Toiminnot

Suomen hiippakunta

Kohteesta Ortodoksi.net

Suomen ortodoksinen hiippakunta perustettiin v. 1892 tsaarin hyväksyttyä esityksen. Samalla lakkautettiin Viipurin hengellinen hallitus, jonka sijalle perustettiin Suomen hengellinen hallitus (konsistori).

Hiippakuntaa kuuluivat kaikki Suomen alueen kreikkalais-venäläiset seurakunnat ja luostarit. Hiippakunnan piispan asuinpaikaksi määrättiin Viipuri.

Pieni Suomen hiippakunta kuului Venäjän kirkkoon ja oli Venäjän kirkon Pyhän Synodin alainen. Suomen hiippakuntaan kuuluivat aluksi

- neljän valvontapiirin 23 seurakuntaa kappeliseurakuntineen:

  • I valvontapiiristä Helsinki, Hamina, Turku, Vaasa (Nikolainkaupunki), Savonlinna, Raivola
  • II valvontapiiristä Viipuri, Kyyrölä, Palkeala, Uusikirkko, Tiurula, Käkisalmi, Salmi
  • III valvontapiiristä Liperi, Ilomantsi, Kuopio
  • IV valvontapiiristä Lappeenranta, Sortavala, Kitelä, Suistamo, Korpiselkä, Mantsinsaari, Suistamo

- kaksi luostaria (myöhemmin kolme):

Suomen ortodoksinen kirkko kuului Venäjän ortodoksisen kirkon alaisuuteen hiippakuntana Venäjän vallankumoukseen ja Suomen itsenäistymiseen asti. Itsenäisyyden alkuvuosina ortodoksien kirkollinen tilanne oli aluksi sekava: kirkko kuului muodollisesti ja kanonisesti Venäjän kirkon alaisuuteen, mutta siitä eroamiseen oli suuria paineita. Niinpä moninaisten vaiheiden jälkeen 1920-luvulla Suomen ortodoksinen kirkko liittyikin Turkin Istanbulissa sijatsevan Konstantinpolin Ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen autonomisena kirkkona.