Jeesuksen rukous
Jeesuksen rukous kuuluu:
”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua
syntistä”.
tai lyhyemmin:
"Herra, Jeesus Kristus, armahda minua."
Erilaisia versioita rukouksesta
Myös muita erilaisia versioita on ollut ja on yhä
käytössä. Tässä joitain:
(Abba Filemon) Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda
minua.
(Kosmas Aitolialainen) Herra Jeesus Kristus, elävän
Jumalan poika ja Sana, Jumalansynnyttäjän ja kaikkien
Pyhiesi esirukouksien tähden armahda minua, syntistä
ja kelvotonta palvelijaasi.
(Mark.10:47) Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua !
(Matt. 20:30) Armahda meitä, Herra, Daavidin Poika
!
(Matt. 15:22) Herra, Daavidin Poika, armahda minua !
(Abba Dorotheos) Jumalan Poika, auta minua !
Rukouksen synty ja käyttö
Tämä rukoushuokaus, jota nimitetään
joskus myös kolmivaiheisen kilvoittelutien päämäärän
nimellä ’sydämen rukoukseksi’,
on tullut tutuksi kautta kristikunnan ortodoksisen kirkon
kautta, jossa se eteni mm. erämaiden munkkien ja erakoiden
rukouksena (kts. hesykasmi).
Rukous on sitten levinnyt arkisempaankin käyttöön,
kun maallikotkin käyttävät rukousta arkisten
askareiden keskellä. Rukousta voi ja on tarkoitus harjoittaa
missä vain. Työssä, mietiskelyssä, matkalla,
nukkumaan käydessäsi jne. Siihen perustuukin se
suuri salaisuus ja mystisyys. Parhaiten rukouksen sisältöön
pääsee kiinni rauhallisessa ympäristössä,
hiljaisuudessa, levossa, hyvässä ruumiinasennossa
ja tasaisesti hengittäen ja keskittyen. Rukouksessa voi
käyttää apuna myös rukousnauhaa.
Ohjauksen välttämättömyys
Rukouksen syvällisempi ymmärtäminen ja käyttö
edellyttävät kuitenkin ohjausta, jota voi antaa
vain Jeesuksen rukouksen sisäistänyt rukoilija ja
kilvoittelija. Rukoukseen ja rukoilemiseen tutustumisessa
voi ja pitää käyttää apuna ortodoksista
hartauskirjallisuutta, kuten esim. 'Vaeltajan kertomukset'
tai igumeni Haritonin kokoamaa kirjaa Jeesuksen rukouksesta.
Myös Filokaliat ovat apuna rukoukseen
tutustumisessa ja rukoilemaan oppimisessa, niitä tulee
lukea oikeassa järjestyksessä. Kirjat eivät
siis yksin riitä ja ohjaus on niiden lisäksi tarpeen.
Vaeltajan kertomuksissa pyhä Simeon Uusi Teologi neuvoo:
"Käy istumaan yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen,
kumarra pääsi ja sulje silmäsi. Hengitä
hitaasti, kuvittele katsovasi sydämesi sisään
ja ohjaa ymmärrys eli ajatukset päästä
sydämeen. Hengityksesi tahdissa lausu hiljaa suullasi
tai pelkästään mielessäsi: Herra, Jeesus
Kristus, armahda minua. Yritä karkottaa kaikki muut ajatukset,
olla rauhallinen ja kärsivällinen ja toistaa tämä
harjoitus mahdollisimman tiheästi."
Vaeltajan kertomukset
Vanhasta venäläisestä hartauskirjasta 'Vaeltajan
kertomuksista' voi lukea, kuinka lakkaamaton rukous opitaan
vain käytännön kokemuksen tietä sydämen
yksikertaisuudessa. Ensin on rukous, sitä seuraa edistyminen
kilvoituksessa. Rukoilijan vallassa on vain rukoilemisen,
rukouksen tiheys ei sen puhtaus.
Kirja opettaa hakeutumaan hiljaisuuteen ja yksinäisyyteen
rukoukseen perehtymiseksi ja sen oppimiseksi, mutta rukouksen
siirtämisessä sydämeen on omat vaaransa. Siksi
tarvitaan ehdottomasti ohjaajaa.
Rukous ei ole tarkoitettu nautinnoksi, vaan välineeksi
ja avuksi Jumalan tahdon täyttämisessä ja antautumisessa
sen johdettavaksi
Rukousta ja kilvoitusta ei tule tehdä kipujen ja vaivojen
tai edes helvetin pelossa eikä taivasten valtakunnan
toivossa, vaan rakkaudesta Jumalaan.
Rukouksen on kehityttävä mielen rukouksen kautta
sydämen rukoukseksi eli mielen tai ymmärryksen rukoukseksi
sydämessä, jolloin ihmisestä tulee Pyhän
Hengen asumus ja Kolmiyhteisen Jumalan elävä temppeli.
Jeesuksen rukouksen vaikutukset
Vaeltajan kertomuksissa kerrotaan sydämen rukouksen
kolmesta vaikutuksesta. Rukous vaikuttaa:
- Henkeen; siitä seuraa Jumalan rakastamisen
ihanuus, sisäinen rauha, mielen yleneminen, ajatusten
puhtaus ja keskittyminen Jumalaan
- Tunteisiin; hyvänolon tunne lisääntyy,
riemukas kuohunta sydämessä, keveys ja virkeys
sekä elämänilo, tunnottomuus sairauksille
ja murheille lisääntyvät
- Ymmärrykseen; pyhien kirjoitusten
tajuaminen, luomakunnan kielen ymmärtäminen, irtaantuminen
turhuuksista, sisäisen elämän ihanuuden tunto
ja varmuus Jumalan läheisyydestä sekä Hänen
rakkaudestaan meihin lisääntyvät.
Jeesuksen rukous ei ole oikotie hengelliseen onneen. Rukouksen
harrastajan tulee varustautua hyvin ennen kilvoittelua ja
kilvoittelun aikana vaaroihin ja koettelemuksiin sekä
kiusauksiin. Tekniset menetelmät eivät auta rukouksen
sisäistämisessä. Niiden sijasta pitää
käyttää ohjaajia päästäkseen
turvallisesti ja tuloksellisesti eteenpäin. Tärkeimpiä
ominaisuuksia Jeesuksen rukouksen sisäistämisessä
ovat ahkeruus, keskittyneisyys sekä nöyryys.
Jeesuksen rukous ei myöskään saa olla rukouksellista
meditaatiota. Tämä vaara saattaa konkretisoitua
etenkin väsyneenä. Kirkkoisät varoittavat fantasioista
rukouksen aikana. Ne tarjoavat paholaiselle mahdollisuuden
tulla rukoilijan mieleen erilaisina hahmoina ja eksyttäjinä.
Tällainen väärien ilmestysten vastaan ottaminen
saattaa pahimmassa tapauksessa johtaa ihmisen hulluuteen tai
riivattuun tilaan Jumalan armon hyljätessä hänet.
Jeesuksen rukousta ei myöskään saa koskaan
erottaa muusta kirkollisesta elämästä ja sakramentteihin
osallistumisesta. Tästä puhuu mm. Kallistos Ware
kirjassaan 'Nimen voima', johon kannattaa
myös tutustua ennen kilvoittelun aloittamista.
- Vaeltajan kertomukset (Otava), 1977, arkkipiispa Paavalin
tarkistama suomennos
- Filokalia, osat I - V, (Valamon ystävät), 1986-1998,
suom. nunna Kristoduli etc.
- Igumeni Hariton (toim.): Jeesuksen rukous (Valamon
luostari), 1999
- Bolshakoff, Sergei: Hengen korkeuksissa (Valamon
luostari), 1984
- Ware, Kallistos: Nimen voima (Ortokirja), 1981
HAP |
