Lähdekoodi sivulle Ristiäitimme nunna Melania

Maaliskuussa 2018 Lintulan luostarissa [https://www.facebook.com/Ortodoksi.net/posts/1860996293931739 vihittiin suureen skeemaan] nunna '''Taisia''', joka sai vihkimyksessä uudeksi nimekseen skeemanunna '''Melania''', 400-luvulla Roomassa ja Jerusalemissa eläneen pyhittäjä-äiti [[Melania Roomalainen|'''Melania Roomalaisen''']] mukaan.<br>
Mutta tiesitkö, että Heinävedellä – ei tosin Lintulassa – on elänyt melko äskettäin myös toinen nunna '''Melania''', joka on haudattu Valamon luostarin hautausmaalle. Tässä hänen tarinansa nimimerkki AP:n kertomana. 
[[Kuva:Nunna_melania_ak.jpg|thumb|300 px|left|<center><small>Nunna Melania eli Jevdokia (Outi) Känsänen Aamun Koiton kuvassa.</small></center>]] [[Kuva:Nunna_melania_val_hap.jpg|thumb|300 px|<center><small>Nunna Melanian hauta Valamon luostarin hautausmaalla.<br>(<i>Kuva © Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen</i>)</small></center>]]

=== Ristiäitimme nunna Melania ===

Ristiäitlinme '''Jevdokia Käsnänen''' o.s. ''Pimenov'' asui ennen sotaa Salmin Tulemalla Riionniemen tien varrella. Hän oli isämme ainoa sisar ja meidän kaikkien kolmen sisaruksen kummi, eli ''ristjoi'', kuten Karjalassa kummia nimitettiin. ''Ristjoi'' oli suutari '''Aleksi Käsnäsen''' vaimo. Lapsia heillä ei ollut. Kun suutari Käsnänen kuoli kolmekymmenluvun alussa, muutti ''ristjoi'' Valamoon ja toimi siellä kalastajien ruuanlaittajana. Valamossa työtä tehdessään hän joutui pitämään käsiään usein kylmissä vesissä ja sai siitä itselleen pahan nivelreuman. Tämä vaivasi häntä kuolemaan saakka. <br>
<br>
Sodan syttyessä ''ristjoi'' siirtyi munkkien kanssa Kannonkoskelle ja sieltä Kuopion lähelle Pitkälahteen Romoseen. Vähän myöhemmin 1950-luvun vaihteessa hän tuli Uuteen Valamoon ja "jiäksiytyi" sinne eli teki lupauksen elää luostarissa elämänsä loppuun. Luostarissa ''ristjoi'' autteli vanhoja asukkaita munkkeja ja pyykkärinunnia. Hän pesi pyykkiä, leipoi ja teki kaikenlaisia askareita; siivosi ja kantoi sairaille munkeille ruokaa huoneisiin. Nivelreuma vaivasi ''ristjoita'' koko ajan. Silloin ei ollut lääkkeitä tätä sairautta vastaan. Valittamatta hän kesti kaiken kivun ja säryn. Sanoi: ''”Kun olet tehnyt lupauksen, niin pitää kestää.”'' <br>
<br>
Uudessa Valamossa ''ristjoi'' vihkiytyi nurinaksi. Hän sai uuden nimen Melania. Kerran, kun tulimme Valamoon, ''ristjoi'' sanoi: ''”Nyt minä olen nunna”''. Hänen rippi-isänsä matkusti vuonna 1957 Venäjälle. <br>
<br>
''Ristjoi'' oli hyvin uskovainen ihminen. Hän ei osannut lukea, mutta vietti hengellistä elämää. Meille nuoremmille hän opetti jo lapsina ollessamme rukouksia, ristinmerkin tekoa, paastoamista, ehtoollisella käyntiä ja miten kirkossa tulee olla. Nyt vanhempana kaikki tämä opetus tuntuu erityisen rakkaalta ja arvokkaalta. <br>
<br>
''Ristjoi'' kuoli vanhana ja sairaana 24. marraskuuta 1964. Meille ilmoitettiin puhelimella hänen kuolemastaan ja hautajaisista. Tulimme luostariin hautaamaan ''ristjoita''. Siunauksen piti isä '''Savva'''. '''Hilkka''' keitti meille tuIiaisistamme hautajaiskahvit. Myöhemmin olemme pyrkineet käymään kesäisin ''ristjoin'' haudalla. Saattakoon Herra hänen sielunsa lepoon. <br>
<br>
Haastattelusta 7. 9. 86 kokosi '''AP'''.<br>
<br>
[[Kuva:Valamon_nunnia_ak.jpg|thumb|500 px|center|<center><small>Valamossa oli ennen erilaisissa töissä jonkin verran myös naisia, jotka vihkiytyivät nunniksi. Tässä Aamun Koiton kuvassa sisarukset vasemmalta: '''Lydia Jämsä''', '''Maria Kuikka''' ja '''Anna Kaarisalo''', jotka muistelevat nunna Melaniaa, joka oli heidän kumminsa.</small></center>]]
(''Artikkeli on julkaistu Ortodoksi.netin sivuilla PSHV:n komitean kirjallisella luvalla. Elämäkerta on alkuaan julkaistu Aamun Koitossa nr. 22/1986, joka ilmestyi lokakuun 28.päivänä 1986, sivulla 361 [s.9]'')

[[Luokka:Aamun Koitto]]