Diakoni
Ortodoksisessa kirkossa diakonius on ensimmäinen
varsinainen (ylemmän) pappeuden
aste.
Pappeuden asteet ortodoksisessa kirkossa ovat:
- Diakoni
- Pappi
- Piispa
Koska diakoni kuuluu papistoon, hänen on ennen vihkimystään
valittava siviilisäätynsä eli tavallisimmin
hänen tulee olla naimisissa ennen diakoniksi (pappeuteen)
vihkimistään. Mikäli hän ei ole naimisissa,
hän joko ei voi saada vihkimystä tai hän ei
voi pappeuttaan menettämättä mennä enää
naimisiin diakoniksi vihkimisen jälkeen.
Diakonin tehtävät
Ortodoksisen kirkon diakonin tehtävänä on
nykyään osallistua jumalanpalveluksissa piispan
tai papin johdolla palvelukseen sekä auttaa heitä
mysteerioiden (sakramenttien)
toimittamisessa. Diakoni ei voi toimittaa mysteerioita (sakramentteja)
yksinään, niinkuin pappi voi tehdä. Piispan
tai papin johdossa diakoni johtaa kirkkokansan yhteiseen rukoukseen
ja lukee pyhiä kirjoituksia palvelun aikana. Hän
vastaa julkisen palveluksen (toimituksen) arvokkuudesta ja
kiinnittää kirkkokansan huomion toimintaan tiettyinä
aikoina.
Palvelusten lisäksi piispa tai pappi voi siunata diakonin
johonkin muuhun kirkolliseen ja seurakunnalliseen tehtävään,
kuten esim. nuorisotyöhön, sosiaaliseen auttamistyöhön
eli diakoniatyöhön, jne. Seurakunnan kanttori voidaan
myös vihkiä diakoniksi, jolloin hänen tehtävänään
on edelleen diakonin tehtävien lisäksi huolehtia
kirkkolaulusta palveluksissa. Erikoisesti Kreikassa on tapana
myös, että diakoni jakaa piispan tai papin siunauksella
ehtoollista joko
samaan aikaan kuin pappi tai piispa toisesta kalkista taikka
joskus jopa papin poissaollessa. Diakoni ei voi kuitenkaan
siunata pyhiä lahjoja.
Diakonilta ei pyydetä tavatessa siunausta eikä
suudella tervehdittäessä hänen kättään.
Nämä kunnioituksen osoitukset on varattu vain piispalle
ja papille.
Diakonin vaatetus
Kaikkien diakonien kirkollisiin palvelusasuihin kuuluvat
stikari, orari ja
muilla paitsi ipodiakoneilla vielä ns. hihat. Näistä
orari, pitkä kapea
olkanauha, on tärkein ja ilman sitä diakoni ei voi
osallistua palvelukseen. Ennenkuin diakoni pukee ylleen minkä
tahansa edellisistä asusteista, hänen tulee saada
siihen palvelevan piispan tai papin siunaus. Ylidiakonin (protodiakonin)
arvon merkkinä on slaavilaisen perinteen mukaisissa kirkoissa
kierreorari, joka on pitempi ja leveämpi kuin normaali
orari. Kreikkalaisen perinteen kirkoissa on kaikilla kierreorari,
eikä siellä tunneta yksinkertaisempaa orarimallia
ollenkaan.
Erilaisia diakoneja
Diakoniksi voidaan vihkiä 25 vuotta täyttänyt
mies. Ennen diakoniksi vihkimistä hänet on vihitty
ipodiakoniksi (hypodiakoni, alidiakoni).
Diakoni voi saada arvonimen ylidiakoni (luostarissa
arkkidiakoni), jonka myöntää piispa. Käytössä
on slaavilaisessa perinteessä myös nimitys protodiakoni,
joka on yleensä katedraalin (hiippakunnan pääkirkon)
vanhin diakoni ja jolla on erityinen asema silloin kun palveluksessa
on mukana muitakin diakoneja. Nimityksestä hierodiakoni,
joka on siis munkki ja samalla diakoni, käytetään
Suomessa muotoa munkkidiakoni. Munkkidiakonia, jolle on myönnetty ylidiakonin arvo, saa arvonimen arkkidiakoni.
Diakonista käytetään Suomessa normaalissa
puhuttelussa muotoa isä aivan kuten papeistakin.
Piispoja nimiteään puhuttelussa
yleensä isä esipaimeneksi.
Diakoniuden historiaa
Alkukristillisessä seurakunnassa diakoni oli köyhien
ja sairaiden hoitaja ja nainenkin saattoi toimia diakonissana.
Diakonin tehtävä muuttui vähitellen jumalanpalveluksissa
toimivaksi piispan apulaiseksi ja sen mukana diakonista tuli
yksi pappeuden asteista ja sen hoitajiksi saattoi silloin
tulla vain mies.
Alkukritillisessä perinteessä siis toimi alkuaan
runsaasti myös naisia diakonissoina, mutta ehkä
esim. luostarilaitoksen vahvasta vaikutuksesta, mukkeuden
esikuvaksi nostamisesta ja korostamisesta kristillisenä
ihanteena mm.johtui, että ne jäivät pois kirkollisesta
käytännöstä.
Diakonissojen katoaminen ortodoksisesta kirkosta on osittain
hämärän peitossa ja kiistelyn kohteena niin
syiden kuin ajankohdan osalta. Historioitsijat kiistelevät
myös diakonissojen tehtävistä ja vihkimyksen
asteesta. Nykyään etenkin ortodoksisten naisten
keskuudessa käydään vilkasta keskustelua diakonissan
tehtävän palauttamisesta takaisin ortodoksiseen
kirkkoon.
Mm. protestattisissa (luterilaisessa) kirkoissa diakonissa
toimii yhä mm. seurakuntasisaren tehtävässä
ns. diakoniatyöntekijänä.
HAP |
