Herran temppeliintuomisen juhla
2.2.
Mooseksen lain mukaisesti Maria ja Joosef toivat Jeesus-lapsen
Herran temppeliin 40. päivänä syntymän
jälkeen. Koska ensiksi syntynyt poika katsottiin olevan
Jumalan oma, uhrattiin lapsen puolesta lammas tai parin kyyhkysiä.
Temppelissä vanhurskas Simeon odotti Messiasta ja tunnisti
Hengen johdatuksesta Jeesuksen heti. (Luuk 2, 22-40)
Vanhurskaan Simeonin rukous muodostaa juhlan keskipisteen:
Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa
lähteä, niin kuin olet luvannut.
Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,
jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
valon, joka koittaa pakanakansoille,
kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
(Luuk 2, 29-32)
Tämä rukous luetaan tai lauletaan jokaisessa ehtoopalveluksessa.
Rukouksen kautta tulemme Jumalan valtakunnan eteen. Aivan
kuten Maria toi Poikansa temppeliin, hän johdattaa Kristuksen
myös meidän elämäämme, meidän
ruumiimme temppeliin. Tämä on Jumalansynnyttäjän
perustehtävä – tuoda Kristus kaikkialle. Missä
Maria on, siellä on myös Vapahtaja.
Kohtaaminen Kristuksen kanssa tapahtuu aina Pyhän Hengen
ohjauksessa. Hengen opimme tuntemaan kuitenkin vain Kristuksen
kautta. Meille tuntemattomalla tavalla Henki ohjaa meitä
ja itse Hengen koemme vasta kun olemme jo löytäneet
Kristuksen. Siinä vaiheessa tulemme sinuiksi itsemme
kanssa, löydämme oman kutsumuksemme ja alamme olla
oikeasti ihmisiä. Siitä kokemuksesta nousee kiitollisuus
ja vanhurskaan Simeonin sanat: Herra, nyt Sinä annat
palvelijasi rauhassa lähteä…
Tätä juhlaa kutsutaan myös ”Kohtaamiseksi”,
koska Jeesus-lapsessa kohtaavat vanha ja uusi liitto. Juhla
heijastaa iloa uuden ja vanhan kohtaamisesta ja surua tulevista
kärsimyksistä. Juhla tunnettiin Jerusalemissa jo
300-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Idän kirkossa
tämä on Herran juhla ja lännessä Marian
juhla. Tosin liturgisesti tämä ei idässäkään
ole täysin Herran juhlan kaltainen. Lännessä
on 1000-luvulta lähtien ollut tapana siunata kynttilät
tänä päivänä (”kynttilän
päivä”).
isä Rauno Pietainen
|
