Ero sivun ”Theodikea” versioiden välillä

Nykyinen versio 6. marraskuuta 2010 kello 09.46

Nimitys teodikea / theodikea on peräisin Gottfried Leibnizin teoksesta Théodicée vuodelta 1710. Teodikea merkitsee Jumalan hyvyyden puolustamista pahan olemassaolosta huolimatta. Tai toisella tavalla sanottuna: Teodikea on perustelu, jolla pyritään osoittamaan, että Jumala on oikeudenmukainen, vaikka maailma on sellainen kuin se on. Ongelmana on siis kumota vastalauseet, jotka perustuvat kaikkivoivan Jumalan ilmeisesti sallimiin kauheuksiin, joita maailmassa tapahtuu paljon. Muun muassa Voltaire ivasikin vuoden 1755 Lissabonin maanjäristyksen järkyttämänä Leibnizin optimismia kirjassaan Candide (1759).

Pahan ongelma tai teodikean ongelma (kreikan sanoista: theos / Jumala, dike / oikeudenmukaisuus) on kristinuskon oppeihin liittyvä teologinen ja uskonnonfilosofinen ongelma, joka on määritelty esimerkiksi seuraavasti:

"Miten kaikkivaltiaan, oikeudenmukaisen ja kaikkihyvän Jumalan luomassa maailmassa on pahuutta?" tai

"Jos Jumalan ominaisuuksiin kuuluu sekä rakkaus että kaikkivaltius, niin miksi hän sallii pahan maailmassa?"

Pahan ongelma esitetään yleensä jumalauskon vastattavaksi seuraavassa muodossa:

jos Jumala on täydellisen hyvä -> Hän haluaa poistaa pahan,

jos hän on Kaikkivaltias -> Hän pystyy poistamaan pahan.

Paha on kuitenkin olemassa,

joten Jumala ei voi olla samaan aikaan Kaikkivaltias ja Kaikkihyvä.

(edellä olevan tekstin lähde: mm. wikipedia / Tekstin julkaisulisenssi: GDFL

Ongelmaa on selitetty herätyskristillisissä piireissä myös seuraavasti:

Intiassa syntynyt Kanadan amerikkalainen herätyskristillinen Ravi Zacharias on kertonut vuonna 1994 ilmestyneessä kirjassaan "Can Man Live Without God" (suomeksi: Voiko ihminen elää ilman Jumalaa) luentovierailustaan Englannissa. Kun hän oli päättänyt pitämänsä luennon, eräs nuori mies nousi seisomaan ja sanoi: "Maailmassa on niin paljon pahaa ja siksi ei voi olla olemassa Jumalaa!" Zacharias pyysi miestä olemaan seisaallaan hetken aikaa ja vastasi hänelle:

"Kun sanot, että on olemassa pahaa, eikö se merkitse samalla sitä, että on olemassa myös hyvää?

Jos hyväksyt sen, että on olemassa myös hyvää, sinun on tunnustettava myös jokin moraalinen laki, jonka perusteella kykenet sanomaan: mikä on hyvää ja mikä pahaa.

Mutta jos myönnät moraalilain, joudut myös myöntämään, että on myös moraalilain antaja.

Mutta senhän sinä juuri pyrit kieltämään. Sillä jos ei ole moraalilain antajaa, ei ole moraalista lakia. Ja jos ei ole moraalista lakia, ei ole olemassa mitään hyvää. Ja edelleen jos ei ole olemassa hyvää, ei ole olemassa pahaa. Mikä silloin olikaan sinun kysymyksesi?"

Näin Zaharias pyrki osoittamaan, ettei pahuuden olemassaolo ja pahuuden ongelma suinkaan ole osoitus siitä, etteikö Jumalaa olisi olemassa.