Neitsyt Marian syntymä
(8.9.)
Kirkkovuosi alkoi 1.9. Ensimmäinen juhla uudessa kirkkovuodessa
on Neitsyt Marian syntymä. Kirkkovuoden viimeinen juhla
on Marian kuolonuneen nukkuminen. Aloitamme siis uuden vuoden
Marian syntymästä, mikä on pelastuksemme alku,
ja päätämme vuoden Marian kuolemaan, mikä
juhla julistaa pelastuksen loppuun saattamista.
Neitsyt Marian syntymäjuhlassa luetaan evankeliumi Martasta
ja Mariasta (Luuk.
10: 38-42, 11:27-28). Sama evankeliumi luetaan
muissakin Marian juhlissa, kuten 1.10.(Suojelus),
21.11.(temppeliin tuominen) ja 15.8. (kuolonuneen
nukkuminen). Tämä evankeliumi ei suoraan mainitse
Neitsyt Mariaa, mutta viittaa hengellisesti häneen, jossa
yhdistyvät (toisen) Marian mietiskelevä sanan kuuleminen
ja Martan käytännön palveleminen. Tässä
Neitsyt Maria on meille esikuvana: sanan kuulemisessa ja palvelemisessa.
Juhlan evankeliumin lopussa nainen väkijoukosta nimeää
autuaaksi äidin, joka on Jeesusta kohdussaan kantanut
ja tätä rinnoillaan ruokkinut. Jeesus kuitenkin
laajentaa autuaiden joukkoa niin, että Hän mainitsee
autuaiksi kaikki ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sitä
noudattavat. Juuri tämä on ortodoksisen kirkon peruste
Marian kunnioitukselle. Häntä ei kunnioiteta vain
siksi, että hän on Vapahtajan synnyttäjä.
Mariaa kunnioitetaan erityisesti sen vuoksi, että juuri
hänen Uusi testamentti todistaa noudattaneen Jumalan
sanaa. Jouluevankeliumin lopussa sanotaan Marian kätkeneen
sydämeensä kaiken ja tutkistelleen sitä (Luuk.
2:19). Samoin tapahtui Jeesuksen opetettua temppelissä
12-vuotiaana (Luuk 2:51). Maria ei oikeastaan ”kätkenyt”
näitä asioita sydämeensä ikään
kuin piilottaakseen niitä vaan pikemminkin ”piti”
ne sydämessään. Hänen suuruutensa on Sanan
noudattamisessa.
Marian syntymän kohdalla on vielä mainittava, että
ortodoksinen kirkko ei opeta hänen syntyneen mitenkään
poikkeuksellisella tavalla. Hänen vanhempansa olivat
kyllä kauan lapsettomia ja saivat sitten Marian vastauksena
rukouksiinsa. Joakimin ja Annan rinnalla koko ihmiskunta huokasi
hedelmättömänä synnin pimeydessä.
Marian sikiäminen ja syntymä olivat aivan luonnollisia
tapahtumia eikä niihin ortodoksisessa kirkossa liitetä
ajatusta ”saastattomasta sikiämisestä”.
Näin Maria kantoi täysin sitä langennutta ihmisyyttä,
joka tarvitsi Lunastajaa ja joka löysi sen Mariasta syntyneessä
Jumalan Pojassa. Sen vuoksi eräässä juhlan
veisussa sanotaan:
Tämä päivä on koko maailman ilon
alku.
Tänään puhaltavat pelastusta enteilevät
tuulet.
isä Rauno Pietarinen
|
