Kristityn ajallisen elämän tulisi olla Jumalaa
kohti kulkemista. Tämä tarkoittaa sitä, että
me kaikissa asioissa pyrkisimme tekemään niin kuin
on sielumme pelastumisen kannalta tärkeintä. Lähimmäisen
rakastaminen sekä harras rukouselämä vie meitä
omalta osaltaan lähemmäksi Jumalaa. Kaiken tuon
täyttymys on kuitenkin osallisuus Herran Pyhästä
Ehtoollisesta. Tämän vuoksi Herran pyhän Ehtoollisen
sakramentti on keskeisin asia kirkossamme. Siinä me tulemme
täydellisesti osalliseksi Kristuksesta. Kristushan on
itse sanonut: "Joka syö minun lihani ja juo minun
vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä."
[Joh. 6:56].
Eukaristia keskiaikaisessa Romanialaisessa seinäfreskossa.
Kristus on kuvattu ehtoollismaljaan eli kalkkiin, jota vartioivat
serafit.
Kalkin päällä on kaaria, jota kutsutaan tähdeksi.
(kuva (c) PP)
Meidän on kuitenkin hyvin vaikea suhtautua oikealla
tavalla tähän suureen salaisuuteen. Ehtoollisen
sakramentti on joutunut usein väärinkäsitysten
ja monien virheellisten tulkintojen kohteeksi. Lähtökohta
on kuitenkin se, että Ehtoollisen sakramenttiin tulisi
osallistua usein ja säännöllisesti. Ehtoollisen
sakramentti on liturgisen elämän keskipiste, jonka
ympärille kaikki rakentuu. Tämän vuoksi Ehtoollista
ei missään nimessä voida pitää ylimääräisenä
lisänä, johon liturgiassa osallistutaan "jos
siltä nyt sattuu tuntumaan".
Ehtoolliseen valmistautuminen ja siitä osallistuminen
Vaikka Ehtoolliseen tulisikin osallistua usein, niin siihen
tulee kuitenkin valmistautua aina rukouksella ja paastolla.
Lisäksi esimerkiksi Venäjällä on edelleen
vallitsevana käytäntönä se, että
ennen Ehtoollista osallistutaan myös katumuksen sakramenttiin.
Meillä Suomessa tätä ei kuitenkaan edellytetä.
Erittäin suotavaa kuitenkin on, että katumukseen
osallistuttaisiin muulloinkin kuin pelkästään
Suuren Paaston aikana.
Ehtoolliseen valmistavat rukoukset ja paasto ovat siis oikea
valmistautumistapa Ehtoolliseen. Ehtoolliseen valmistavat
rukoukset (löytyvät mm. Rukous- ja hartauskirjasta)
tulisi lukea edellisenä iltana ja sinä aamuna kun
osallistumme liturgiaan. Paastoamisella ymmärrämme
sen, että emme syö emmekä juo liturgia-aamuna
mitään. Tästä säännöstä
voidaan kuitenkin poiketa silloin kun terveydelliset syyt
sitä vaativat. Oman rippi-isän tai seurakunnan papin
kanssa on hyvä keskustella omista paastosäännöistä
ja siitä, kuinka usein Ehtoollisella tulisi käydä.
Pyhän Ehtoollisen sakramenttia ei kuitenkaan tulisi
vältellä vetoamalla, että me olemme liian syntisiä
ja kelvottomia osallistumaan siihen. Emme näet koskaan
voi olla täysin synnittömiä ja kelvollisia
Herran Pyhään Ehtoolliseen osallisuuteen. Tämän
periaatteen mukaan emme siis koskaan voisi osallistua Ehtoolliseen.
Mutta itse asiassa juuri Ehtoollinen on se asia, joka vie
meitä lähemmäksi Jumalaa. Me emme pyhity, ellemme
tule osallisiksi Herran pyhistä Salaisuuksista.
On totta, ettei paasto ja rukous voi meitä kaiken kattavasti
valmistaa tähän suureen Salaisuuteen, mutta kuitenkin
se valmistaa meitä kelvollisemmin osallistumaan siihen.
Tärkeintä on, että erotamme Kristuksen Ruumiin
ja Veren muusta ja ymmärrämme sen merkityksen. Tästä
myös apostoli Paavali puhuu ensimmäisessä Korinttilaiskirjeessä
seuraavasti:
"Niin usein kuin te syötte tätä leipää
ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran
kuolemaa, siihen asti kun hän tulee. Niinpä se,
joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää
ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista
ja verta vastaan. Jokaisen on tutkittava itseään,
ennen kuin syö tätä leipää ja juo
tästä maljasta. Se, joka syö ja juo ajattelematta,
että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo
itselleen tuomion." [1.Kor. 11:26-29]
Jos kerran hartaudella valmistaudumme Herran Pyhään
Ehtoolliseen, niin silloin meidän tulee myös olla
kiitollisia siitä. Tämän vuoksi niiden, jotka
ovat osallistuneet Herran Pyhästä Ehtoollisesta
tulisi lukea erityiset kiitosrukoukset. Monissa kirkoissa
nämä rukoukset luetaankin ääneen liturgian
päätteeksi. Ehtoolliseen osallistuneiden tulisikin
jäädä kuulemaan näitä kiitosrukouksia.
Mikäli kirkossa näitä rukouksia ei jostain
syystä lueta, niin silloin ne tulisikin lukea kotona.
(Kiitosrukoukset löytyvät rukous- ja hartauskirjasta
aivan kuten Ehtoolliseen valmistavatkin rukoukset.)
Kirkko tulee ihmisten luokse
Herran Pyhän Ehtoollisen jakaminen ei aina kuitenkaan
tapahdu kirkon seinien sisäpuolella. Mikäli ihminen
on liian heikossa kunnossa osallistuakseen liturgiaan niin
on mahdollista, että pappi (tai joissain tapauksissa
diakoni) tulee henkilön luokse kotiin tai sairaalaan
antamaan Ehtoollista. Tästä käytetään
myös nimitystä "sairaanripitys". Tätä
edellä mainittua mahdollisuutta ei tulisi missään
nimessä jättää käyttämättä.
Myös sairaan tai heikkokuntoisen ihmisen omaiset voivat
pyytää pappia tulemaan tämän luokse. Tässä
yhteydessä on kuitenkin syytä aina kysyä henkilöltä
itseltään, haluaako tämä Ehtoollista.
Ehtoollisen pyytämistä on kuitenkin epäröity
monestakin syystä. On ajateltu, että Ehtoollista
ei voi pyytää kuin ihmisen kuolinhetkellä,
eli eletään siinä käsityksessä, että
on olemassa vain nk. "viimeinen Ehtoollinen". Tämä
käsitys on kuitenkin virheellinen. Ehtoolliseen tulisi
osallistua säännöllisesti. Sairaan ja heikkokuntoisen
ihmisen kohdalla tästä säännöstä
ei tulisi poiketa. Se, että pappi tulee antamaan Ehtoollista
sairaalle ihmiselle ei tarkoita sitä, että viimeiset
hetket olisivat jo lähellä. Herran pyhä Ehtoollinen
on tarkoitettu meille nimenomaan "sielun ja ruumiin parannukseksi"
ja erityisesti sairaiden ja heikkokuntoisten tulisi tulla
siitä säännöllisesti osallisiksi.
Juuri Herran Pyhän Ehtoollisen kiitosrukoukset kuvaavat
meille hyvin kauniilla tavalla tämän suuren salaisuuden
luonnetta:
"Herra Jeesus Kristus, meidän Jumalamme, tuottakoon
Sinun pyhä Ruumiisi minulle iankaikkisen elämän
ja Sinun kallis Veresi syntien anteeksiannon, ja tulkoon
tämä pyhä Ehtoollinen minulle riemuksi, terveydeksi
ja iloksi. Suo, että myös peljättävässä
toisessa tulemisessasi minä, syntinen, puhtaimman Äitisi
ja kaikkien pyhien esirukouksien tähden olisin kelvollinen
seisomaan Sinun kunniasi oikealla puolella." [4. kiitosrukous]
