Ikonostaasi eli kuvaseinä
(kreik. témplon) erottaa ortodoksisessa kirkossa
alttarin kirkkosalista. Ikonostaasi muodostuu ikoneista,
joita on laitettu seinäksi vierekkäin ja päällekkäin.
Historiaa
Alkuaan ikonostaasin paikalla oli kivinen tai marmorinen
seinämä muistuttaen roomalaisten basilikojen rakennelmia.
Sitten seinille alettiin ripustaa kirkollisissa juhlissa kuvia,
jotka aikaa myöten jäivät seinälle pysyvästi
muodostaen näin ikonostaasin.
Nykyisen puurunkoisen ikonostaasien ja ikonien alkuperä
on Venäjällä. Venäjällä ikonostaaseista
on tehty mahtavia, koristeellisia, monikerroksisia rakennelmia.
Joissain idän ortodoksisissa kirkoissa ikonostaasin paikalla
voi olla vedettävä verho tai harso.
Lintulan luostarin ikonostaasi. Oikealla Pyhän Kolminaisuuden
-ikoni, jolle kirkko on pyhitetty.
Tehtävä
Ikonostaasin tehtävänä on kuvata meille kirkon
osiin liittyvää symboliikkaa: kirkkosali on ihmisten
maailma, alttari on taivasta ja ikonostaasi näyttää
meille näkyvänä tuota näkymätöntä,
maallisina kuvina taivaallisia asioita. Tämän vuoksi
ikonin nimitys: ikkuna iäisyyteen on varsin osuva.
Ikonien ryhmittely
Suomessa tyypillinen ikonostaasi on yksi- tai kaksikerroksinen,
jossa alin kerros muodostaa ikään kuin perustan.
Siksi sitä nimitetään joskus myös rukous-
eli palvontakerrokseksi. Tämä nimitys ilmentää
kirkkokansan rukoilua ikonien edessä usein myös
niitä kosketellen.
Tämän kerroksen tärkein kohta on keskellä
sijaitsevat Pyhät ovet eli
Kuninkaan portti tai Kuninkaan ovet, joihin on kuvattu
Jumalansynnyttäjän ilmestyksen lisäksi neljä
evankelistaa: Matteus, Markus, Luukas
ja Johannes.
Kuninkaan oven yläpuolelle kuvataan useimmiten Pyhä
Ehtoollinen eli Jeesuksen viimeinen ateria opetuslastensa
kanssa, missä hän asettaa ehtoollisen
sakramentin.
Ikonien yleisin asettelu ikonostaasissa
Kuninkaan oven oikealla puolella kirkkosalista päin
katsottuna on yleensä Kristuksen ikoni ja vasemmalla
puolella Jumalansynnyttäjä, Neitsyt Maria. Näiden
ikonien vieressä on Suomessa yleensä sivuovet, ns.
diakonin ovet, joihin
ovat kuvattuina arkki- eli ylienkelit
(usein Mikael ja Gabriel)
tai joku alkukirkon diakoneista (esim. ensimmäinen
marttyyri, pyhä Stefanos). Joskus toiseen oveen
on kuvattu myös viisas ryöväri, joka näin
osoittaa meille tien paratiisiin.
Salista katsottuna äärimmäisenä ikonina
oikealla alimmassa rivissä on suomalaisen tavan mukaan
kirkon nimikkoikoni. Jos kirkko on pyhitetty esim. pyhän
Nikolaoksen muistolle, siellä on pyhän Nikolaoksen
ikoni.
Toisessa kerroksessa on usein ns. Deisis-sarja eli kolmen
ikonin sarja ja niihin kuvattuina keskellä Kristus ja
hänen ympärillään Jumalansynnyttäjä
ja Johannes
Edelläkävijä (Kastaja). Muut ikonit
voivat kuvata esimerkiksi ylienkeleitä,
apostoleja tai
muita pyhiä ihmisiä
ja usein he ovat vielä kääntyneinä Kristukseen
päin.
Kansallisia eroja
Suomessa ei yleensä ole useampia kerroksia ikonostaasissa,
mutta esimerkiksi Venäjällä sellaisia on useita.
Kolmannessa kerroksessa kuvataan usein kirkkovuotta ja kirkkojuhlia,
neljännessä kerroksessa profeettoja
ja heidän keskuksenaan usein Jumalansynnyttäjän
Ennusmerkki-ikoni ja viidennessä kerroksessa esi-isiä
Pyhän Kolminaisuuden ympärillä.
Ikonien asettelussa ikonostaasiin on joitain paikallisia
eroja. Edellä kerrotut ovat käytössä Suomessa,
mutta esimerkiksi kirkon oman pyhän ikoni saattaa joissain
maissa olla myös vasemmalla Jumalansynnyttäjän
ikonin vierellä. Myöskin ikonien määrä
sivusuunnassa on esimerkiksi Venäjällä suurempi
kuin Suomessa. Kristuksen ikonin oikealla puolella on usein
Johannes
Edelläkävijän (Kastajan) ikoni
ennen pohjoista ovea. Vastaavasti eteläisen oven vasemmalla
puolella saattaa olla jonkun seurakunnalle, alueelle tai jopa
maalle ja kansalle tärkeän pyhän tai tapahtuman
ikoni.
Ikonostaasi tuo meille kirkossa rukoileville taivaallisen
seurakunnan läsnä olevaksi ja konkreettiseksi kokemukseksi
ja samalla se kertoo Jumalan työstä ihmisten hyväksi.
