Katumuksen sakramentti
(opetuspuhe)
Katumuksen sakramentista
eli mysteeriosta (salaisuus) käytetään
myös nimitystä synninpäästön
sakramentti. Katumukseen liittyy kuitenkin oikeastaan
läheisemmin kr. sana ”metanoia”, joka tarkoittaa
mielenmuutosta. Itse asiassa mielenmuutos on kaiken lähtökohtana
katumuksessa.
Meille on televisiosta muotoutunut katumuksen sakramentista
sellainen (roomalaiskatollinen) kuva, että syntiä
tehnyt ihminen menee kirkkoon ja ahtautuu pieneen koppiin,
jossa verhoillun ikkunan takana istuu pappi kuuntelemassa
mitä kenelläkin on sanottavaa. Muutoinkin katumuksen
sakramentti koetaan usein etäisenä asiana, johon
tarvitsee osallistua ainoastaan silloin kun omatuntomme ei
muutoin jätä meitä rauhaan.
Tuo edellä mainittu esimerkki ei kuitenkaan ortodoksisessa
kirkossa pidä paikkaansa. Katumuksen mysteerio ei ole
mikään mekaaninen suoritus kirkossa, vaan se on
meidän sielumme puhdistumista. Mielenmuutoksen ensiaskel
on tapahtunut ihmisessä jo paljon ennen kirkkoon menemistä.
Lähtökohtana kaikelle voidaan pitää sitä,
että kristityn elämä ei ole ikinä tasaista.
Se on aina joko kohti Jumalaa kulkemista tai Hänestä
loitontumista. Tätä kuvaa myös venäläistyylisessä
ristissä oleva vinopuu, joka osoittaa aina joko ylös
tai sitten alas päin. Mikäli me omassa elämässämme
kuljemme pois Jumalasta, niin silloin olemme tehneet syntiä.
Kaikki mikä erottaa meidät Jumalasta on siis syntiä.
Katumuksen ensimmäinen vaihe on itsetutkiskelu ja oman
elämäntilanteen pohtiminen. Meidän pitäisi
pysähtyä hetkeksi paikalleen ja miettiä mihin
suuntaan olemme elämässämme menossa. Onko suuntanamme
Jumala ja sielumme pelastuminen vai olemmeko menossa aivan
päinvastaiseen suuntaan?
Kun löydämme itsestämme sellaisia piirteitä,
jotka selkeästi ovat itsemme ja Jumalan välissä
esteenä, niin silloin meissä pitäisi syttyä
palava halu muutokseen. Siihen, että me haluaisimme korjata
suuntaamme ja pyrkiä kohti Jumalaa, niin että hylkäämme
nuo entiset asiat. Tällöin puhutaan juuri "mielenmuutoksesta".
Eräs kauneimmista kuvauksista, joka liittyy juuri katumukseen
on Kristuksen vertaus tuhlaajapojasta. Siinä poika lähtee
isänsä luota muille maille ja haaskaa siellä
kaiken omaisuutensa maallisissa riennoissa. Kun hän sitten
köyhänä sikopaimenena muistelee isänsä
kotia, hän kokee mielenmuutoksen ja haluaa palata takaisin
kotiin. Ja kun tämä tuhlaajapoika on saapumassa
kotiin häntä ei ole vastassa armoton ja vihainen
isä, vaan armahtava ja rakastava isä.
Tuhlaajapojan vertauksen tavoin myös meidän tulisi
tällä tavoin osallistua katumuksen mysteerioon Ensin
tulee tehdä mielenmuutos, eli meissä tulee olla
palava halu muutokseen. Vasta tämän jälkeen
lähdemme kirkkoon, jossa tapahtuu tämän mysteerion
seuraava askel, eli keskustelu ja varsinainen synninpäästö.
Katumuksen sakramentista on aina hyvä sopia papin kanssa
etukäteen. Yleinen käytäntö on myös
se, että jokaisella on oma rippi-isiänsä, eli
tietty pappi, jonka luona käydään säännöllisesti
katumuksen sakramentissa. Hänen kanssaan voi muutoinkin
käydä keskusteluja hengellisistä ja muistakin
asioista.
Se että käydään saman papin luona on siinäkin
mielessä hyvä asia, että tuolloin tämä
pappi pystyy seuraamaan rippilapsensa hengellistä kehittymistä
ja näin antamaan oikeita neuvoja. Jos ajattelemme asiaa
maallisen esimerkin kautta, niin onhan ihmisen on hyvä
käydä saman lääkärinkin luona, koska
tämä tuntee henkilökohtaisen potilashistorian
ja voi aina tilanteen mukaan määrätä oikeanlaista
lääkettä.
Katumuksen sakramenttiin tullessa meillä täytyy
olla jotain sanottavaa, koska olemmehan omasta tahdostamme
siihen saapuneet. Papin tehtävä ei ole siinä
tilanteessa ryhtyä kuulustelemaan, vaan hänen tehtävänsä
on tarvittaessa johdatella siihen keskusteluun, että
tuomme Jumalan eteen ne asiat, jotka ovat sydämellämme.
Muutoinkin papin tehtävä on antaa hengellisiä
neuvoja ja opastusta, jotta voimme kaikessa pyrkiä kohti
Jumalaa. Papin tehtävä on olla ainoastaan todistajana
siinä, kun me tuomme syntimme Jumalan eteen.
Katumuksen sakramentin yhteydessä puhutaan myös
"rippisalaisuudesta". Tämä tarkoittaa
sitä, että papilla on vaitiolovelvollisuus kaikista
asioista, mitä katumuksen sakramentissa ja muutoinkin
henkilökohtaisissa keskusteluissa on käyty läpi.
Luonnollista onkin, että jos pappi paljastaa rippisalaisuuden,
joko sanoillaan tai teoillaan, niin silloin häneltä
pidätetään oikeus papilliseen toimintaan, eli
käytännössä hän menettää
virkansa.
Varsinainen katumuksen sakramentti päättyy synninpäästörukoukseen.
Tämä tarkoittaa, ettei meidän enää
tarvitse murehtia tekemiämme syntejä, mutta toisaalta
se ei oikeuta meitä tekemään niitä uudestaan.
Katumuksessahan kysymys on mielenmuutoksesta, jolloin me katumuksen
kautta olemme ottaneet uuden suunnan elämällemme.
Meidän tulisi siis kaikessa pyrkiä siihen, että
emme enää niihin tekoihin uudestaan syyllistyisi.
isä Andrei Verikov
|
