|
Materiaaleina mosaiikkityössä käytetään lasia, kiveä sekä savesta polttamalla tehtyä keraamista materiaalia. Lasi Kivi Keraaminen materiaali Työhön voi käyttää myös rikkoontuneiden astioiden sirpaleet. Tämä lohdutuksena lempimukinsa menettäneille.
Kursseilla on opeteltu kahta menetelmää. Mosaiikin tekemistä suoraan märälle sementille tai mehiläisvahasta, parafiinista, hartsista ja tärpätistä keitetylle vahapohjalle
MOSAIIKKITYÖ SUORAAN SEMENTILLEHankitut materiaalit pilkotaan tarvittavan kokoisiksi ja muotoisiksi paloiksi. Yleisin palojen muoto on nelikulmio, siitä johtuu palojen nimittäminen tesseroiksi (lat. tessera = kuutio). Tesseroiden koko vaihtelee nuppineulanpään kokoisista peukalonpään kokoisiin, jopa suurempiin riippuen siitä miten suureen työhön niitä tarvitaan. Samassa työssäkin palojen kokoja voi tietoisesti vaihdella. Yleensä kasvot ja muut tärkeät yksityiskohdat tehdään pienistä tesseroista, kun taas esim. taustassa saatetaan käyttää suuria tesseroita. Vaihtelemalla tesseroiden kokoa ja asettelutiheyttä saadaan kuvaan elävyyttä. Tesserat painetaan pala palalta suoraan tuoreeseen sementtipintaan. Menetelmä panee tekijän taidot kovalle koetukselle. Pinnan vähitellen valmistuessa tekijän on mahdollista käyttää juuri tesseroiden yksittäisen asettelun kautta monia tehokeinoja, joiden vaikutus lopputulokseen on suuri. Toisin kuin lattiamosaiikissa, jossa pinnan tasaisuus on tärkeää, seinämosaiikissa juuri pinnan hallittu epätasaisuus on tämän taiteen tehokeino saada valon ja varjon leikki valjastetuksi yhteistyöhön taiteilijan kanssa.
Mahdollisimman suuren valon heijastumisen aikaansaamiseksi tekijä voi asettaa tesserat sementtiin niin, että niiden pinnat ovat hieman kallellaan toisiinsa nähden. Erilaisen valojen ja varjojen leikin pintaan saa myös vaihtelemalla tesseroiden asettelusyvyyttä. Myös sementtipintaa voidaan muotoilla. Sädekehä voi esimerkiksi nousta aavistuksen verran tasopinnasta kuperaksi mäeksi. Tämän tapaisista vähäpätöisen tuntuisista pikkuseikoista ja erittäin kestävistä materiaaleista johtuu se, että bysanttilaiset mosaiikit suorastaan sokaisevat loisteellaan muuten usein hämärään kirkkoon astujan yhä edelleen, vaikka aikaa on kulunut satoja vuosia mosaiikkien valmistumisesta. Vanhojen kirkkojen seinämosaiikeissa työ on tehty suoraan seinäpintaan. Joku tarkka yksityiskohta on tehty erillisenä ja kiinnitetty sille mosaiikkikokonaisuudessa varattuun syvennykseen. Kursseilla on tehty vain irrallisia mosaiikkeja.
MOSAIIKKITYÖN ERI VAIHEETPiirros Värisuunnitelma Luonnos plastelliinille
Lopullinen työ sementille Vedestä, liimasta, sementtijauheesta ja hiekasta tehdään sen kokoinen annos notkeaa massaa, että massa ehditään käyttää ennen sen kuivumista. Massaa levitetään n. kämmenen kokoiselle alueelle kerrallaan. Työ aloitetaan kuvan keskeisimmästä kohdasta. Kasvojen ollessa kyseessä työ aloitetaan silmistä. Muoville tehdyn piirroksen avulla sementin pintaan merkitään tärkeät viivat ja tesseroiden asettelu luonnoksesta sementin pintaan voi alkaa. Tämä vaihe on tehtävä melko ripeästi. Kolmen tunnin kuluttua sementti voi olla jo liian kuivaa työstettäväksi. Siksi on tärkeää jo luonnosvaiheessa mahdollisimman pitkälle miettiä tesserarivien kauniit suunnat, miten tiheään tesserat aiotaan asettaa jne. Tesserarivien kauniilla, mutta ei liian tasaisella asettelulla, voidaan saada yksiväriseenkin pintaan voimakkaita energiakenttiä. Työn loppukäsittely
Mosaiikkityön valmistaminen on kaikkea muuta kuin eri värialueiden koneellista täyttämistä sopivanvärisillä paloilla. Luulen, että yhden peruskurssin käytyään alkaa tajuta työn haasteellisuuden eikä enää ihmettele, että vanhojen kirkkojen mosaiikit eivät ole olleet yhden mestarin työn tulosta. Työn on suorittanut eri työvaiheisiin erikoistunut mestareiden ryhmä. Erikseen on ollut piirrosmestari, piirroksen suurentajamestari, sementinsekoittajamestari, tesseroiden paloittelijat, tesseroiden asettelijat vähäpätöisimpiin kohtiin ja varsinaiset mestarit, joiden tehtävänä oli tehdä kasvot ja muut vaativat kohdat. Tämä lohtuna meille, joiden ensimmäisestä työstä ei ihan vielä tullutkaan semmoista kuin silmien edessä oli väikehtinyt. MOSAIIKKITYÖ VAHALLEVaha keitetään mehiläisvahasta, parafiinista ja tärpätistä. Kiinnitysaineena voi käyttää myös pihkaa. Tällainen pinta on pitkään työstettävissä. Vasta noin viiden vuoden kuluttua vaha on kuivunut lopulliseen kovuuteensa. Vahapohjalle tehtyjen miniatyyrimosaiikkien juuret juontavat bysanttilaiseen aikakauteen. Tuolloin niitä on teetetty mm. kallisarvoisiksi lahjoiksi ylhäisön keskuudessa.
|
