Tekijänoikeudet | Etsi | Palaute | Sivuston esittely | RSS

Kirkollinen ajanlasku

Gregoriaaninen kalenteri (uusi ajanlasku)

Gregoriaaninen kalenteri on yleisimmin esim. Euroopassa käytössä oleva kalenteri. Sen laaditutti roomalaiskatolinen paavi Gregorius XIII ja se otettiin käyttöön ensi kertaa vuonna 1582. Kyseisenä vuotena korjatakseen ajan määräytymistä kalenterista otettiin pois 10 päivää väliltä 4.10. -> 15.10.

Gregoriaanisen kalenterivuoden pituus on 365 päivää. ”Oikea vuosi” eli ns. trooppinen vuosi (aurinkovuosi) on tarkasti sanottuna 365,2421897 vuorokautta.

Gregoriaanisessa kalenterissa muutettiin vanhempaa karkauspäiväsääntöä jonkin verran. Nykyinen käytössämme oleva gregoriaaninen kalenteri tekee noin 26 sekunnin virheen joka vuosi, jonka johdosta joka 3323 vuosi tarvitaan yksi ylimääräinen karkauspäivä tasaamaan kuluvan ajan oikeaksi.

Gregoriaaniseen kalenteriin siirryttiin katolisissa maissa siis jo vuonna 1582, protestanttiset ja ortodoksiset maat ovat seuranneet esimerkkiä myöhemmin. Mm. Iso-Britanniassa siirryttiin uuteen kalenteriin vuonna 1752 ja Ruotsissa vuonna 1753. Tuon ajan aikamääreissä puuttuu 11 päivää väliltä 17.2. -> 1.3.

Juliaaninen kalenteri (vanha ajanlasku)

Juliaaninen kalenteri oli käytössä Euroopassa ennen gregoriaanista kalenteria. Se nimettiin Rooman keisari Julius Caesarin mukaan, sillä hän määräsi sen käyttöön silloisen ajanlaskukaaoksen vuoksi vuonna 46 e.Kr. Kyseinen vuosi oli keisarin käskystä 445 päivän mittainen (ns. sekaannuksen vuosi) ja vuosi 45 e.Kr. ensimmäinen normaali juliaaninen vuosi.

Juliaaninen kalenteri levisi kristinuskon myötä koko Eurooppaan. Kalenterin varsinainen kehittelijä oli aleksandrialainen tähtitieteilijä Sosigenes ja se perustunee jossain määrin vanhaan egyptiläiseen kalenteriin. Juliaanisessa kalenterissa vuoden pituus on 365 päivää (täsmällisesti 365,25 päivää) ja joka neljäs vuosi on karkausvuosi.

Juliaaninen kalenteri on sellaisenaan tai sekamuotoisena käytössä useimmissa ortodoksisissa maissa. Näiden maiden ortodoksit katsovat oman kalenterinsa olevan ”ajan ikoni” eikä sitä saa eikä missään nimessä voi korvata katolisen paavin laatimalla kalenterilla. Tästä ns. kalenterikiistasta johtuu, että pääsiäistä vietetään Suomea lukuun ottamatta muissa ortodoksissa maissa eri aikaan kun lännen kirkoissa.

Muita eurooppalaisia kalentereita

Roomassa oli käytössä ennen juliaanista kalenteria mm. varhainen roomalainen kalenteri, jossa vuosi alkoi maaliskuusta (Martius) ja kesti 10 kuukautta. Vuoden pituus oli 304 päivää ja kuukausien pituudet vaihtelivat suuresti.

Rooman ensimmäinen kuningas Romulus uudisti kalenteria lähinnä vain kuukausien pituuden osalta vakiinnuttaen niiden pituudet 29 tai 31 päiväksi. Hiljalleen kalenterivuosi muuttui sitten 12 kuukauden mittaiseksi ja keisari Numa Pompilius lisäsi roomalaiseen kalenteriin 2 kuukautta pidentäen vuoden 354 tai 355 päivään. Tammikuusta (Januarius) tuli vuoden ensimmäinen kuukausi.

Bysantin kalenterissa vuosi vaihtui syyskuun alussa. Aikaa laskettiin maailman luomisesta, joka Bysantin kalenterin mukaan tapahtui 5508 vuotta ennen Kristuksen syntymää. Tämä sama ajanlasku siirtyi sittemmin myös Venäjälle. Vielä mm. 1900-luvun alussa perustettujen ortodoksisten kirkkojen peruslaattaan laitettiin perustamisvuosi sekä Bysantin kalenterin mukaisena että juliaanisen kalenterin mukaisena. Nykyinen ortodoksisen kirkkovuoden alkaminen ja loppuminen perustuu Bysantin kalenteriin.

Pääsisäissääntö

Kummallakin kalenterilla – uudella ja vanhalla ajanlaskulla – on omat pääsisäissääntönsä. Alun alkaen pääsiäinen haluttiin siksi sunnuntaiksi, jolloin Kristus oli ylösnoussut. Nikean kirkolliskokous vuonna 325 päätti kompromissina, että

”pääsiäispäivä on kevätpäiväntasauspäiväksi sattuvan tai sitä seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai.”

Samalla kirkolliskokous totesi kevätpäiväntasauksen olevan 21.3.

Ruotsin kuningaskunta eli silloinen Ruotsi-Suomi otti käyttöön gregoriaanisen kalenterin 1.3.1753. Muutamien sekavien vuosien ja järjestelyjen jälkeen Ruotsi otti käyttöönsä myös gregoriaanisen pääsiäissäännön vuonna 1823. Suomi kuului silloin Venäjään ja eli oman ns. parannetun kalenterinsa mukaan. Keisarillisella julistuksella Suomessakin otettiin käyttöön gregoriaaninen kalenteri vuonna 1869. Varsinaisen emämaan Venäjän käyttöön jäi kuitenkin juliaaninen kalenteri. Siksi tuolta ajalta pitkälle 1900-luvulle on mm. syntymäajoissa ja muissa tarkoissa päivämäärissä ns. kaksoispäiväys vanhan ajanlaskun/uuden ajanlaskun mukaisina. 1800-luvulla ero oli 12 päivää ja 1900-luvulla 13 päivää.

Vuonna 2005 vanhan ja uuden pääsiäisen ero oli suurimmillaan. Uuden ajanlaskun eli gregoriaanisen kalenterin mukainen pääsiäinen oli 27.3.2005 ja vanhan ajanlaskun eli juliaanisen kalenterin mukainen pääsisäinen sitä vastoin oli vasta 1.5.2005. Meidän aikanamme juliaaninen pääsiäinen on useimmiten joko 1 viikon tai 5 viikkoa jäljessä gregoriaanista ja muutamana vuonna ne sattuvat samaan aikaan. Näin oli viimeksi vuonna 2004 ja seuraavan kerran vuonna 2007.

Vuonna 2437 ero on ensimmäisen kerran kuusi viikkoa ja viimeisen kerran pääsiäinen on samana päivänä vuonna 2698. Sen jälkeen juliaaninen kalenteri jää koko ajan jälkeen niin, että vuonna 44734 se on jo vuoden jäljessä gregoriaanisesta kalenterista. Ellei ennen sitä tulla järkiimme !

Pääsiäinen vuosina 2007 - 2011

HAP

Metropolliita Damaskios: Kohti yhteistä pääsisäisen ajankohtaa
(Kirjassa: Isä Kristuksessa - Arkkipiispa Paavalin juhlakirja, 1975, Ortodoksisten Pappien Liitto ja Valamon luostari, ss. 203 - 220)