Konevitsan Jumalanäidin
ikoni
Konevitsan Jumalanäiti on historiallisesti merkittävin
Suomessa olevista ikoneista. Sen esikuvan
on perimätiedon mukaan tuonut Konevitsan
luostarin perustaja, pyhittäjä Arseni Athokselta
vuonna 1393. Tieto tästä löytyy Konevitsan
luostarin igumenin Varlaamin noin vuonna 1578 laatimasta Arseni
Konevitsalaisen elämäkerrasta.
Suomeen ikoni kulkeutui vuonna 1940 Konevitsan luostarista
evakuoitujen munkkien mukana. Vuodesta 1956 lähtien sen
sijoituspaikkana on Uuden
Valamon luostarin kirkko Heinävedellä.
Alkuperäisen ikonin esikuva
Nykyinen Konevitsan Jumalanäidin ikoni on kaksipuolinen,
kääntöpuolelle on maalattu ns. Käsittätehty
Kristus-ikoni. Alkuperäisessä (kadonneessa
tai tuhoutuneessa) ikonissa oli todennäköisesti
vain Jumalanäitiä ja Jeesus-lasta esittävä
kuva. Mainintoja kääntöpuolen kuvasta löytyy
vasta 1700-luvun lopusta, jolloin järjestettiin kaksipuolisen
ikonin siirto Konevitsaan Novgorodin Derevjanitsan luostarista,
jonne Konevitsan munkit olivat tulleet sotapakolaisina vuonna
1610. Nykyinen ikonitutkimus on vahvistanut tätä
käsitystä.
Sommittelun lähtökohtana pidetään bysanttilais-italialaista
mahdollisesti Venetsiasta peräisin olevaa Sterbinin
diptyykkiä (kaksiosainen ikoni), joka on
Roomassa Museo di Palazzo Veneziassa. Sterbinin diptyykin
(noin vuodelta 1318) kopioissa on 1300-luvulla teemaa
kehitetty edelleen sommitteluksi, jossa Neitsyt Marian ja
Jeesus-lapsen asettelu on identtinen Konevitsan Jumalanäidin
ikonityypin kanssa. Muitakin samankaltaisuuksia ilmenee yksityiskohdissa,
mm. Neitsyt Marian päällysvaatteen eli maforin väri,
olkapään päälle taivuteltu valkea liina,
Jeesus-lapsen pään muoto ja lintu hänen kädessään.
Venäjällä tätä kuvatyyppiä kutsuttiin
kyyhkysikoniksi.
Nykyinen Jumalanäiti-ikoni
Nykyinen "ihmeitätekevien ikonien" arvoluokkaan
korotettu Konevitsan Jumalanäidin ikoni on Heinävedellä
Uuden Valamon luostarin kirkossa kunniapaikalla ikonostaasin
oikealla puolella. Tämä Heinävedellä oleva
ikoni on nuorempi kuin Athokseen ja vuoteen 1393 perimätiedossa
yhdistetty esikuvansa, joka mahdollisesti on menetetty tulipalojen
tai sotien yhteydessä. Konevitsan luostari on tuhoutunut
useita kertoja historiansa aikana. Heinävedellä
sijaitseva ikoni on tiettävästi vanhin säilynyt
kopio ja se poikkeaa siis alkuperäisestä kaksipuoleisuutensa
johdosta.
Konevitsan Jumalanäidin ikonin ja sen edustaman kuvatyypin
alkuperää on selvitetty mm. vuosina 1966 -71 suomalaisten,
kreikkalaisten ja venäläisten asiantuntijain yhteistyönä.
Ikoni myös konservoitiin Moskovassa valtion tieteellis-teknisessä
museaalisten taidekalleuksien keskuslaboratoriossa I.P. Gorinin
ja V.V.Filatovin johdolla.
Selvityksien mukaan Suomessa Heinäveden Uudessa Valamossa
oleva Konevitsan Jumalanäiti on perimätietoaan nuorempi.
Sen valmistusaika ajoittuu aikaisintaan 1400-luvun loppuun,
todennäköisemmin 1500-luvulle. Konservoinnissa ikonia
ei voitu palauttaa tarkasti alkuperäiseen muotoonsa,
koska maalaus oli pahoin vahingoittunut ja vanha kuvapinta
puuttui paikoitellen kokonaan.
Konservoitu Jumalanäiti-ikoni
Ikoni on maalattu laudan sisään upotetuilla kiiloilla
tuetulle lehmuspuiselle pohjalle. Sen rakenne kertoo, että
ikoni on suunniteltu kaksipuoliseksi.
Ikonien konservoinnissa törmätään usein
tosiasiaan, että maalausta on vuosisatojen saatossa konservoitu
ja korjailtu erilaisin taidoin kuin myös erilaisin menetelmin.
Konevitsan Jumalanäidin ikonistakin löytyi useita
eri-ikäisiä värikerroksia, joilla oli korjailtu
esim. tuohuksien aiheuttamia palo-
ja mustumisvaurioita.
Neitsyt Marian ja Jeesus-lapsen kasvot ja kädet
oli maalattu kahteen kertaan, joista jälkimmäinen
ajoittui 1800-luvulle. Neitsyt Marian kasvoja oli myös
muutettu enemmän bysanttilaisen ikonografian mukaisiksi
ja alkuperäisen yhden linnun sijasta Jeesus-lapsen
kädelle oli piirretty kaksi lintua.
Uusintamaalausta olivat lapsen ihokkaan ornamentit
ja punainen naru lapsen kädessä. Samoin taustan
kultaus, Marian sädekehän sekä vaatetuksen
koristekuviot olivat uusintamaalausta, mutta ne jätettiin
paikoilleen alkuperäisten väripintojen puuttumisen
vuoksi.
Ikonin alaosassa on slaavinkielinen teksti (suomennettuna):
"Konevitsan kaikkeinpyhimmän Jumalansynnyttäjän
ihmeitätekevän kuvan ilmestyksen muistojuhlaa
vietetään heinäkuun 10. päivänä.
Hänen ilmestyksensä vuonna 1576". Kehyslaudan
alareunassa on teksti: "puhdistettu 21. joulukuuta
1888".
|
|
Kääntöpuolen ikoni
Kääntöpuolen samaan ajankohtaan Jumalanäidin
ikonin maalaamisen kanssa ajoittuva Käsittätehty
Kristus-ikoni sisälsi myös paljon uusintamaalausta,
mutta alimpana alkuperäinen kuva oli säilynyt
melkein kokonaan. Ikoni oli alun perin suunniteltu ns.
pari-ikoniksi. Se ilmenee mm. maalauksen pohjana käytetyn
laudan käsittelystä. 1800-luvulla taustan
alkujaan vihreä väri oli korvattu kultauksella
ja monia muitakin muutoksia oli tehty ajan tyylin mukaisesti.
Ikonien korjaileminen oli tuolloin tavallista, sillä
ne kuluivat ja vaurioituvat käytössä
ja niitä piti tietysti korjailla. On muistettava,
että ortodoksinen ikoni ei ole vain taideteos,
vaan kirkollisiin yhteyksiin liittyvä kulttiesine,
joka on tehty hengellistä käyttöä
varten.
Kääntöpuolen ikonissa on Kristuksen
sädekehässä kolme kreikkalaista kirjainta,
jotka merkitsevät: "Minä olen se,
joka minä olen." (2.Moos.3:14).
Liinaa, johon Kristuksen kasvojen kerrotaan kuvautuneen
tämän ikonityypin alkuperäisessä
esikuvassa, kannattelevat Konevitsan Jumalanäidin
ikonin kääntöpuolen kuvassa ylienkelit
Mikael ja Gabriel.
Uusintamaalausta ovat mm. liinassa olevat Kristuksen
nimikirjaimet ( IC XC ) sekä muutkin tekstit.
|
|
Ikonin riisa
Riisa on ikonia peittävä ja suojaava koristeellinen
metallivaippa, jonka alta ikonista näkyy vain tiettyjä
osia, kuten henkilöiden kasvot ja kädet. Konevitsan
Jumalanäidin ikonin riisa on todella koristeellinen
ja arvokas. Se on kullattua hopeaa, koristeltu lukuisilla
jalokivillä ja helmillä, jotka kiertävät
koko riisan alueella mukaillen henkilöiden ääriviivoja
ja vaatteiden laskoksia.
Jalokivet ovat mm. akvamariineja, ametisteja, briljantteja,
granaatteja, rubiineja, ruusukiviä (timantteja),
safiireja ja smaragdeja. Riisaan on sijoitettu koruja,
joissa on lukkokin vielä jäljellä. Riisa
on valmistettu Venäjällä. Siitä
löytyy merkintä, josta ilmenee valmistuspaikka
Pietarin kaupunki, valmistajan toiminimi Gratšev
(perustettu 1866), hopeasepän nimikirjaimet
IG, hopeapitoisuuden tarkastaja D.A. Shebanov ja tarkastusvuosi
1893.
|
|
Aune Jääskinen
Filosofian tohtori, professori & teologian
tohtori h.c.
Aiheesta lisää:
- Kuuntele vielä professori Aune Jääskisen
esitelmä
Konevitsan Ihmeitätekevästä Jumalanäiti-ikonista
vuodelta 1964 (kesto hieman alle 19 min. Ääninäyte
sijaitsee YLEn sivuilla: http://www.yle.fi/teema/karjala/)
- Aune Jääskinen: The Icon of the Virgin of
Konevitsa. Helsinki 1971 (Suomen kirkkohistoriallisen
seuran julkaisuja 85).
- Professori Aune Jääskisen artikkeli: "Lukiessasi
kuvaa olet vapaa kuin taivaan lintu" teoksessa
Mystiikan avaimet (Tampereen taidemuseon julkaisuja
114), Mystiikan portit-näyttelyn oheiskirja.
- Professori Aune Jääskisen artikkeli: "Jumalanäidin
ihmeitätekeviä ikoneja Suomen ortodoksisessa kirkossa",
teoksessa Juuret Bysantissa 2. p. 2003
- Professori Aune Jääskisen artikkeli: "Tutkija
pyhän kuvan edessä", teoksessa Mystiikan
portit, 2003
- "Ikonitaide", teoksessa Ars Suomen
taide 5, 1990
Tropari
ja kontakki Konevitsan Jumalanäidin ikonille (muistopäivä
10.7.)
Katso myös:
|
