EHTOO- JA AAMUPALVELUS
JUHLA- JA ARKIPÄIVINÄ
LIITTEET
OHJEITA JUMALANPALVELUKSIEN TOIMITTAMISEEN JA TÄRKEIMPIÄ
POIKKEUKSIA KIRKKOVUODEN ERI AIKOINA
VII VALAISTUS JUMALANPALVELUKSESSA
Temppelin valaistuksen tulee vastata sitä sävyä,
jota jumalanpalveluksen sanat ja toimitukset kulloinkin tarkoittavat.
Mitä suurempi on ilo ja juhlavuus, sitä enemmän
valoa jumalanpalvelussäännöt määräävät.
Siksi ehtoonjälkeisessä ja puoliyöpalveluksessa
sekä hetkissä on valaistus vähäisempi
kuin ehtoo-, aamu- ja liturgiapalveluksessa; samoin arkipäivän
palveluksissa on vähemmän valoa kuin juhlapäivänä.
Kirkkosäännöt määräävät,
minkä ikonin edessä kulloinkin tulee kynttilän
olla sytytettynä. Niinpä pienissäkin palveluksissa
tulee kynttiläin (lampukkain) palaa ikonostaasin Vapahtajan
ja Jumalansynnyttäjän ikonin edessä, seuraava
järjestyksessä on temppeli-ikoni ja sitten kuninkaan
oven yläpuolella oleva.
Mikäli mahdollista olisi vigiliassa noudatettava valaistuksen
suhteen seuraavia periaatteita:
1) Vigilian alussa on keskinkertainen valaistus,
jota voidaan vahvistaa avuksihuutopsalmeista alkaen.
2) Heksapsalmien lukemisen ajaksi valaistus
pienennetään vähimpään mahdolliseen,
mutta ”Jumala on Herra” -rukouksesta lähtien
vahvistetaan keskinkertaiseksi.
3) Polyeleon alusta on suurin mahdollinen
valaistus, joka kanonin ajaksi vähennetään,
mutta suuren ylistysveisun ajaksi jälleen sytytetään.
4) I hetkessä on pienin mahdollinen
valaistus.
Pieninä juhlina on enemmän valaistusta polyeleon
ja suuren ylistysveisun aikana.
Liturgiassa ensimmäinen kynttilä sytytetään
uhripöydälle ennen proskomidin alkamista ja täysi
valaistus evankeliumin lukemisen edellä ”Hallelujaa”
veisattaessa. Ilman vähintään kolmea tai äärimmäisessä
tapauksessa yhtä palavaa kynttilää tai lampukkaa
ei liturgiaa ole lupa toimittaa.
<- Sisällysluetteloon
|
