Katumuskanoni
Ortodoksisen kirkkovuoden huipennus on pääsiäinen
ja sitä edeltävä suuri
paasto. Kirkkorunoilijat innostuvat ylistämään
paastokevättä hengelliseksi liikekannallepanoksi.
Vertauksia riittää tästä sielujenkeväästä.
Paastostadion on avattu. Oikeudenmukainen kilpailu on alkanut.
Meidän kaikkien tavoitteena on päästä
maaliin. Palkintona on jo kasteessa meihin kätketty optio
iankaikkisesta elämästä, taivaan valtakunnan
periminen.
Suuri paasto hymneineen ja rukouksineen, paastosääntöineen
ja juhlineen on vertaansa vaille oleva taidonnäyte. Usean
vuosisadan aikana paaston hymniaarteisto ja siihen liitetyt
juhlien synaksarit ja pyhien muisto on koottu Triodion-nimiseen
kirjaan.
Triodionin monumentaalisin yksittäinen hymnikokoelma
on suuri
katumuskanoni, joka on kirjoitettu kirjan sivuille kahteenkin
kertaan. Suureksi katumuskanoniksi sitä kutsutaan niin
sisältönsä, tärkeytensä kuin laajuutensakin
tähden.
Normaalikanonit koostuvat yhdeksästä oodista. Oodin
aloittaa irmossi,
mallisäkeistö. Sitä seuraa muutamia tropareja.
Viimeinen niistä on omistettu yleensä Neitseelle
Marialle. Oodin päättää alussa lauletun
irmossin toistaminen ns. katabasina. Kanoni laajana runoelmana
jaksotetaan kolmeen osaan. Kolmannen ja kuudennen oodin jälkeen
tulee luettavaksi ns. pieni ektenia ja sen jälkeen katismatroparit
ja kontakki.
Yhdeksättä oodia seuraa vielä eksapostilarion
tai valovirrelmä.
Aamupalveluksen
kanoni kokonaisuudessaan on varsinainen runollinen ja musikaalinen
luomus nousevine ja laskevine tempoineen. Normaaliseurakunnan
jumalanpalveluselämä tarjoaa harvoin mahdollisuuden
toteuttaa ja esittää kanoneja täydellisinä.
Sen sijaan luostareissa, jossa yhteisön ajankäyttöä
säätelee eräänlainen liturginen barometri,
voi ortodoksisen jumalanpalveluselämän rikkaudesta
nauttia täysin siemauksin.
Suuri katumuskanoni on äärimmäisyytenä
poikkeus. Vaikka se on laajuudeltaan monta kertaa tavallisia
kanoneja pidempi, yritetään se joka vuosi toimittaa
jokaisessa seurakunnassa ja toimintakeskuksessa kokonaisena
ja vielä kahteen kertaakin.
Andreas
Kreetalaisen (†713) kirjoittama kanoni
koostuu yli kahdesta ja puolesta sadasta troparista. Niissä
käydään lähes systemaattiseen tapaan läpi
niin Vanha kuin Uusi Testamentti esimerkkihenkilöiden
kautta. Tropareissa kerrotaan paratiisin autuudesta, syntiinlankeemuksesta
ja sen seurauksista, Jumalan kaitselmuksesta syntisiä
kohtaan, pelastuksesta ja uskon autuudesta.
Suuri katumuskanoni on kuin todellinen aikamatka, terapeuttinen
sukellus Raamatun maailmaan. Me saamme peilata itseämme
tunnettuihin henkilöhahmoihin ja tunnistaa itsemme heistä.
Suuri katumuskanoni kilpailee antiikin draamateosten kanssa
siitä, kuinka todellinen taidenautinto, kun kuulija ja
esittäjä koko olemuksellaan keskittyvät esitykseen,
tuottaa lopulta katharsiksen, sisäisen puhdistumisen,
valaistumisen ja kirkastumisen tunteen. Me löydämme
itsemme uudestaan, meidät yllätetään itse
teosta, meidän on nöyrryttävä, meidän
on muutettava elämäntapaamme, meidän on tehtävä
parannus, meidän on koettava mielenmuutos.
Jokaisen ortodoksisen aktiiviseurakuntalaisen pääsiäisen
odotus jää puolitiehen, ellei hän ennätä
suuren paaston alkupäivinä edes piipahtaa kirkossa
kuuntelemassa suuren katumuskanonin kehotuksia.
Mutta tätäkin varten rakastavalla kirkolla on varasuunnitelma.
Vaikka olisimmekin seuranneet suuren katumuskanonin lukemista
tarkkaavaisesti suuren paaston neljänä ensimmäisenä
päivänä neljään osaan jaettuna, niin
kertaus on kuitenkin paikallaan. Paaston puolivälin jälkeen,
viidennen viikon torstaina katumuskanoni luetaan uudestaan
ja tällä kertaa kokonaisena. Seurakuntakäytännössä
kanonin lukeminen tapahtuu jo edeltävänä iltana,
keskiviikkona. Katumuskanonin toistamisen tarkoitus on saattaa
meidät jälleen oikeaan paastovireeseen. Jos otteemme
on herpaantunut, on paikallaan tarkastaa kurssi. Jos emme
ole lainkaan vielä päässeet paaston alkuun,
on korkea aika nostaa hihat ylös ja ryhtyä tositoimiin,
metsätöihin.
Katumuskanonin vetoava sanoma seuraa pappeuteen vihittyjä
aina omiin hautajaisiimme asti. Papin arkkua kannettaessa
kirkosta hautaan kollegat laulavat särkynein sydämin
katumuskanonin irmosseja. Me emme aloita katumusta koskaan
liian aikaisin, pikemminkin toisin päin.
isä Mitro Repo
Katso myös:
Artikkeli on julkaistu Ortodoksiviestin
numerossa 2/2006. Julkaisuun Ortodoksi.netissä on saatu
kirjoittajan ja Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran
(lehden vastaavan päätoimittajan) lupa.
|