Pysähdyksiä Jumalanäidin puutarhassa

Matkakertomus

Matkakertomus pyhiinvaelluksesta Pyhälle vuorelle toukokuussa 2023.

---

Kauniina toukokuun varhaisena aamuna 2023 lähdimme ystäväni Ianniksen kanssa Tessalonikista Vlatadonin luostarin portilta kohti Halkidikin bussiasemaa ja sieltä kohti Ouranopolia, josta laiva vie Athokselle. Athos, Agion Oros eli Pyhä Vuori tunnetaan myös nimellä Jumalanäidin puutarha. Niemimaalla on 20 luostaria, 12 alaluostaria ja lukuisa määrä keljoja ja erakkomajoja. Munkkeja alueella on noin 2500.

Athoksella on on ollut luostariasutusta 850-luvulta lähtien, perimätiedon mukaan ensimmäiset munkit saapuivat alueelle jo ennen 500-lukua.

Ensisijainen tarkoitukseni oli osallistua Pyhän Andeaan Skiitan Vanhus Efraimin 40 päivää hänen kuolemansa jälkeen pidettävään muistopalvelukseen ja Panihidaan (mnimosyno/mnimosyno).

Ennen laivaan nousua on kuitenkin kahden tunnin bussimatka Ouranopoliin, josta saadaan diamonitirio eli viisumi Athokselle, joka pitää pyytää etukäteen Athoksen toimistolta. Se myönnetään yleensä neljäksi päiväksi. Papit ja munkit tarvitsevat vielä oman piispansa suosituksen ja kilvoittelusyistä vain miehet voivat vierailla Pyhällä Vuorella.

Athos on Kreikan alaisuuteen kuuluva itsehallinnollinen alue, viralliselta nimeltään Pyhän Vuoren autonominen munkkivaltio, joka sijaitsee Halkidikin alueella Pohjois-Kreikassa. Vuoren korkeus on 2033 metriä. Se on Halkidikin niemimaan ns. kolmesta sormesta uloimmaisin.

Athoksen tekee ainutlaatuiseksi paitsi sen uskonnollis-kulttuurinen erityisyys myös luonnon koskemattomuus. Siellä mm. elää 35 kasvilajia, joita ei tavata muualla luonnossa, sekä erilaisia villieläimiä kuten sakaaleja, peuroja, kettuja, villisikoja ja jopa susia.

+++kuva, jossa Athosvuori näkyy ja pari kuvaa luonnosta.

Dafni ja Ag. Kelia Modestos Karavasara

Ouranopolista lähtevä laiva vie pyhiinvaeltajia rannalla oleviin luostareihin ja Athoksen satamaan Dafniin. Jo laivan tunnelmassa on aistittavissa odotusta jostain suuresta, pientä jännitystä ja tiettyä vapauden tunnetta. Lokit seuraavat laivaa pitkin matkaa ja pyhiinvaeltajien kasvoille syntyy poikamainen ilo kun he heittelevät lokeille leivänpalaisia ja rohkeimmat käyvät nappaamassa leivän heidän kädestään.

Dafnista jatkamme ensiksi matkaa kävellen rannan suuntaista kaunista tietä kohti Agios Modestos Karavasaran keljaa. Keljalla on noin 10 kilvoittelijaa, meidät otettiin vastaan lämpimästi.

Majoituimme ja kävelimme keljan kauniissa ympäristössä, joka oli tuttu Iannikselle nuoruuden vuosiltaan, jolloin hän oli ollut keljalla lähes kolme vuotta. Ruokailimme veljestön kanssa ja osallistuimme ehtoopalvelukseen sekä aamulla Jumalalliseen Liturgiaan. Agios Modestosta pidetään eläinten ja maanviljelijöiden suojuspyhimyksenä. Perimätiedon mukaan tällä alueella on ollut aikoinaan paljon Athos vuoren aaseja.

+++kuva keljalta ja kävelypoluita

Karieksen kylä

Aamupäivällä palasimme Dafiin, josta pääsimme minibussilla Karieksen kylään, joka on Athoksen hallinnollinen keskus. Karieksen pääkirkko on nimeltään Protato ja se on pyhitetty Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen muistolle. Kirkko on rakennettu 900-luvulla.

Kylässä on muutamia matkamuistomyymälöitä, pari sekatavarakauppaa, kolme tavernaa, leipomo, pankkiautomaatti ja postitoimisto. Sieltä lähtevät myös minibussit eri luostareihin ja Dafnin satamaan. Kylän lähellä on Vatopedin luostarin alaisuuteen kuuluva Pyhän Andreaan Skiitta, jonne kävelimme seuraavaksi.

+++kuva Karieksesta

Pyhän Andreaan Skiitta

Pitkään tyhjillään olon vuoksi entinen luostari oli päässyt huonoon kuntoon, mutta sitä alettiin kunnostamaan uuden veljestön saavuttua sinne 2001. Skiitan ensimmäisenä johtajana toimi aina kuolemaansa saakka arkkimandriitta Efraim, hänen jälkeensä veljestö valitsi uudeksi johtajaksi pappismunkki Nektarioksen.

Munkkeja skiitalla on noin 30 ja heidän joukossaan kilvoittelee myös yksi suomalainen, pappismunkki Joosef. Suomalaisia Athoksella kilvoittelee yhteensä neljä munkkia, isä Prodromos Karakalloksen luostarissa, pappismunkki Damaskinos Ksenofonin luostarissa ja isä Bartolomeus Kutlumusion luostarissa.

Isä Joosef toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi ja leipomani ruisleipä vaihtui heti juuri painosta tulleeseen Skiitan julkaisuun ”Itsetuntemuksen Huolia”, jossa teksti on arkkimandriitta Efraimin ja akvarellit pappismunkki Joosefin käsialaa. Isä Joosef on ikonimaalari ja lukuisat ikonit ja seinämaalaukset ovat hänen maalaamiaan. Hän on kilvoitellut Athoksella lähes 30 vuotta.

Skiitalla palvelukset alkavat klo 4 aamulla. Skiitalle alkoi kerääntyä suuri joukko pyhiinvaeltajia kahden päivän päästä olevaan vanhus Efraimin muistopalvelukseen ja haudalla suoritettavaan Panihidaan. Hautaa laitettiin kuntoon aina yömyöhäiseen saakka. Kukkia oli haudan ympäristössä ja koko Skiitan piha-alueella runsaasti. Vanhus itse oli halunnut, että hänen hautaristiinsä kirjoitetaan: syntinen Efraim.

Ristissä lukee IC XC (”Kristus voittaa”) lisäksi:

Tässä lepää Jumalanpalvelija
syntinen Efraim.
Nukkui pois Herrassa
17 maaliskuuta 2023jKr 67 vuoden iässä

Marmorilaatassa lukee:

Koko elämäni palvelin
voimieni mukaan uskollisesti
Pyhää Vuorta, Isiä,
Veljiä ja hurskaita pyhiinvaeltajia

Iloitkaa ja riemuitkaa,
että Kristus rakastaa meitä ylenpalttisesti
Suloinen Jumalanäitini
tuhannet ylistykset ja kymmenet tuhannet kiitokset
Sinun kaikkein pyhimmälle nimellesi
On mitä suurin kunnia minulle,
syntiselle, että minut peittää
Sinun Pyhän Vuoren multasi.

Ja taas ja monesti
ja iankaikkisesta iankaikkiseen:
Kristus nousi kuolleista
Kristus nousi kuolleista
Kristus nousi kuolleista!

Olkoon minulla teidän siunauksenne,
ja minä rukoilen teidän puolestanne.

Isä Efraim

+++kuva tai kuvia haudasta ja Skiitalta

Palvelusta oli toimittamassa yli kaksikymmentä pappia ja yksi piispa. Pyhiinvaeltajia oli satoja. Sain majoittua kahden munkin kanssa Pyhän Arsenioksen luostarista Halkidikilta.

Juhlapalvelus alkoi klo 4 aamulla ja kokonaisuudessaan kesti lähes klo 11 saakka, jonka jälkeen oli juhla-ateria kaikille. Palveluksessa oli aistittavissa Pääsiäisen iloa, vanhuksen fyysinen läsnäolo oli poissa, mutta hän silti oli läsnä. Pyhiinvaeltajista yksi toisensa jälkeen kävivät kunnioittamassa Vanhusta hänen haudallaan.

+++Kuvia Panihidasta

Vanhus Enthimios Kappsalainen

Skiitalta käsin halusimme mennä tapaamaan Vanhus Enthimios Kappsalaista ja pyytämään häneltä siunausta ja esirukouksia. Saavuimme hänen keljalleen ja yllätykseksemme siellä oli noin 40 pyhiinvaeltajaa odottamassa keskustelua Vanhuksen kanssa. Jäimme odottelemaan hetkeksi ja kohta penkkejä alettiin siirtelemään katoksen alle varjoon ja Vanhus saapui sinne puhumaan ja keskustelemaan yhteisesti. Muutamia asioita tuli hyvin selkeästi esille vanhuksen opetuksesta; ”Omalle rippi-isälle pitää olla ehdottoman kuuliainen. Katumuksen sakramenttiin tulisi osallistua säännöllisesti, ainakin kaikkien neljän paaston aikana. Pyhiinvaellus Athokselle (kreikkalaisille helpompi toteuttaa) tai johonkin Pyhään luostariin ainakin kerran vuodessa. Kirkon opetuksen mukaisesti paastoista tulee pitää kiinni, mikäli terveys sen sallii. Vain oma rippi-isä voi antaa lievennyksiä. Palveluksiin osallistumisesta tulisi tulla rutiini jokapäiväiseen elämään, ei ainoastaan juhlapyhiin, paikallisten mahdollisuuksien mukaan”. Saimme lopuksi suudella hänen kättään ja pyytää esirukousta.

Kävellessä vanhoja kiveyksillä reunustettuja polkuja luostareiden, skiittojen ja keljojen välillä tuli vahvasti mieleen ajatus, että näitä polkuja ovat kulkeneet munkit ja pyhiinvaeltajat jo 1500 vuoden ajan. Kunpa osaisin kiittää tästä etuoikeudesta!

+++ Pari kuvaa poluilta matkalla keljalle

Vanhus Paisioksen Panakuda maja

Kutlumusion luostarin kautta lähtee polku Vanhus Paisioksen majalle, jota kutsutaan Panagudaksi. Kävimme matkalla kunnioittamassa sivukirkossa olevia kahta ihmeitätekeviä Jumalanäidin ikonia: ”Jumlanäiti Peljättävä puolustaja” ja ”Laupeuden Jumalanäiti”.

Kauniilta paikalta kiemuraisen polun päästä löytyi Panaguda. Ensin nautittuamme raikasta vettä ja kreikkalaisia lukumimakeisia, meidät kutsuttiin sisään Vanhus Paisioksen pieneen kirkkoon. Arastellen astuin sisään, pyhyys siellä oli kaikin aisten tunnettavissa. Sain kunnioittaa ja koskettaa hänen rakkaita ikoneitaan ja kirkkotuoliaan.

”Vaellettuasi maan päällä kuin enkeli ja

säteillen rakkautta oi pyhittäjä Paisios,
Sinusta tuli munkkien suuri tuki,
uskovien johdattaja pyhään elämään, koko
maanpiirin suloinen nautinto.
Sen tähden me huudamme Sinulle:
iloitse Sinä, joka olet isä kaikille”

(Akatistos pyhälle isällemme Paisios Athosvuorelaiselle, kontakki)

+++pari kuvaa Vanhus Paisioksen Panagudasta

Paluumatkalla Skiitalle alkoi jo haikeus vallata mieltä, jälleen pyhiinvalellukseni Pyhälle Vuorelle on tässä vaiheessa. Vielä yhteinen ruokailu Skiitan trapesassa, Esperinos eli Ehtoopalvelus ja aamulla Aamupalvelus ja Jumalallinen Liturgia, siitä on hyvä lähteä kotiin.

Onneksi paluumatkalla oli hidas laiva, joka pysähtyy kaikissa rannalla olevien luostareiden laitureissa. Näin sielukin ehtii mukaan kotiin yhtäaikaa.

Kun saavun kotipihaan, Mikis-kissa istuu tuolillaan ikkunassa ja toivottaa iloisesti tervetulleeksi kotiin. Samalla alkavat kirkonkellot soida läheisestä Vlatadonin luostarista, on aika lähteä ehtoopalvelukseen.

Munkki Ignatios