Jälkiviini ja antidora
Kirkkomme terminologia ei ole täynnä vain kreikan-,
slaavin- ja karjalankielisiä lainasanoja, vaan sitä
rikastuttavat myös monet oudot suomenkieliset vastineet
ja uudissanat. Riviortodoksit ovat jo tottuneet niihin miettimättä
ehkä tosin koskaan tarkemmin niiden todellista merkitystä.
Uusista kirkon jäsenistä ne saattavat kuulostaa
jopa eksoottisilta.
Antidora on kreikkalainen lainasana, jota
ei ole yritetty suomentaa.
Jälkiviini taas kuuluu sarjaan oudot
termit. Sana on tullut kirkkomme terminologiaan slaavinkielestä
(zapivka) venäläisen ortodoksisen perinteen
kautta. Substantiivi tulee verbistä, joka merkitsee esimerkiksi
sitä, että lääkkeen päälle juodaan
vettä, jotta lääkkeet saadaan nieltyä.
Suomalainen versio jälkiviinistä mielletään
ehtoollisen nauttimisen jälkeen juotavaksi viiniksi.
Kirkossamme on tullut venäläisen ortodoksisen perinteen
mukaan tavaksi tarjota ehtoolliseen osallistuneille kiehuvalla
vedellä laimennettua makeata kirkkoviiniä. Viinin
ohella tarjotaan pieni pala kirkkoleipää, joka vastaa
ns. antidoraa. Tarjoilu tapahtuu usein kirkon pohjoispuolella
alttarin sivulla tai lähes keskellä kirkkoa. Tarjoilusta
vastaa kirkon isännöitsijän johdolla vahtimestarit
ja alttariapulaiset, ponomarit.
Jälkiviinin ja kirkkoleivän tarjoaminen ehtoollisen
jälkeen voidaan palauttaa alkukristilliseen tapaan nauttia
yhteistä rakkauden (kr. agapé) ateriaa
yhteisen sakramentin jälkeen. Samaan hurskaaseen traditioon
voidaan liittää myös yhteiset seurakunta-ateriat
ja kirkkokahvit juhlaliturgioitten jälkeen. Ortodoksiteologit
puhuvatkin innolla perinteestä jatkaa liturgiaa liturgian
jälkeen.
Jälkiviinin ja kirkkoleivän palasen yhteinen tarjoilu
ehtoollisen jälkeen on jäänyt pois käytännöstä
useassa paikalliskirkossa. Toisinaan niin tapahtuu meidänkin
kirkossamme. Samalla jälkiviinin ja kirkkoleivän
tarjoilun ja antidora-perinteen voidaan katsoa vastaavan toisiaan.
Kreikkalaisessa perinteessä näet leipä on
tosi vahvasti mukana. Antidora-termi viittaakin juuri kreikkalaiseen
elävään traditioon. Kreikassa kirkkoleivät
ovat isoja, suomalaisen häälimpun kokoisia. Yhdestäkin
kirkkoleivästä, kun siitä on keskeltä
otettu pois osa ehtoolliskaritsaa varten, jään runsaasti
jaettavaa jokaiselle kirkossa olevalle. Ja alttariin tuodaan
yleensä useita kirkkolimppuja! Ja kaikki on jaettava
ja kaikki on syötävä!
Alun pitäen antidora-leipä oli tarkoitettu jaettavaksi
niille, jotka syystä tai toisesta eivät voineet
osallistua kyseisessä palveluksessa ehtoolliseen. Tästä
kertoo itse termi (kr. antídoron, mksl. antidor),
joka merkitsee ikään kuin ehtoollisen vastinetta.
Siitä on käytetty myös suomalaisia vastineita
vastalahja tai jakoleipä.
Nyttemmin Kreikassa antidoran ottavat vastaan kaksin käsin
kaikki kirkossa olleet myös ehtoollisella käyneet.
Papin käsiristin suutelemisen ohesta he suutelevat leipää
tarjoavan papin kättä ja pappi lausuu jokaiselle
siunauksen: ”Herran siunaus ja laupeus tulkoon sinun
päällesi Hänen armostaan ja ihmisrakkaudestaan
nyt, aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen!”
Tällainen käytäntö vallitsee meidänkin
kirkossamme paastoaikana ennen pyhitettyjen lahjojen liturgian
päättyessä.
Jälkiviinille ja kirkkoleivän palaselle voidaan
löytää myös käytännöllisempiä
tarkoitteita. Jälkiviinin slaavinkielinen termi viittasikin
jo siihen, että ehtoollinen tulee todella nieltyä.
Ja mikäpä olisikaan ehtoollista parempi lääke.
Toisaalta ehdoton paasto ehtoollista ennen panee meidät
kaipaamaan myös jotain vahvistusta ehtoollisen ohella
varsinkin kun liturgia alkaa meidän perinteessämme
niin myöhään, vasta kello kymmeneltä.
Jälkiviini ja antidora ovat saaneet myös ekumeenisen
ulottuvuuden. Kun suurin osa ortodokseista elää
ekumeenisissa avioliitoissa, voivat ei-ortodoksi puolisot
ja perheenjäsenet ehtoollisen sijaan nauttia hartaasti
ja siunaukseksi jälkiviiniä ja palasen kirkkoleipää,
jotka yhdistävät heidät sakramentaaliseen kuolemattomuuden
ateriapöytään.
Varmuuden vuoksi on hyvä muistuttaa, ettei jälkiviinin
ja kirkkoleivän palasen nauttiminen ehtoollisen jälkeen
ole suinkaan pakollista, vaan vapaaehtoista. Näin ei
alkoholin tarvitse tulla ongelmaksi lapsille eikä niille,
joille se sitä on. Alttarissa jälkiviinin nauttimisesta
on myös tarkat säännöt.
isä Mitro Repo
Katso myös:
Artikkeli on julkaistu Ortodoksiviestin
numerossa 7/2004. Julkaisuun Ortodoksi.netissä on saatu
kirjoittajan ja Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran
(lehden vastaavan päätoimittajan) lupa.
|
