskanoni puhuu katumuksen kyyneleistä, ja surumielisyydestä, jotka ovat ilmausta haavoittuneen sielumme kivusta. Mutta katumuksen kyyneleiden ja surumielisyyden kautta me saamme sielullemme levon, sielumme tulee terveeksi. Meillä on meidän luojamme ja pelastajamme. Ylitsevuotavasta armostaan hän on asettanut meidät kuoleman ja kuolemattomuuden tienristeykseen. Hän ei ole unohtanut meitä. Hän tuli maailmaan pelastaakseen meidät. Ristin kautta hän teki kuoleman tyhjäksi. Hän lahjoitti meille kuolemattomuuden.
Miksi siis huolehtisimme turhaan, olemmehan liitetyt Kristukseen. Miksi emme vain yksinkertaisesti riennä Häntä kohti. Kirkko tuntee sisäiset pyrkimyksemme ja on tukenamme ohjaa pelastukseen. Me tarvitsemme ravintoa, mutta ihminen ei elä pelkästään leivästä (Matt. 4.4). Me tarvitsemme myös hengellistä ravintoa. Kirkossa voimme oppia tuntemaan elämän täyteyden ja ymmärtämään tasapainon jumalallisen ja inhimillisen välillä. Etääntyneenä Jumalasta me rappeudumme. Missä ikinä vallitsee ylenpalttinen materiaalinen yltäkylläisyys, ja missä ikinä kerskakulutusta ihannoidaan vallitsee siellä myös suuret kiusaukset ja pimeä sekasorto.
Missä puolestaan ihmiset elävät keskinäisessä kunnioituksessa ja ottavat kiitollisuudella vastaan kaiken mitä elääkseen saavat ja tarvitsevat, siellä kaikki on pyhitettyä. Siellä vähän merkitsee siunausta, siellä katoava on puettu katoamattomuuden kunniaan. Ihmiset pitävät ajallista ja katoavaa Jumalan lahjana, tullen kuitenkin silloin tällöin ravituiksi lupauksella iankaikkisesta tulevasta elämästä. Eivät ainoastaan ongelmat ole ratkaistut, vaan jopa koettelemusten aiheuttama kärsimys on kääntynyt elämänvoimaksi ja kiitoksen aiheeksi. Kun me ymmärrämme tämän, kun me löydämme rauhan ja pelastuksen sielullemme antaessamme itsemme kokonaan Kristukselle, silloin mielemme valaistuu. Me tulemme tuntemaan itsemme ja koko maailman. Meillä on usko hänessä, jolla yksin on voima. Tämä itsessään vahvistaa uskovaa. Ja näkymättömin sätein se välittyy myös kaikille niille, jotka isoavat ja janoavat totuutta.
Koko maailma tarvitsee pelastusta luojaltansa ja rakentajaltansa. Koko maailma tarvitsee uskoa ja pyhien yhteyttä. Kiittäkäämme Herraamme ja Jumalaamme kaikesta hänen avustaan yhtä hyvin kuin tästä käsillä olevasta paaston ajasta.
Kulkekaamme tämän suuren paaston ajan läpi katuen ja tunnustaen syntimme saavuttaaksemme ylösnousemuksen loppumattoman ilon Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa, jolle kuuluu kaikkinainen ylistys kunnia ja palvelus nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen
Pyhässä ja Suuressa paastossa 2012
+ Konstantinnopolin Bartolomeos
Harras rukoilija Jumalan edessä
(käännös: iPK - puhe luettu radioliturgiassa 26.2.2012)