Päättäjäisjuhla
Ortodoksinen kirkkokalenteri on täynnä yllätyksiä.
Varsin perustellusti kalenteriamme voisi kutsua juhlakalenteriksi.
Viime kädessä näet jokainen vuoden päivä
on juhlapäivä, jokainen päivä on omistettu
yhden tai useamman pyhän ihmisen tai tapahtuman muistolle.
Perinteisesti juhlat luokitellaan ns. suuriin,
keskisuuriin ja pieniin juhliin . Yksittäisten pyhien
muistojuhlat ovat myös ”pieniä juhlia”.
Heidän mukaanhan me vietämme nimipäiväämme
tai kuten venäläiset sanovat ”enkelin
päiväämme”.
Kirkkokalenterin mukaan ortodoksinen kirkko on todella juhliva
kirkko. Kun kalenterin sisältöön perehtyy tarkemmin,
tulee selväksi, ettei tuota juhlimista pidä ymmärtää
pinnalliseksi ja maalliseksi tai kevyeksi irrotteluksi. Kirkollisessa
kontekstissä juhla viittaa aina ikuisuuteen ja iankaikkisuuteen,
tämän ajan ja paikan rajan tuolle puolelle. Näin
juhla on pikemminkin oleellisimpaan syventymistä, elämän
mielekkyyden löytämistä, rajallisuuden ja kuoleman
ehdottomuuden ymmärtämistä.
Kun kalenteriin tutustuu toisesta vinkkelistä, huomaa,
että juhlapäivien paljoudesta riippumatta lähes
kaksi kolmasosaa vuoden päivistä on samalla paastopäiviä
ja että varsinaisia paastottomia viikkoja vuoden kierrossa
on vain neljä.
Kirkkomme ei pidäkään juhla- ja paastopäiviä
toistensa vastakohtina vaan toisiaan täydentävinä.
Esi-isämme, hurskas karjalainen kirkkorahvas nimittikin
paastokausia pyhiksi eli hengellisiksi juhliksi ja paastoruokia
pyhiksi juhlaruoiksi. Meidän heppoiset juhlaruoat olivat
heille arkiruokia…
Niin, usko iankaikkiseen elämään tekee elämästä
pyhän ja jokaisesta päivästä juhlapäivän.
Tällainen on kirkkokalenterin sydämenrytmi.
Ja juhlan, riemun ja ilon aiheita riittää. On esijuhlia,
keskijuhlia, jälkijuhlia ja päättäjäisjuhlia
…
Pääsääntöisesti kaikilla ns. suurilla
juhlilla on esijuhlapäivänsä sekä jälki-
ja päättäjäisjuhlansa. Esijuhlapäiviä
on yleensä yksi. Joulua ja Loppiaista edeltää
eräänlainen oma ”suuri viikkonsa”
Pääsiäisen mallin mukaan. Jälkijuhlalla
(slaav. poprázdnstvo ) tarkoitetaan juhlan
jälkeisiä päiviä aina varsinaiseen päättäjäisjuhlaan
asti (kreik. apódosis , slaav. otdánie
). Suuria juhlia seuraa yleensä ns. oktaavi eli kahdeksan
päivän pituinen jälkijuhla, toisinaan puolioktaavi
tai vain yksi päivä. Lisäksi tavallista on
että juhlan jälkeisenä päivänä
muistonaiheena ovat ne henkilöt, jotka liittyivät
kiinteästi vietettävään juhlaan.
Kahdeksan päivää kestävä jälkijuhla
viestittää sekin iankaikkisuudesta. Juhlan sisältö
ja merkitys kantaa meitä koko viikon, siis tämän
maailman ajan ja uskomme mukaan vielä yli sen aina kahdeksanteen
päivään, joka on viimeisenä päivänä
samalla myös ensimmäinen päivä, kaiken
uuden alku ja iankaikkisuuden kuva. Senpä tähden
juhlan viimeisenä päivänä, päättäjäisjuhlana
toimitetaan kirkkojuhlan juhlajumalanpalvelus lähes kokonaisuudessaan
uudestaan toistamiseen.
Kreikan ja muinaiskirkkoslaavinkieliset sanat apódosis
ja otdánie merkitsevät poisantamista.
Me ikään kuin pakon edessä kaihoisin mielin
ja hartaasti luovutamme juhlan pois ja suljemme ihanan ikkunan,
josta saimme tuokion verran ihastella taivaan autuutta. Meidän
kilvoituksemme on vielä kesken, on aika palata ruotuun,
arkipäivään…
Pääsiäinen on juhlien juhla ja se näkyy
myös kirkkokalenterissa. Sitä edeltää
esijuhlana 40 päivän paasto ja lisäksi Suuri
Viikko. Vastaavasti pääsiäistä juhlitaan
40 päivää aina Helatorstaihin
asti. Helatorstain aattona vietetään Pääsiäisen
päättäjäisjuhlaa, joka on samalla Helatorstain
esijuhla. Jälleen kerran pääsiäisyön
jumalanpalvelus toistetaan kokonaisuudessaan ja pääsiäinen
luovutetaan pois taas ensi vuodeksi.
Pääsiäisen päättäjäisjuhla
ei kuitenkaan tee tyhjäksi pääsiäisen
sanomaa. Pääsiäisestä lukien jokainen
sunnuntai on jokaisen viikon kahdeksas, viimeinen ja samalla
ensimmäinen päivä. Jokainen sunnuntai on Pääsiäisen
jälkijuhla. Herran pyhä ehtoollinen, osallistuminen
kuolemattomuuden ateriapöydästä se on varsinainen
Pääsiäisen juhla-ateria. Se on matkaevästä
iankaikkiseen elämään.
isä Mitro Repo
Katso myös:
Artikkeli on julkaistu Ortodoksiviestin
numerossa 4/2004. Julkaisuun Ortodoksi.netissä on saatu
kirjoittajan ja Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran
(lehden vastaavan päätoimittajan) lupa.
|
