2. Alkukirkon harhaopit ja niiden
nykytila
Gnostilaisuus
Gnostilaisuus oli aivan ensimmäisiä harhaoppeja,
jotka nousivat uhkaamaan kristinuskoa ja joka tuomittiin kirkolliskokouksissa.
Gnostilaisuudessa korostettiin keskeisenä gnosista
eli tietoa. Gnostilaisuus yhdisteli erilaisia elementtejä
muista uskonnoista, pakanallisesta filosofiasta ja juutalaisuudesta
ja se piti kristinuskoa osana itseään. Gnostilaisuuden
vaikutuksesta syntyi paljon ns. deuterokanonisia (apokryfisiä)
kirjoituksia, joita ei ole hyväksytty Raamatuun. Gnostilaisuus
hävisi ja laimeni aikain saatossa. Nykyään
gnostilaisuutta ilmenee jonkin verran uusissa synkretistisissä,
opiltaan sekoittuneissa new
age -aatteissa ja -uskonnoissa.
(kts. Gnostilaisuus
/ Helsingin yliopisto, eksegetiikan laitos)
(kts. New
Age / Wikipedia | Gnostilaisuus
/ Wikipedia)
Ensimmäisten
kirkolliskokouksien aikoihin kirkosta erosivat ensimmäiset
ryhmät. Ensimmäisenä kirkosta erosivat tai
paremminkin erotettiin areiolaiset vuoden 325 Nikean ensimmäisen
ekumeenisessa kirkolliskokouksen yhteydessä, jolloin
kyseinen oppi tuomittiin. Areiolaisuutta edustavat jollain
tavalla nykyisin mm. Jehovan
todistajat.
(kts. Jehovan
todistajat / Wikipedia |
Areiolaisuus
/ Wikipedia)
Nestoriolaisuus
Seuraava suurempi alkukirkosta erotettu ryhmä oli nestoriolaiset,
jotka erotettiin alkukirkosta tai yleisestä eli katolisesta
kirkosta Efeson ekumeenisessa kirkolliskokouksessa vuonna
431. Sai nimensä perustajansa Konstatinopolin patriarkka
Nestoriksen mukaan. Harhaoppi korosti Kristuksen ihmisyyttä
ja väitti Hänen jumaluutensa olleen vain armon ansiota.
(kts. Nestoriolaisuus
/ Wikipedia)
Tämän ryhmän edustajia toimii yhä mm.
Assyyrian itäisen kirkon piirissä.
Kirkon jäseniä elää mm. Irakissa, Iranissa,
Syyriassa, Pohjois-Amerikassa, Australiassa ja Intiassa. Kirkon
jäsenmääräksi on arvioitu noin 400 000
ja heidän johtajanaan toimii (v. 2005) Yhdysvaltojen
Illinoisissa residenssiään pitävä katolikos
ja Itäisen kirkon patriarkka
Mar Dinkha IV (vuodesta 1976 lähtien).
(kts. Holy
Apostolic Catholic Assyrian Church of the East)
Toinen tuohon nestorolaiseen ryhmää kuuluva ryhmä
ovat ns. Tuomas-kristityt,
jotka katsovat kirkkonsa perustajan olleen apostoli
Tuomaksen. Tuomas kristittyjen keskuspaikka on nykyään
Intian Keralassa ja heidän autonomisen kirkkonsa päämies
on Assyyrian itäisen kirkon alainen koko Intian ja Portin
metropoliitta.
Saman ryhmän jäseniä kuuluu nykyään
myös Syyrian
ortodoksiseen kirkkoon, Syyrian
malankaralaiseen ortodoksiseen kirkkoon,
syyrialais-malabarilaiseen
katoliseen kirkkoon ja syyrialais-malankaralaiseen
katoliseen kirkkoon.
Tämä varsin hajanainen ja sirpaloitunut ryhmä
on jakaantunut karkeasti ottaen ainakin kahteen eri traditioon
– gnostilaiseen pohjoiseen ja tuomaskirkkolaisten eteläiseen.
Syyrialainen kirkko väitää saapuneensa Intiaan
ensimmäisenä ja saaneen alkunsa 72 kristitystä
juutalaisesta perheestä, jotka muuttivat sinne vuonna
345. Joka tapauksessa syyrialainen kirkko on ortodoksien ohessa
yksi kristikuntamme vanhimmista kirkkokunnista.
Monofysitismi
[kreik. mónos ~ yksi, fisis ~ luonto] Khalkedonin
ekumeenisessa kirkolliskokouksessa vuonna 451 tuomittiin oppi,
joka opetti Jeesuksella olleen vain yksi (jumalallinen)
luonto. Näistä silloin kirkosta eronneista ryhmistä
ovat peräisin nykyiset ns. orientaaliset
ortodoksit, joita on olemassa mm. Egyptissä
ja Syyriassa. Heistä käytetään joskus
englannin kielessä myös nimitystä ei-khalkedonialainen
(Non-Chacedonian) kirkko tai esikhalkedonialainen
(Pre-Chalcedonian) kirkko.
Monotelitismi
[[kreik. mónos ~ yksi, thélisis ~ tahto]
Khalkedonin kokouksen jälkeen 600-luvulla syntynyt harhaoppi,
joka väitti Kristuksella olevan kaksi luontoa, mutta
vain yksi jumalinhimillinen tahto. Tämä harhaoppi
tuomittiin kuudennessa ekumeenisessa kirkolliskokouksessa
ensin Konstantinopolissa vv. 680-681, sitten vielä Trullossa
v. 692 ja samalla laadittiin Konstatinopolin uskonmääritelmä
Kristuksen tahdosta.
Montanismi
Toisella vuosisadalla Montanos nimisen henkilön aikaansaama
harhaoppi, joka saarnasi lopun ajan ja Kristuksen pikaisesta
tulemisesta. Muiden muassa proftoiminen kuului tämän
harhaopin piirteisiin. Nykyisessa helluntailaisuudessa on
joitain samoja piirteitä kuin montanismissa, vaikka varsinainen
harhaoppi katosi jo 800-luvulla.
(kts. Montanolaisuus
/ Wikipedia)
Pelagiolaisuus
Vuoden 419 Karthagon paikallissynodissa (kirkolliskokouksessa)
tuomittiin oppi, joka kielsi perisynnin ja opetti, että
synnittömiä ihmisiä on ollut aina. Harhaopin
keksijä Pelagius opetti, että ihmisellä on
vapaa tahto ja luonnollinen kyky elää synnittömästi
ja hän voi pelastua omin voimin tekemällä hyvää,
kilvoittelemalla ja pysymällä hyvässä.
Jumalan armo toimii tiennäyttäjänä Nykyisin
pelagiolaisuutta on löydettävissä myös
luterilaisuudesta, jonne se tuotiin mm. Melanchthonin toimien
ansiosta.
(kts. Pelagiolaisuus
/ Wikipedia)
Aikaisemmat osat:
Jatko-osat:
|
