Ivironin Jumalanäidin ikoni
(13.10.)
Ivironin Jumalanäidin ikoni sijaitsee Athoksella
Ivironin luostarissa. Ikonin tarina alkaa 800-luvulta, jolloin
ikonoklasmi vallitsi
Bysantissa ja aiheutti paljon harmia ihmisille ja ikoneille.
Ivironin Jumalanäiti (Portatissa)
© Valtion historiallinen museo, Moskova
(Kuva näyttelystä: Athos - Luostarielämää
pyhällä vuorella
Helsingin kaupungin taidemuseo - Tennispalatsi)
Tarinat ikonista
Alkuperäisen ikonin kerrotaan joutuneen 800-luvulla
lähellä Nikeaa köyhän leskivaimon toimesta
mereen, koska hänen muussa tapauksessa olisi pitänyt
maksaa kotiinsa tunkeutuneille sotilaille kiristysrahaa ikonista.
Myöhemmin lesken poika meni Athokselle munkiksi ja kertoi
ikonin varhaisvaiheista. Erilaisten vaiheiden jälkeen
vuonna 999 Georgiasta Athokselle saapuneet munkit havaitsivat
meressä ikoni, jota he eivät yrityksistä huolimatta
saaneet rannalle.
Vasta kun askeettinen munkkivanhus Gabriel, jolle oli unessa
ilmoitettu asiasta, meni noutamaan ikonia, se onnistui. Ikoni
sijoitettiin luostarin alttariin, mutta se hävisi sieltä
yön aikan ja löytyi pitkällisen etsiskelyn
jälkeen luostarin portin päältä. Sama
toistui toisenakin yönä ja vihdoin munkit ymmärsivät,
ettei ikonia tarvinnut suojella, vaan se suojelisi heitä
juuri valitsemallaan paikalla, portin päällä.
Siksi se sijoitettiin sinne ja sen yläpuolelle rakennettiin
kirkko Jumalanäidin kunniaksi.
Ikonin kopiot Venäjällä
Vuonna 1647 ikonista tehtiin kopio moskovalaisen Novospasskin
luostarin (tunnettu nykyään luostarin nimeä
käyttävästä kuorosta) arkkimandriitta
Nikonin (myöhemmin Venäjän patriarkka vv.
1652-1666) pyytäessä sitä Moskovassa juuri
samaan aikaan vierailulla olleelta Ivironin luostarin igumeni
Pakomiukselta. Munkki Jamblikos maalasi Ivironin ikonista
kopion, joka toimitettiin Venäjälle. Vielä
toinenkin kopio maalattiin vuonna 1656 arkkimandriitta Nikonin
toimesta Athokselle lähetettyjen maalarien tekemänä
ja näin Venäjäkin sai omat Portinvartija-ikoninsa
(Portatissa), jolla nimellä Ivironin Jumalanäidin
ikoni myös tunnetaan. Tämä jälkimmäinen
venäläinen ikoni on sijoitettu Valdain luostariin
Novgorodin hiippakuntaan.
Venäjällä tämän (Valdain luostarissa
olevan) jälkimmäisen ikonin juhlaa vietetään
helmikuun 12. päivänä, mutta yleisemmin ortodoksisessa
maailmassa muistellaan Jumalanäidin Ivironin ikonia sen
omana muistopäivänään lokakuun 13. päivänä.
Muitakin muistelupäiviä on olemassa toisissa paikalliskirkoissa.
Ikonia muistellaan myös maaliskuun 13. päivänä
sekä kirkkaana tiistaina.
HAP
- Munkki Serafim (toim.): Synaksarion - lokakuu
- Jumalanäidin ivironilainen ikoni ss. 185-187
- Dmitri Orehov: Venäjän pyhiä ikoneja
(sarjassa: Sielun parantaminen), kust. N.Prospekt,
Pietari, 2003 (venäjäksi)
Ivironin Jumalanäidin ikonien kuvia muualla Internetissä:
Katso myös:
|
