Marian temppeliin tuomisen juhla on ensinnäkin
Marian itsensä juhla. Hän käveli itse temppelin
kaikkein pyhimpään kuvaten näin ennalta
Kaikkeinpyhimmän Jumalan syntymistä hänestä.
Riippumatta siitä mikä juhlan historiallinen
tausta lieneekin, on tämä syystalven päivä
meille annettu muistutus Jumalansynnyttäjän
kasvusta pyhyyteen lapsuudesta saakka. Emme nimittäin
voi ajatella, että Maria nuorena neitosena olisi
voinut vastata ylienkelille myönteisesti Ilmestyksen
yhteydessä, ellei hän olisi lapsesta saakka
omaksunut Jumalan lakia. Temppeliin käynti on luonteva
osa sitä kehitystä, joka johti Kristuksen syntymään.
Ihmiskunta ei olisi voinut tuoda puhdasta neitsyttä
joululahjana Jumalalle, ellei Maria itse olisi valmistautunut
koko siihenastisen elämänsä ajan juuri
tuohon suureen tehtävään.
Tämä juhla on toiseksi meidän ihmisten juhla.
Mariassa jokainen meistä ja koko ihmisyys tuodaan Jumalalle
pyhitettäväksi Herran temppeliin. Meille ilmoitetaan
ihmisen tarkoitus, joka on elämä pyhyydessä,
siinä kasvaminen. Meidät kaikki on luotu ”Herran
temppeliä” varten. Sinne mekin kuulumme. Temppeli
on Jumalan valtakunnan kuva ja meidän oikea kotimme on
siellä. Neitsyt Maria on ortodokseille tärkeä
senkin vuoksi, että kaikki se, mikä liittyy häneen,
on myös meidän osamme. Meidänkin pitäisi
tulla Jumalan kantajiksi. Jouluna kuten jokaisena päivänä
Sanan pitäisi tulla lihaksi meidänkin kauttamme.
Meidän on siis elettävä evankeliumia todeksi
Marian tavoin.
Raamatussa on Jumalan ilmoituksen ydin. Sen muuttaminen teoiksi
on kuitenkin vaativa tehtävä ja siinä Maria
on enemmän kuin hyvä esimerkki. Hän on auttaja
ja tukija. Rakkaudella hän kutsuu meitä tekemään
kaiken, mitä hänen Poikansa käskee; aivan kuten
häissä Galilean Kaanaassa. Rakkaudella hän
myös temppeliin tuomisen juhlassa kutsuu meitä käymään
kanssaan temppeliin, Jumalan pyhyyteen, Valtakuntaan, kotiin.
