Piispan (kreik. episkopos, suom. valvoja)
arvo on korkein pappeuden
asteista ortodoksisessa kirkossa.
Piispa on apostolien seuraaja
Kirkon palveluksissa ja hallinnossa. Täten piispa palvelee
Kirkossa Kristuksen sijaisena ja Kristuksen symbolina, vertauskuvana.
Vallassa oleva piispa on johtaja ja vastuussa oman hiippakuntansa
seurakunnista. Piispa siis johtaa ja hänellä on
esimiesasema kaikkiin alueensa alemman papiston henkilöihin.
Ainuttakaan jumalallista palvelusta ei saa toimittaa ortodoksisessa
kirkossa ilman piispan valtuutusta. Pyhä Ignatios Antiokialainen
meni aikanaan niin pitkälle tässä asiassa,
että hän väitti kaikkien niiden, jotka toimivat
ilman piispan tietoa, olevan paholaisen palveluksessa.
Piispojen arvot ortodoksisessa kirkossa
Sakramentaalisesti kaikki piispat ovat tasa-arvoisia. Siitä
huolimatta piispojen joukossa on tehtävistä riippuen
erilaisia hallinnollisia arvoja.
Hiippakunnan piispa
Piispa, joka johtaa oman hiippakuntaansa tai arkkihiippakuntaansa
on hiippakunnallinen piispa. Häntä saatetaan kutsua
piispaksi tai arkkipiispaksi tai metropoliitaksi tai patriarkaksi
tai harvinaisemmaksi metropoliitta arkkipiispaksi.
Patriarkka
Titteli patriarkka on varattu
tiettyjen autokefaalisten
ortodoksisten kirkkojen päämiehen arvonimeksi. Hierakiassa
ensimmäistä piispaa muissa autokefaalisissa kirkoissa
nimitetään metropoliitaksi tai arkkipiispaksi tai
metropoliitta arkkipiispaksi.
Paljon myöhemmin se myönnettiin muille tärkeimpien
paikalliskirkkojen johtajille. Tärkeys ja arvo joillekin
kirkoille nykyään saattaa olla enemmän historiallinen
kuin tosiasiallinen ja asia on hieman kompleksinen eri paikalliskirkoissa
ja jopa paikalliskirkkojen kesken.
Titteli arkkipiispa tai metropoliitta saatetaan myöntää
piispalle, joka käyttää alueen suurinta kirkollista
toimivaltaa. Hänellä saattaa olla alueellaan valvonnassa
muita piispoja tai hänellä saattaa myös olla
apunaan apulaispiispa.
Kreikkalaisessa traditiossa, johon Suomen ortodoksinen kirkkokin
hallinnollisesti kuuluu, arkkipiispa on metropoliittaa korkeammassa
asemassa. Tilanne on päinvastainen slaavilaisessa ja
antiokialaisessa traditiossa. Kreikassa ja Suomessa siis arkkipiispa
on ylempi kirkollisessa arvoasteikossa kuin metropoliitta,
mutta Venäjällä asia on siis päinvastoin.
Antiokialaisessa traditiossa käytetään myös
arvoa metropoliitta arkkipiispa erona kreikkalaisen tradition
metropoliittaan.
Kreikkalaisessa traditiossa kaikki autokefaalisen kirkon
hiippakuntapiispat ovat metropoliittoja ja arkkipiispa kantaa
titteliään vain suuremman merkittävyytensä
viittauksena. Suomen ortodoksinen arkkihiippakunta on selkeä
esimerkki kreikkalaisesta käytännöstä,
jossa siis hiippakuntapiispat kantavat metropoliitan arvonimeä,
mutta kirkon päämies on arkkipiispa. Mutta käytännöissä
on siis melkoista erilaisuutta riippuen paikalliskirkosta
ja alueesta.
Piispa, joilla ei ole hallittavaa aluetta
Piispa, joka siis ei hallitse omaa hiippakuntaa on joko patriarkaalinen
vikaari (piispan apulainen) tai apulaispiispa.
Patriarkaalinen vikaari
Antiokian kirkossa piispaa, joka käyttää valtaa
uudelleen perustetussa hiippakunnassa Antiokian patriarkan
puolesta ja hänen alaisuudessaan, nimitetään
patriarkaaliseksi vikaariksi (piispan apulaiseksi).
Hiippakunta on tavallisesti asetettu patriarkan suoran valvonnan
alaiseksi siihen asti, kun se saavuttaa täyden oman toimintavalmiuden.
Patriarkaalinen vikaarit eivät ole oman kirkon pyhän
synodin (piispainkokouksen) jäseniä,
eivätkä ole vastuussa asioista pyhälle synodille.
Kun hiippakunta saavuttaa täyden toimintakyvyn ja –valmiuden,
sinne tavallisesti määrätään hallitseva
piispa, joka on pyhän synodin jäsen.
Saman arvoinen titteli joissakin ortodoksisissa paikalliskirkoissa
on eksarkki. (Kts. erillinen
artikkeli.)
Apulaispiispa
Useimmat ortodoksiset kirkot määrittelevät
omat tarpeensa määrätä apulaispiispojen
lukumäärästä. Apulasipiispat avustavat
hallitsevia piispoja ilman omaa hiippakuntaa tai arkkihiippakuntaa.
Apulasipiispa ei hallinnoi omalla oikeutuksella, vaan ainoastaan
oman hiippakuntansa piispan toimesta, johdolla ja valtuutuksella.
Titulaaripiispa
Piispoja, joilla on muinaisen, ei enää toimivan
hiippakunnan piispan titteli, nimitetään titulaaripiispoiksi.
Esimerkiksi entinen Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa
Johannes nimitettiin eläkkeelle jäätyään
ja arkkipiispuudesta luovuttuaan, Nikean metropoliitaksi ja
Bithynian eksarkiksi. Kuitenkin
yleisesti ajatellen titulaaripiispat ovat suunnilleen samassa
asemassa kuin apulaispiispat suhteessa kirkon hallintoon.
He eivät ole osallisia (äänestysoikeutettuja)
pyhässä synodissa (piispainkokouksessa),
mutta voivat useimmiten olla läsnä kokouksissa (läsnäolo-oikeutettuja).
Piispojen puhuttelusta on Ortodoksi.netissä oma artikkelinsa,
josta selviää, milloin tulee käyttää
Korkeasti siunattu (KS), milloin Korkeasti pyhitetty
(KP) tai milloin Hänen pyhyytensä (HP)
tai jotakin muuta etuliitettä puhuttelussa tai kirjeenvaihdossa.
(Kts. artikkelit KP/KS/HP sekä
Isä)
