Jumalansynnyttäjän
ikonit
Jumalansynnyttäjän aseman vahvistaminen kirkolliskokouksissa
Efesossa vuonna 431 pidetty 3.
ekumeeninen kirkolliskokous määritteli Neitsyt
Marian asemaa Kirkossa. Kokous oli kutsuttu koolle käsittelemään
mm. nestoriolaisuutta,
joka korosti Kristuksen ihmisyyttä ja väitti Hänen
jumaluutensa olleen vain armon ansiota. Tämän harhaopin
mukaan Kristus oli oikea ihminen, mutta ei täysi jumala
— hän oli syntyään ihminen, mutta Jumala
oli asettunut asumaan häneen. Tästä seurasi
tuon harhaopin mukaan, että Neitsyt Maria ei olisi ollut
Jumalansynnyttäjä vaan ainoastaan Jeesuksen äiti.
Harhaoppi tuomittiin Efesossa ja Marialle annettiin Jumalansynnyttäjän
ja Jumalanäidin asema.
Neitsyt Mariaa kuvaavissa ikoneissa tuo hyväksytyn opin
tunnustaminen rupesi näkymään merkintöinä
MP OY (kirjaimen O paikalla on kreikkalainen th-kirjain),
mikä tarkoitti lyhennystä sanoista Miter Theu,
Jumalanäiti, Theotokos.
Jo aiemmissa ekumeenisissa kirkolliskokouksissa Neitsyt Marian
asemaa oli käsitelty mm. ainaisen neitsyyden osalta ja
oppi tuolta osin vahvistettu jopa uskontunnustukseen osaksi:
"... tuli lihaksi Pyhästä Hengestä
ja Neitseestä Mariasta ja tuli ihmiseksi ..." Ikoniin
tämä teologinen opinkappale symbolisoitui Jumalansynnyttäjän
pukuun liitetyissä kolmessa tähdessä, jotka
merkitsevät sitä, että hän oli neitsyt
ennen synnytystä, synnytyksen aikana ja sen jälkeen.
Tähdet ovat usein esim. otsassa ja molemmissa olkapäissä.
Neitsyyden lisäksi niihin on liitetty Pyhän Kolminaisuuden
symboli.
Jumalansynnyttäjän asemaa käsiteltiin vielä
myöhemmissäkin kirkolliskokouksissa mm. vuonna 451
Kalkedonissa ja vuonna 553 Konstantinopolissa, missä
oppia vahvistettiin ja täydennettiin nykyisen kaltaisiksi.
Ensimmäinen Jumalanäiti-ikoni
Perimätieto kertoo, että ensimmäisen ihmeitä
tekevän Jumalanäidin ikonin, Hodigitrian eli Tiennäyttäjän,
maalaaja oli ollut pyhä apostoli ja evankelista Luukas.
Tämän ikonin kerrotaan viedyn Jerusalemista Konstantinopoliin
5. vuosisadalla ja sitä säilytettiin Blahernan kirkossa,
joka oli rakennettu juuri tähän tarkoitukseen. Tämä
ikoni on monen myöhemmän Jumalanäidin ikonin
alkuperäinen esikuva.
Yleensä ikonitaiteessa Jumalanäiti kuvataan pukeutuneena
oman aikansa tyypilliseen juutalaisen naisen asuun, siniseen
tai vihreään pitkähihaiseen aluspukuun eli
kitoniin ja sen päällä olevaan vartalon ympäri
käärittyyn joko tumman punaiseen tai violettiin
tai jopa siniseen vaatteeseen nimeltään mafori.
Mafori on usein koristeltu reunanauhalla, hapsuilla tai teksteillä.
Väreistä vihreä punainen kuvaa hänen kärsimyksiään
ja hankkimaansa pyhyyttä, sininen hänen ihmisyyttään.
Erilaisia Jumalanäiti-ikoneja
Teologisesti Jumalansynnyttäjän ikonit ilmentävät
ja kuvaavat ensimmäistä inhimillistä olentoa,
ihmistä, jossa on toteutunut Krituksen lihaksitulemisen
tarkoituksen, ihmisen jumaloituminen. Tämä on vastakohtaisuus,
jos niitä verrataan Kristusta kuvaaviin ikoneihin, koko
ikonografian perusteoksiin, jotka edustavat Jumalan tulemista
ihmiseksi.
Tuon alkuperäiseksi sanotun, apostoli Luukkaan maalaaman
ikonin jälkeen maailmaan on saatettu lukuisia erilaisia
Jumalansynnyttäjän ikoneita. Hänen ikoninsa
ovat ikonografiassa Kristusta kuvaavien ikonien jälkeen
suosituimpia ja lähes yhtä lukuisia.
Jumalanäiti kuvataan ikoneissa niin kauniina, hellänä,
arvokkaana ja jalona kuin se ikonikuvissa on mahdollista.
Ne maalataan joskus surullisiksi, joskus murheellisiksi, mutta
aina täyteen hengellistä suuruutta ja viisautta.
On olemassa varmaan satoja erilaisia variantteja näistä
Jumalansynnyttäjä ikoneista, mutta karkeasti ne
voitaneen jakaa viiteen alalajiin. Tosin jotkut jakavat ne
vain kolmeen alalajiin, mutta tässä esityksessä
lajeja on viisi:
- Orantti Jumalanäiti-ikonit
(Ennusmerkki)
- Hodigitria Jumalanäiti-ikonit (Tiennäyttäjä)
- Eleusa Jumalanäiti-ikonit (Hellyyden Jumalanäiti)
- Panakranta Jumalanäiti-ikonit (Voimallinen Jumalanäiti)
- Agiosortissa Jumalanäiti-ikonit (Deesis)
Orantti Jumalanäiti-ikonit
Tällä ikonityypillä on olemassa muitakin tunnettuja
nimityksiä. Sitä kuulee kutsuttavan myös nimillä:
slaavilaisittain Znamenie eli Merkki, suomalaisittain Ennusmerkki
(Jes.7:14),
joskus myös nimellä Panagia. Englanninkielessä
nimenä on myös muoto Praying (Rukoileva Jumalanäiti).
Tämä tyyppi lienee yksi keskeisimmistä ja
vanhimmista Jumalanäidin ikonityypeistä. Näitä
ikoneja on löydetty mm. katakombeista. Orantti-ikonissa
Jumalanäiti on kuvattu edestäpäin kädet
kohotettuina ylöspäin rukousasentoon. Maria voi
olla ikonissa seisovana tai istuvana. Melko varhaisessa vaiheessa
kuvaan liitettiin mukaan Jeesus-lapsi, Immanuel Marian rinnan
päälle. Toisessa mallissa Jeesus-lapsi on valokehän
eli mandoran sisälle kuvattuna ja toisessa mallissa ilman
mandoraa.
Ikoniin saatetaan kuvata ympärille esim. serafeja ja
kerubeja kuvaamaan, että Jumalansynnyttäjä
on näitä enkeleitä korkeampi ja kuten veisussa
sanotaan: "... verrattomasti jalompi."
Hodigitria Jumalanäiti-ikonit
Tämän ikonityypin synnytä oli jo maininta
edellä kohdassa 'Ensimmäinen Jumalanäiti-ikoni'.
Hodigitria-ikoni tunnetaan Suomessa myös suomalaiselta
nimeltään Tiennäyttäjä. Nimitykselle
on annettu selitykseksi mm. se, että tämän
tyypin ikoneissa Jumalansynnyttäjä osoittaa ihmiskunnalle
kädellään oikean suunnan, tien kohti Kristusta.
Hänen yleensä oikea kätensä on ikonissa
suunnattu kohti Kristusta, joka on lapseksi kuvattuna hänen
sylissään kädessään usein kirjakäärö.
Toinen käsi Jeesus-lapsella saattaa olla esim. siunaavassa
asennossa. Sekä äiti että lapsi istuvat selät
suorina ja erillään toisistaan erotuksena seuraavan
tyypin, eleusa-ikoneihin.
Tästä tyypistä on kehittynyt lukuisia erilaisia
muunnelmia, joista tunnetuimpia lienevät ainakin Suomessa
Konevitsan, Smolenskin,
Tihvinän, Kazanin,
Ivronin ja Jerusalemin Jumalanäidin ikonit.
Eleusa Jumalanäiti-ikonit
Suomessa tämän tyypin ikonit tunnetaan parhaiten
nimellä 'Hellyyden Jumalanäiti' vaikkakin
esim. suomalaisen ikonimaalarin ja -tutkijan, KS Joensuun
piispa Arsenin mukaan parempi termi olisi 'Armahtavainen
Jumalanäiti', mikäli seurattaisiin sanan 'eleos'
alkuperäisempää merkitystä.
Ikonissa on kuvattu Jeesus-lapsi Jumalansynnyttäjän
sylissä niin, että heidän poskensa koskettavat
toisiaan, useimmiten Jeesus-lapsen oikea poski koskettaa Jumalansynnyttäjän
vasenta poskea.
Ikoniin on kuvattu sananmukaisesti hellyyttä ja inhimillistä
tunnetta, äidin rakkautta. Ikoni kuvaakin enemmän
kuin muut tyypit Kristuksen inhimillisyyttä ja äidin
ja lapsen inhimillistä suhdetta. Samalla siihen on kuvattu
muitakin inhimillisiä tunteita: pelkoa ja hellyyden kaipausta.
Rakkaus yhdistää ikonissa taivaan ja maan, Jumalan
ajatukset ja ihmisen ajatukset: yhteys on kuvattuna kasvojen
ja sädekehien yhdistymisessä ja kosketuksessa. Jumalanäiti
on surumielinen painaessaan lasta itseään vasten,
hän miettii jo mielessään Kristuksen ristin
tietä.
Tämä ikonityyppi on ollut erittäin suosittu
etenkin Venäjällä ja siitä syystä
myös Suomessa. Kreikassa ja muissa bysanttilaisen kulttuurin
maissa ikoni ei ole yhtä suosittu.
Tunnetuimpia muunnoksia tästä ikonityypistä
ovat mm. Vladimirin, Tolgan, Korsunin ja Donin Jumalanäidin
ikonit.
Panakranta Jumalanäiti-ikonit
Kaikissa näissä tämän tyypin ikoneissa
Jumalanäiti istuu valtaistuimella ja hän pitää
Jeesus-lasta sylissään. Valtaistuin kuvastaa Jumalansynnyttäjän
kuninkaallista kunniaa, jonka Jumalansynnyttäjä
ainoana maanpäällä syntyneenä on saanut
vastaanottaa.
Tästä ikonityypistä ovat tutuimpia kenties
Voimallinen Jumalanäiti-ikonit ja Jumalanäiti Kaikkien
Kuningatar-ikonit.
Agiosortissa Jumalanäiti-ikonit
Tämä viimeisin Jumalanäidin Deesis-ikonityyppi
tunnetaan myös nimellä Jumalanäiti Esirukoilija-ikonit.
Ikoniin on usein kuvattu Jumalansynnyttäjä ilman
Jeesus-lasta ja lisäksi vielä useimmiten kokovartalokuvana.
Hän on kääntyneenä oikealle, joskus pitäen
kädessään kirjakääröä.
Ortodoksisessa kirkossa tälle ikonille on usein varattu
kunniapaikka ikonostaasissa Kristuksen ikonin vasemmalle puolelle.
Ikonit kirkkokalentereissa
Venäjällä, jossa Jumalansynnyttäjällä
on erittäin merkiitävä asema kirkossa, ortodoksisen
kirkon kalenterissa on mainittiu 260 ihmeitä tekevää
ja liturgioissa muisteltavaa ikonia.
Venäläisessä Sergein mineassa Kaikkein Pyhimmän
Jmalansynnyttäjän ikoneja on merkitty noin 700 kappaletta.
Suomalaisessa ortodoksisessa kalenterissa on muistopäivät
seuraaville Jumalansynnyttäjän ikoneille:
Edellisten lisäksi ovat tietysti lisäksi kaikki
Neitsyt Marian omiin juhliin liittyvät ikonit ja niiden
muistopäivät, kuten Neitsyt
Marian syntymä, temppeliin
tuominen, ilmestys
ja kuolonuneen
nukkuminen sekä esimerkiksi pokrova,
Neitsyt Marian suojelusjuhla, joita ei tässä artikkelissa
ollenkaan käsitellä.
HAP
Katso myös:
- Piispa Arseni: Ikonikirja. Historiaa, teologiaa ja tekniikkaa.
1995 (2005, 5. painos), Otava
- Suvanto, Kyllikki: Ikoni.1990, ONL
- Ouspensky, Leonid: Ikoni ja sen sanoma.1979, Valamon luostari
- Ouspansky, Leonid: Ikonin merkitys ja kieli. 1976
- Jääskinen, Aune: Ikonimaalari.Uskon ja mystiikan
tulkki. 1984, WSOY
- Jääskinen, Aune: Ikonitaiteen mestariteoksia.
1966, Valistus
- Caluwé, Robert de: Ikonimaalauksen opas. 1985,
Ekumeeninen keskus
- Seppälä, Hilkka: Ikoniperinteestä kirjallisten
lähteiden valossa. 1974
- Jumalanäidin ikonit. 1984, ISBN 951-9396-00-4
- Surakka, Aari: Ortodoksinen ikoni. 1950, ONL
- Paavali, arkkipiispa: Rukous ikonin edessä. 1982,
WSOY
|
