Enkeleitä kreikkalaisessa seinämaalauksessa
(kuva:HAP)
Sana enkeli (kreik. angelos, lat.
angelus, ven. angel) merkitsee sanansaattaja
tai lähettiä. Sana ei ilmaise olemusta ja luontoa
vaan virkaa ja tehtävää. Enkelit, jotka kuuluvat
näkymättömään eli hengelliseen maailmaan,
luotiin ennen ihmistä (1 Moos. 1:1), sillä
enkelit lasketaan ortodoksisen kirkon opin mukaan kuuluviksi
taivaaseen.
Enkeleiksi nimitetään niitä luotuja olentoja,
jotka eroavat ihmisistä ja kaikista muistakin näkyväisen
maailman olennoista. Ne ovat persoonallisia ja kuolemattomia.
Pyhien kirkkoisien mukaan ne ovat korkeamman valon heijastuksia.
Enkelien ominaisuuksia
Enkelillä on kaikki hengelliset kyvyt: ymmärrys
(älykkyys), (moraalinen) tahto ja tunne,
mutta suurempina ja täydellisempinä kuin ihmisellä.
(2 Piet. 2:11). Enkelit voivat liikkua paikasta toiseen
tavattoman nopeasti, koska ne ovat vapaita ruumiin lihallisista
kahleista, siksi niille on symbolisesti kuvattu taiteessa
siivet.
Pyhyydessään ja luontonsa sekä ominaisuuksiensa
puolesta enkelit muodostavat eräänlaisen keskiasteen
ihmisen ja Jumalan välillä. Ainainen oleminen hyveessä,
läheinen ja katkeamaton yhteys Jumalaan, palava rakkaus
Jumalaan ja toisiinsa sekä tehokas osallistuminen ihmisten
pelastamiseen ovat enkelien ilon ja iankaikkisen autuuden
lähteitä.
Hierakiat
Enkeleitä on valtavasti (Daniel 7:9-10 / Matt.
26:53) ja paljous muodostaa erityisen valtakunnan, jota
Jumala hallitsee. Valtakunnassa on erilaisia enkelien arvoluokkia,
hierarkia. Raamattu mainitsee seuraavat yhdeksän taivaallista
hierarkian astetta:
serafit (Jes. 6:2)
kerubit (1 Moos. 3:24)
voimat (Room. 8:38)
valtaistuimet
herraudet
hallitukset
vallat (Kol. 1:16 / Efes. 1:21; 3:10)
ylienkelit (1 Tess. 4:6)
enkelit (1 Piet.3:22 / Room. 8:38)
Serafit kuvataan Raamatussa kuusisiipisiksi
olennoiksi, jotka kahdella siivellä peittivät kasvonsa,
kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät.
Serafit ovat kaikkein lähinnä Jumalaa ja niiden
tarkoitus on ylistää häntä.
Kerubit kuvataan Raamatussa (Hes. 1:5-12)
mm. "... ihmisen muotoisiksi, nelisiipisiksi olennoiksi,
joilla oli kuin ihmisen kasvot, mutta oikealla puolella oli
leijonan kasvot ja vasemmalla härän ja vielä
niillä oli kotkan kasvot". Kerubit ovat pyhien
paikkojen vartijoita ja Jumalan ilmestymisen ja läsnäolon
vertauskuvia.
Kristillisen enkeliopin muokanneessa Dionysios Areiopagian
teoksessa ”Taivaalliset hierarkiat” on
esitetty enkelien arvoluokitus. Enkelit jaetaan sen mukaan,
kuinka lähellä Jumalan kirkkautta kukin on, kolmeen
hierarkiaan ja kukin hierarkia kolmeen joukkoon eli kuoroon:
Korkein hierarkia: serafit, kerubit, valtaistuimet
Ikoneissa enkelit kuvataan parrattomina, lyhyttukkaisina
roomalaiseen asuun pukeutuneina nuorukaisina. Enkelien kuvaamisessa
lähtökohtana lienevät antiikin taiteen siivekkäät
henkiolennot.
Valtaistuimet kuvataan tulisina pyörinä,
joissa on siipiä ja siivissä silmiä. Normaalisti
pyörissä on kuusi siipeä. Joskus valtaistuinta
kuvaa nuorukainen. Valtaistuimen yllä on piispan jumalanpalveluspuku
kädessään evankeliumikirja. Valtailstuimet
innoittavat ihmisiä rakastamaan, palvelemaan Jumalaa
ja toteuttamaan Hänen tahtoaan.
Herraudet kuvataan ikoneissa tavallisesti
parrattomina nuorukaisina, joilla on yllään diakonin
jumalanpalveluspuku, oikeassa kädessä suitsutusastia
ja vasemmassa ympyrän muotoinen kiekko, jossa voi olla
kuvattuna risti tai Kristuksen monogrammi. Herraudet valvovat
alempiarvoisia enkeleitä ja auttavat ihmisiä vapautumaan
eripuraisuudesta ja kaikesta maallisesta, mikä heitä
kahlitsee.
Voimat kuvataan ikoneissa nuorukaisina,
joilla on yllään sotilasasu, kypärä ja
kädessä miekka. Vallat taas kuvataan
parrattomina nuorukaisina yllään hovipuku, kädessä
valtikka ja päässä kruunu. Voimat antavat ihmisille
jumalaista katoamatonta voimaa ja vallat kuvaavat inhimillisen
järjen rajoituksia ja mahdollisuuksia. Vallat ovat usein
mukana ihmeissä.
Hallitukset kuvataan myös parrattomina
nuorukaisina, joilla on yllään pitkä vyötetty,
hihallinen, vaatekappale - kitoni, jonka päällä
on viitta. Oikeassa kädessä enkelillä on pitkä
sauva ja vasemmassa kädessä kilpimäinen kiekko.
Hallitukset ovat kansojen ja kaupunkien suojelijoita, ihmisten
auttajia.
Ylienkelit kuvataan ikoneissa siivekkäinä
nuorina miehinä yllään diakonin jumalanpalveluspukua
muistuttava vaate. Ylienkelit painavat ihmissieluun jumalallisen
leiman, joka valaisee ihmisen ymmärrystä.
Ylienkeli Mikael kreikkalaisessa ikonissa
(kuva: HAP)
Nimettyjä enkeleitä
Joillekin enkeleille – etekin heille, jotka ovat lähellä
Jumalaa - löytyy Raamatusta nimiä, kuten
Näitä enkeleitä kutsutaan usein myös
arkkienkeleiksi eli sotajoukkojen johtajiksi Dionysios Areiopagian
teoksessa arkkienkeleitä sanotaan olevan seitsemän.
Mm.apokalypitisia kirjoituksia sisältävässä
intertestamentaarisessa, etiopialaisessa Henokin kirjassa
nimetään edellä mainittujen enkelien lisäksi
myös:
Uriel
Raguel
Sariel
Remiel
Juutalaisissa apogryfisissä, varhaiskristillisissä,
tuntematonta alkuperää olevissa kirjoituksissa on
nimetty muitakin enkeleitä
Ylienkeli
Gabriel kreikkalaisen luostarin seinämaalauksessa
(kuva: HAP)
Mm. Johannes Krysostomos sanoi, että on olemassa paljon
muitakin nimettyjä enkeleitä, joita meille ei tässä
elämässä ole ilmoitettu, mutta jotka tulevat
tutuiksi tulevassa elämässä.
Enkelit Jumalan välikappaleina
Enkelit palvellessaan Jumalaa esiintyvät usein maailman
ja erityisesti ihmisten kaitsemisen välikappaleina. Enkelien
kautta tuhottiin Sodoma ja Gomorra (1 Moos. 19:13),
hävitettiin rutolla suuri joukko Israelin asukkaita (2
Sam. 24:15-17), kuohuttiin vesi Jerusalemissa ja annettiin
sille parantavan voiman (Joh. 5:4). Enkelit ilmoittivat
Vanhassa Testamentissa Jumalan tahdon Aabrahamille (1
Moos. 22:15-18), Lootille (1 Moos. 19:12-13),
Danielille (Dan. 9:22). Uudessa Testamentissa Sakariaalle
(Luuk. 1:13), Marialle (Luuk. 1:26-38),
yrttien tuojille (Matt. 28:5-7) ja apostoleille (Apt
1:10-11).
Enkeleitä kreikkalaisessa seinämaalauksessa
(kuva: HAP)
Toisille enkeleille Jumala on uskonut kokonaisten yhteiskuntien
– kaupunkien, alueitten ja valtakuntien – suojelemisen
(Dan. 10-12 luvut) ja toisille on uskottu huolehtiminen
yksityisistä ihmisistä. Näitä nimitetään
usein suojelusenkeleiksi (Matt 18:10).
Enkelien rajoituksia ja erityisiä kykyjä
Ylienkelit Mikael ja Gabriel romanialaisessa
ikonissa (tekstit ikonissa kreikaksi)
Enkelit eivät koskaan ole olleet ihmisiä, kuolleet
ihmiset, vainajien henget eivät siis pääse
enkeleiksi. Molemmat - niin enkelit kuin ihmisetkin - ovat
rajallisia olentoja, riippuvaisia Jumalasta ja vastuussa Jumalalle
kaikista teoistaan. Enkeleille on annettu kyky ilmestyä
ihmisille näkyväisessä hahmossa ja he voivat
esiintyä ihmisinä. Yksikään enkeleistä
ei ole kaikkivoipa vaan kaikki ovat rajallisia. Enkelien voima
on aina Jumalasta lähtöisin ja he käyttävät
voimaansa Jumalan edustajina, eivät koskaan omien tarkoitusperiensä
toteuttamiseksi.
Enkeleistä käytetään Raamatussa joskus
myös nimitystä Jumalan pojat, silti enkelillä
ei ole sukupuolta, he eivät synnytä uusia enkeleitä
eivätkä mene avioon (Matt. 22:30). Enkelien
voimat ylittävät ihmisten voimat ja he ovat älykkäämpiä
kuin ihmiset sekä kuolemattomia. Ruumiittomina enkeleillä
ei ole mitään tarpeita, eivätkä he vanhene
tai kuole.
Langenneet enkelit
Raamatussa kerrotaan myös langenneesta enkelistä,
Saatanasta. Joidenkin tutkijoiden mukaan Ilmestyskirjan 12.
luvun viiteen ensimmäiseen jakeeseen sisältyy eräänlainen
Saatanan minihistoria. Tämän mukaan Saatanan langetessa
muitakin enkeleitä liittyi häneen. Pahuuden alkuna
oli vallanhalu, tottelemattomuus Jumalan suunnitelmia kohtaan.
Saatanalle on annettu erilaisia nimiä: mm. Lucifer, Perkele,
Belsebub (suomeksi ’kärpästen herra’
eli ’saastan herra’), Paholainen, Kiusaaja.
