Pyhä
Pyhä-sanaa käytetään
ortodoksisessa kirkossa nimityksenä henkilöstä,
jonka paikalliskirkon tai patriarkaatin Pyhä
Synodi on kanonisoinut eli julistanut virallisesti pyhäksi.
(Vrt. Agia, Agios, Svjato, Sant, Santa, Sankt, St.)
Pyhä, sen lisäksi, että se on Jumalasta ja
hänen ominaisuudestaan käytettävä määrite,
se on myös ortodoksisessa kirkossa määrite
ihmisestä, joka elää Hänen tahtonsa mukaisesti.
Pyhä / pyhyys Raamatussa
Vanhassa testamentissa pyhyyteen liittyi seuraavia asioita:
yliluonnollinen voima (2.Moos. 29:37), vaarallisuus
(1. Sam.6:19-20 ja 1.Sam 6:6-7), suuruus
(Hes. 38:23), ylevyys (Jes. 6:1-5), oikeudenmukaisuus
(Jes. 5:16) ja puhtaus (Hab. 1:13). Vanhassa
testamentissa ihminen voi ottaa vastaan pyhyyden Herralta
(3.Moos. 21:6).
Uudessa testamentissa Jeesusta kutsutaan pyhäksi (Joh.
6:69), sillä Jumala toteutti hänen kauttaan
pelastustyönsä. Samoin Uudessa testamentissa kutsutaan
pyhiksi ihmisiä, jotka kuuluvat Jumalalle (Joh. 17:17,
19). Siksi ortodoksisessa liturgiassa pappi lausuu: "Pyhät
pyhille" liturgiassa
pyhän leivän eli karitsan kohottamisen yhteydessä.
Pyhyyden perusteita
Pyhäksi julistamisen eli kanonisoinnin perusteina voivat
olla mm. marttyyrikuolema, elämän esimerkillisyys
ja pyhyys sekä elämän aikana tai sen jälkeen
tapahtuneet ihmeteot.
Ortodoksinen kirkko on antanut pyhille myös erilaisia
heidän elämäänsä tai toimintaansa
kuvaavia nimityksiä, kuten esim. munkeista nimitystä
pyhittäjä, luostarin perustajista nimitystä
pyhittäjäisä, vainojen aikana kärsineestä
nimitystä tunnustaja, joistain paikallisista
pyhistä nimitystä autuas (poiketen
katolisen kirkon autuas-käsitteestä, joka on heillä
yksi pyhyyden aste), itsensä tai muiden ihmisten
pelastuksen tähden hulluksi tekeytyvistä nimitystä
Kristuksen tähden
houkka, apostolien työn jatkajista nimitystä
apostolienvertainen, jne.
Pyhä ~ pyhimys
Läntisessä roomalaiskatolisessa kirkossa ja ainakin
osassa protestanttisia kirkkoja käytetään suomenkielessä
sanasta pyhä myös synonyymia pyhimys, jota
muotoa ei siis käytetä ortodoksisessa kirkossa.
Suomessa on ollut tapana myös suomentaa joittenkin pyhien
nimiä.Protestanttisessa käytännössä
mm. pyhästä Georgios Voittajasta on tehty ortodoksiseen
kielenkäyttöön huonosti sopiva pyhä Yrjö
tai jopa pyhä Yrjänä.
Ortodoksinen kalenteri ja nimipäivä
Kirkkovuoden jokaiselle päivälle suuria liikkumattomia
juhlia lukuun ottamatta on ortodoksisessa
kalenterissa nimetty kyseisen päivän pyhä
tai useampi pyhä. Kyseisenä päivänä
muistellaan tätä tai näitä pyhiä
ihmisiä kirkon kanonisoimina hurskaina kilvoittelijoina
ja esimerkkeinä meille muille ihmisille.
Ortodoksisen henkilön ns. nimipäivä
on perinteemme mukaisesti vain se päivä, jolloin
muistellaan kyseisen henkilön omaan nimeen liittyvää
pyhää. Näin esim. Hannu, jolla voi olla kasteen
yhteydessä nimettynä taivaallisena esirukoilijana
ja suojelijana yksi monista eri Johannes-nimisistä pyhistä,
viettää suojeluspyhänsä nimipäivää
vain kerran vuodessa. Nimipäivä on vain sinä
päivänä, jolloin muistellaan omaa taivaallista
suojelijaa, ei muiden Johannes-nimisten pyhien muistelupäivänä.
Ortodoksisen perinteen mukaan nimipäivänä ei
juhlita protestattisen tavan mukaisesti kyseisen etunimen
omistajaa, vaan muistellaan omaa pyhää ja taivaallista
suojelijaa ja esirukoilijaa.
Näin ollen esim. tämän tekstin kirjoittajan,
Hannun nimipäivä on omaa syntymäpäivää,
nimenantoa ja kastetta lähinnä oleva apostoli ja
evankelista Johannes Teologin muistelupäivä.
Pyhien elämäkertoja
Ortodoksi.net-sivustolla on lyhyitä elämäkerta-artikkeleita
useita pyhistä:
-> Kts. Tietopankki
HAP |
