Apostolien Pietarin ja Paavalin
muistopäivänä (29.6.)
Pyhät apostolit Pietari
ja Paavali
ovat meille hyviä hengellisiä esikuvia. Erityisesti
he ovat meille esimerkkeinä siitä, että vaikka
ihminen ei aina toimisikaan Jumalan tahdon mukaisesti, niin
siitä huolimatta hänellä on mahdollisuus katua
ja tulla Jumalan yhteyteen. Näiden apostolien inhimillisyys
on osoituksena siitä, että Kirkkomme pyhät
eivät ole yli-ihmisiä, vaan samalla tavalla ajattelevia
ja toimivia kuin kuka tahansa meistä.
Muistammeko miten Pietari toimi ennen Herran kärsimyksiä.
Pietarihan sanoi Jeesukselle: "Herra, sinun kanssasi
minä olen valmis menemään vaikka vankilaan
tai kuolemaankin". (Luuk.22:33)
Mutta miten kävikään? Pietari kielsi edes tuntevansa
Kristusta siinä pelossa, että hänet leimattaisiin
hänen opetuslapsekseen.
Eikö tämä olekin inhimillistä? Kuinka
usein meillä on kiusaus kieltää oma uskomme
tai oman uskomme tunnustus siinä pelossa, että joutuisimme
näkemään vaivaa. Hyvin helposti jätämme
uskonnolliset asiat sivummalle jottemme niiden tähden
joutuisi tukalaan tilanteeseen. Kysymys voi olla ristinmerkin
tekemisestä, paastoamisesta, kirkossa käymisestä
tai ylipäätään siitä, että meidät
leimataan uskovaisiksi. Paljon helpompi on kuulua suuren harmaaseen
massaan.
Mutta tämä ei palkitse meitä hengellisesti.
Mikä on palkkamme iankaikkisuudessa jos tietoisesti kiellämme
tuntemasta Kristusta? Pietari toimi näin ja hän
katkerasti katui sitä, että oli kieltänyt Kristuksen.
Hänelle suotiin kuitenkin mahdollisuus korjata asiat
Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen, jolloin hän
kolmesti vastasi Kristukselle rakastavansa tätä.
Meillä on aina Pietarin tavoin mahdollisuus korjata väärät
puheemme, vaikka ne tuntuvatkin raskailta.
Entäs sitten pyhä apostoli Paavali? Hän syyllistyi
vielä pahempaan silloin kun hänet tunnettiin nimellä
Saul. Hän vainosi suuressa vihassa kaikkia Kristuksen
seuraajia. Apostolien tekojen kirjassa tästä kerrotaan
seuraavaa: "Mutta Saul tahtoi tuhota seurakunnan.
Hän kulki talosta taloon, raastoi miehet ja naiset ulos
ja toimitti heidät vankilaan." (Apt.8:3)
Tuo Saul siis kaikissa toimissaan halusi rangaista niitä,
jotka tunnustautuivat Kristuksen seuraajiksi. Mutta miten
kävikään tuon Saulin, joka myöhemmin otti
nimen Paavali. Hän kohtasi Kristuksen Damaskoksen tiellä
ja sillä hetkellä hänen elämänsä
muuttui. Apostolien teoissa kerrotaan kuinka Saul päästyään
Damaskokseen alkoi opettamaan Kristuksesta seuraavasti:
"--Hän alkoi heti synagogissa julistaa, että
Jeesus on Jumalan Poika. Kaikki, jotka kuuntelivat häntä,
olivat ihmeissään. He sanoivat: 'Eikö tämä
sama mies pyrkinyt Jerusalemissa tuhoamaan ne, jotka huutavat
avuksi Jeesuksen nimeä? Eikö hän tännekin
tullut vangitakseen heidät ja viedäkseen ylipappien
eteen?' Mutta Saul sai yhä enemmän voimaa. Vääjäämättömin
todistein hän osoitti, että Jeesus on Kristus, ja
saattoi näin Damaskoksen juutalaiset hämmennyksen
valtaan." (Apt.9:20-22)
Saul, eli nykyinen Paavali teki täyskäännöksen
omassa elämässään. Hän, joka vainosi
Kristusta alkoi nyt rakastaa tätä ja teki korvaamatonta
julistustyötä koko itäisellä Välimeren
alueella. Rehellisesti voidaan sanoa, että kristinuskon
nopea leviäminen ja oikeassa uskossa pitäytyminen
oli pitkälti Paavalin sekä muiden apostolien ansiota.
Pyhän apostoli Paavalin elämänkerta opettaa
meille siitä, että vaikka omassa elämässä
toimisimmekin aivan päinvastoin, mitä Kristus on
meille opettanut niin siitä huolimatta meillä on
mahdollisuus tehdä täyskäännös omassa
elämässämme.
Sekä apostolien Pietarin että Paavalin kohdalla
huomaamme, että tehtyä ei tietenkään saada
tekemättömäksi, mutta asiat voidaan korjata.
He eivät jääneet voivottelemaan sitä,
että miten he olivat kohdelleet Kristusta, vaan ryhtyivät
uudella innolla julistamaan Evankeliumin ilosanomaa.
On monta syytä siihen, että Pietari ja Paavali
ovat Kirkon suuria pyhiä ja vahvoja esirukoilijoita Jumalan
edessä. Meille he ovat hyvinä esimerkkeinä
siitä, että ihminen kaikessa heikkoudessaan tekee
helposti asioita, joista ei voi olla ylpeä, mutta nämä
asiat voidaan korjata. Hengellisiltä tikkailta putoaminen
tai yleensä alhaalla oleminen ei tarkoita sitä,
ettemmekö voisi yhä suuremmalla innolla yrittää
kiivetä ylös.
Erään juhlan veisujen mukaisesti me voimme kuvailla
näitä kahta apostolia seuraavasti:
"Kunnioittakaamme kiitosvirsin hurskauden totisia
saarnaajia ja Kirkon kirkkaita tähtiä - Pietaria,
uskon kalliota, ja Paavalia, totista opettajaa ka Kristuksen
salaisuuksien taloudenhoitajaa, sillä he ovat kylväneet
uskovaisten sydämiin totisen sanan, joka kantaa hedelmiä
kaikille, ja rukoilevat Kristukselta Jumalalta pelastusta
sieluillemme." Amen. (Aamupalveluksen stikiira
Evankeliumin jälkeen).
isä Andrei Verikov
Katso myös:
|
