Ristin juhla 14.9.
Ortodoksinen kirkko viettää ristin juhlaa kolme
kertaa vuodessa: 14.9.,
suuren paaston puolivälissä ristin kumartamisen
sunnuntaita ja 1.8. Nyt käsillä oleva ristin
ylentämisen juhlan ajankohta johtuu siitä,
että 14.9.335 vihittiin käyttöön pyhän
haudan basilika Jerusalemissa. Ristiä kunnioitetaan myös
joka viikko keskiviikkoisin
ja perjantaisin.
Tähän juhlaan kuuluu vigilian aamupalveluksessa
tapahtuva ristin esiin kantaminen alttarista keskelle kirkkoa.
Siinä risti on koko juhlakauden eli viikon ajan kansan
kunnioitettavana.
Risti on kärsimyksen merkki. Se oli surmavälineenä
häpäisevä ja ihmistä alentava. Kristityille
se tuli kuitenkin pelastuksen välineeksi. Puun kautta
ihminen paratiisissa lankesi ja ristinpuun kautta hänet
lunastettiin kuolemasta. Risti edustaa tämän maailman
todellisuutta; kärsimystä, ahdistusta, tuskaa, yksinäisyyttä,
heikkoutta ja epäonnistumista. Samalla se myös edustaa
palautettua yhteyttä, rakkauden äärettömyyttä,
anteeksiantamusta, voimaa ja pelastusta.
Ortodoksisessa kirkossa Kristuksen risti liittyy aina Hänen
hautaansa ja ylösnousemukseensa. Kärsimys kohtaa
kunnian ja elämä kuoleman. Sunnuntaita vasten laulamme
jokaisessa vigiliassa: ”ristin kautta on ilo tullut
kaikkeen maailmaan”.
Juhlan evankeliumissa (Mark 8,34-9,1) Jeesus sanoo: ”joka
tahtoo minun perässäni kulkea hän ottakoon
ristinsä, kieltäköön itsensä ja seuratkoon
minua.” Ristin kantaminen on jokaisen kristityn
tehtävä. Siihen ei kehoteta sen takia, että
meillä olisi raskasta, vaan siksi, että kykenisimme
erottelemaan samankaltaisia asioita toisistaan. Usein nimittäin
meille tarjotaan pahoja asioita hyvinä ja päinvastoin.
Kärsimyshistoriassakin näemme kuinka Jeesusta syytettiin
pahantekijäksi ja Barabbas vapautettiin. Jeesus rakasti
Jumalaa ja Juudas rakasti rahaa. Molemmat kuolivat rakkautensa
takia ja ihmisen näkökulmasta kumpikin kuoli turhaan.
Mutta ristin kautta katsottuna toinen rakkaus oli eläväksi
tekevää, koska siihen liittyi nimenomaan luopuminen.
Toinen taas oli omistavaa ja johti tuhoon. Toinen kuolema
oli myös Raamatun näkökulmasta kuolema, ero
Jumalasta, kun taas Kristuksen kuolema oli elämän
antava kuolema ja todellisuudessa yhdistävä, eheyttävä
ja kokoon saattava kuolema.
Ristin merkin tekeminen tai siunauksen pyytäminen papilta
merkitsevät oman ristin vapaaehtoista ottamista kannetavakseen.
Se merkitsee kasteessa tapahtuneen Kristukselle omistautumisen
vahvistamista uudelleen ja uudelleen. Se merkitsee myös
ristille menemistä Vapahtajan kanssa. Ristin juhlassa
kannattaa muistuttaa itseä siitä, että me kaikki
joudumme tässä ajassa tavalla tai toiselle ristille;
kärsimystä ei voi kukaan välttää.
Kysymys onkin siitä kohtaammeko nuo kärsimykset
risti turvanamme ja siten Kristuksen kanssa, vai yksin.
isä Rauno Pietarinen |