Toiminnot

Troparit, kontakit ja Pyhä Jumala-veisu (osa 5.)

Kohteesta Ortodoksi.net

Versio hetkellä 4. tammikuuta 2013 kello 17.25 – tehnyt Hannu (keskustelu | muokkaukset)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)


Tämä on Nurmeksen ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran, isä Andrei Verikovin kirjoittaman sarjan "Liturgia selitettynä" viides osa. Muut osat löytyvät ohessa olevasta listasta.


Troparit, kontakit ja Pyhä Jumala-veisu

Ehtoo- ja aamupalvelukseen verrattaessa, liturgia on veisujen suhteen melko muuttumaton. Yksi tällainen muuttuva kohta on kuitenkin troparit ja kontakit. Pienen saaton jälkeen seuraa joukko veisuja, jotka kertovat päivän, pyhän ihmisen tai tapahtuman muistosta sekä pyhäkön suojeluspyhästä tai tapahtumasta.

Näitä päivän tai juhlan teemaa kuvaavia veisuja kutsutaan tropareiksi. Näiden troparien rinnalla kulkee sisällöltään samankaltaiset kontakit. Monet juhlien tropareista ovat meille hyvin tuttuja, esimerkiksi ristin juhlien ja viikoittaisen muiston tropari on pienestä vedenpyhityksestäkin tuttu veisu: Pelasta, Herra, sinun kansasi ja siunaa sinun perintöäsi. Anna kirkollesi voitto vihollisista ja suojele ristilläsi valtakuntaasi. Pyhän Nikolaoksen tropari taas alkaa sanoilla: Uskon ohjeeksi, lempeyden esikuvaksi ja itsekieltäymyksen opettajaksi asiain totuus osoitti sinut laumallesi. Tämä veisu lauletaan liturgiassa pyhän Nikolaoksen muistopäivinä. Veisu lauletaan myös kaikissa niissä kirkoissa, jotka on pyhitetty pyhän Nikolaoksen muistolle, lähes jokaisessa sunnuntailiturgiassa.

Tropareiden ja kontakkien jälkeen seuraa Pyhä Jumala -veisu, joka tunnetaan myös nimillä Pyhän Kolminaisuuden virsi ja Kolmipyhäveisu. Perimätiedon mukaan veisu sai alkunsa 400-luvulla, jolloin Konstantinopolia koetteli ankara maanjäristys. Ihmiset olivat kokoontuneet kirkkoon rukoilemaan, jolloin eräs siellä ollut poika tempautui taivaaseen ja sai siellä kuulla tämän veisun, joka hänen tuli välittää myös kirkossa olleille. Tätä veisua laulettaessa maanjäristyskin loppui. (10 Yhtymäkohta Pyhä Jumala –veisulle löytyy myös profeetta Jesajan kirjan kuudennesta luvusta, jossa serafit huutavat ”Pyhä, Pyhä, Pyhä on Herra Sebaot!”.

Ainakin se on varmaa, että Pyhä Jumala - veisu oli jo käytössä Kalkedonin kirkolliskokouksen aikana vuonna 451. Tuolloin se saikin aivan erityisen luonteen taistelussa 8[Harhaoppi|harhaoppeja]] vastaan. Ristisaatoissa ja kirkon esipihoilla veisattiin hyvin voimallisesti juuri niitä veisuja, jotka olivat oleellisia kirkon uskonopin julistamisen kannalta. Kreikkalaisessa käsikirjassa on edelleen olemassa diakonin/papin kehotus ”dynamis” ennen Pyhä Jumala -veisun viimeistä kokonaista toistoa. Sana dynamis tarkoittaa voimakkaammin / voimallisemmin. Tässä kohden kansaa vielä kerran kannustetaan erityisen voimakkaasti veisaamaan tuota pyhää veisua. (11

Pyhä Jumala –veisu on monien muiden veisujen tavoin ollut vuorolaulua esilaulajien ja kirkkokansan välillä. Tästä vanhasta tavasta meillä on muistutus piispallisessa liturgiassa, jossa Pyhä Jumala -veisuun liittyy useampia toistoja papiston ja kuoron välillä. Veisun veisaamistapa on kuitenkin muuttunut sellaiseksi, ettei kansa enää osallistu samalla tavoin tähän vuorolauluun. Seurakunnissa on tietysti mahdollista kannustaa kuoron lisäksi koko kirkkokansaa laulamaan tiettyjä veisuja tavanomaista voimallisemmin.

Kirkkovuodessa on muutamia poikkeuksia, jolloin Pyhä Jumala – veisun sijaan lauletaan jokin muu veisu. Tällaisia poikkeuksia ovat esimerkiksi Ristin päivät, 1.elokuuta, 14.syyskuuta ja Suuren paaston 3. sunnuntai. Näinä päivinä lauletaan veisu: Sinun ristillesi me kumarramme Valtias ja Sinun pyhää ylösnousemistasi ylistämme. Toisena poikkeuksena ovat sellaiset juhlat, joissa lauletaan veisu: Niin monta kuin teitä on Kristukseen kastettu te olette Kristukseen pukeutuneet. Halleluja. Tällaisia päiviä ovat Lasaruksen lauantai, suuri lauantai, pääsiäinen, koko kirkas viikko, helluntai, Kristuksen syntymäjuhla sekä teofania. Tämä kasteesta kertova veisu muistuttaa kirkon varhaisemmasta kastekäytännöstä, jolloin katekumeenit kastettiin juuri näinä tiettyinä juhlapäivinä.

Lopuksi voidaan todeta, että Pyhä Jumala –veisu on kirkossamme hyvin yleisesti käytetty rukous, sillä se kuuluu käytännössä jokaiseen jumalanpalvelukseen jossa luetaan alkurukoukset. Lisäksi tämä veisu liittyy keskeisesti myös hautaustoimitukseen, jossa sitä lauletaan arkkua kannettaessa. Liturgian Pyhä Jumala -veisua johdattaa pyhien kirjoitusten lukemiseen, jota käsittelemme seuraavaksi.

Isä Andrei Verikov


Viitteet:
10) Kucharek 1971, s. 402; Wybrew 2003, s.78
11) Kreikkalaisen käsikirjan englanninkielisessä käännöksessä on seuraava rubriikki: ”The deacon or priest gives an order to the choir to chant the Thrice-holy hymn again with greater volume and more melody, saying: Dynamis (=power)”. (The Divine Liturgy explained by rev. Nicholas M. Elias, 1966 Papadimitriou Publishing).