Tihvinän Jumalanäidin
ikoni
Perimätieto kertoo, että ensimmäisen ihmeitätekevän
Jumalanäidin ikonin, Hodigitrian (hodegetria / odigitria)
eli Tiennäyttäjän, maalaaja oli ollut pyhä
apostoli ja evankelista Luukas. Tämän ikonin tai
siitä tehdyn kopion kerrotaan viedyn Jerusalemista Konstantinopoliin
5. vuosisadalla ja sitä säilytettiin Blahernan kirkossa,
joka oli rakennettu juuri tähän tarkoitukseen. Tämä
ikoni on ollut monen myöhemmän Jumalanäidin
ikonin alkuperäinen esikuva, niin myös Tihvinän
Jumalanäidin ikonina tunnetun muunnelman tuosta ikonista.
Ikoni siirtyy Konstantinopolista Tihvinään
Edelleen perimätiedon mukaan vuonna 1383, noin 70 vuotta
ennen turkkilaisten aiheuttamaa Konstantinopolin tuhoa kalastajat
Laatokalla Novgorodin suurruhtinaskunnassa todistivat ikonin
ihmeenomaista leijumista vetten päällä keskellä
ihmeellistä valoa. Vanhoissa 16. vuosisadan venäläisissä
käsikirjoituksessa, 'Kertomuksia Tihvinän Jumalanäidin
ikonin ihmeistä', sanotaan Jumalanäidin (Theotokoksen)
itsensä päättäneen kuvansa lähdöstä
Konstantinopolista ehkäpä ennakoiden lähestyvää
Bysantin keisarikunnan tuhoa.
Pian ikonin ihmeellisen ilmaantumisen jälkeen se havaittiin
eräissä naapurikaupungeissa, muiden muassa Tihvinän-joen
varrella sijaitsevassa Motsenitskyn kylässä, ennen
kuin se lopullisesti saapui lähelle Tihvinän kaupunkia.
Tälle paikalle rakennettiin Jumalanäidin kuolonuneen
nukkumisen muistolle omistettu puinen kirkko, jota ikoni suojeli
ihmeellisesti mm. lukuisilta tulipaloilta.
Ikonille rakennetaan kirkko
Perimätieto kertoo, että aikaisin 16. vuosisadalla
suurruhtinas Vasili Ivanovitsin toimesta paikalle rakennettiin
sitten kivinen kirkko korvaamaan alkuperäinen puukirkko.
Tsaari Iivana Julman määräyksestä vuonna
1560 perustettiin kirkon läheisyyteen munkkiluostari
ja alue ympäröitiin kivimuurilla.
Vuosien 1613 - 1614 aikana ruotsalaiset olivat ottaneet Novgorodin
haltuunsa ja tekivät lukuisia yrityksiä tuhotakseen
luostarin. Lukemattomat rukoilijat pyysivät Jumalansynnyttäjää
avukseen juuri tämän ikonin edessä. Heitä
kuultiin ja luostari säilyi ehjänä. Kerran,
kun munkit yrittivät ottaa ikonin sijoituspaikastaan
mukaansa ruotsalaisten saapuessa ja hälytyksen tullessa,
he eivät voineetkaan siirtää ikonia paikaltaan.
Tämän nähdessään he totesivat olevansa
Jumalansynnyttäjän suojeluksessa ja munkit päättivät
olla luopumatta luostarista, pyytäen Jumalansynnyttäjää
suojelemaan heitä ja heidän rakasta hengellistä
kotiaan. Heidän suureksi hämmästyksekseen suuri
moskoviittien armeija saapui puolustamaan luostaria.
Ikoni suojelee rukoilijoitaan
Kun ruotsalaiset kohtasivat armeijan, he vetäytyivät
välittömästi. Sana tästä ihmeestä
levisi nopeasti ja useita tsaarin virkailijoita vieraili pian
luostarissa. Ihmeitätekevän ikonin kopio seuranaan
he lähtivät Stolbovan kylään, joka sijaitsi
lähellä Tihvinää, ja solmivat rauhan ruotsalaisten
kanssa helmikuun 10. päivänä vuonna 1617. Tämän
jälkeen kopio ikonista vietiin Moskovaan ja kopio sijoitettiin
Kremlin Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen
katedraaliin. Myöhemmin sama ikoni asetettiin Novgorodin
Pyhän Viisauden (Hagia Sofia) katedraaliin kaupungin
uskovaisten pyynnöstä, sillä he itse joutuivat
nyt ruotsalaisten hyökkäyksen kohteeksi. Jälleen
kerran Jumalansynnyttäjän avustuksella kaupunki
säästyi tuholta.
Vuosisatojen aikana ikonin maine levisi ja kasvoi. Ikonin
kopioita alkoi ilmestyä eri puolille maata. Jotkut näistä
kopioistakin osoittautuivat ihmeitätekeviksi ja usein
näiden ikonien edestä löytyi rukoilijoita,
jotka saattoivat esimerkiksi rukoilla terveyttä sairaalle
lapelleen.
Alkuperäiselle ikonille tehtiin jalokivin koristeltu
riisa, suojaava metallikuori, joka jätti näkyviin
vain Jumalansynnyttäjän kasvot ja kädet. Ennen
Venäjän vallankumousta ikonin kerrottiin tehneen
useita ihmetöitä. Ensimmäiset tieteelliset
konservointitutkimukset tehtiin ikonille vuonna 1910.
Ikoni sekasorron keskellä
Seuraavalla vuosikymmenellä koittivat ankarat ajat Venäjän
kirkolle. Useita ikoneja vietiin museoihin tai ne hävisivät
muualla sekasorron aikana. Useita ikoneja myytiin Venäjän
ja Ukrainan kansojen ravitsemiseksi nälänhädän
aikana.
Toisen maailmansodan aikana vuoden 1941 lopulla natsit keräsivät
sotasaaliina paljon kirkollistakin tavaraa Tihvinään,
mukana oli myös Tihvinän Jumalanäidin ikoni.
Natsien lähtiessä alueelta, he veivät ikonin
mukanaan Latvian pääkaupunkiin Riikaan, jossa piispa
Ioann Garklavs sai ikonin valvontaansa. Se sijoitettiin Riian
katedraaliin.
Kun Riika jouduttiin evakuoimaan, ikoni jäi piispa Ioannille,
joka myös joutui pakolaisena pakenemaan Riiasta vuonna
1944. Piispan mukana oli seurakuntaan kuulunut, nuori, 16-vuotias
pakolainen Sergei, myöhemmin tunnettu nimellä isä
Sergei Garklavs.
Piispa oli pelastanut ikonin veneestä, johon saksalaiset
olivat sen piilottaneet. Ydessä pakolaiset kantoivat
ikonia läpi pakomatkansa neljän vuoden ajan merimiesarkussa
pakolaisleiriltä toiselle, Puolassa, Tšekkoslovakiassa,
Saksassa. Lopulta he tulivat amerikkalaisten vyöhykkeelle
Hersbrückiin, josta metropoliitta Feofilin avustuksella
he saivat suojapaikan ja turvapaikan USA:sta Bostonista vuonna
1949.
Ikoni turvassa USA:ssa
Piispa Ioann toimi piispallisessa tehtävässään
myös USA:ssa, ensin Detroitin ja Clevelandin piispana
ja myöhemmin Chigagon ja Minneapolisin arkkipiispana
englanninkielisellä nimellään John. Myöhemmin
hän adoptoi Sergein pojakseen ja hänkin sai sukunimekseen
Garklavs. Ikoni sijaitsi tuolloin Chigagon Pyhän Kolminaisuuden
katedraalissa.
Piispa John otti ikonin usein pyhiinvaellusmatkoilleen eri
puolille USA:ta ja Kanadaa. Hänen eläkkeelle vetäytymisensä
ja kuolemansa (palmusunnuntaina vuonna 1982) jälkeen
rovasti Sergei Garklavs, piispan adoptoitu poika, ryhtyi huolehtimaan
ikonista. Vuonna 2003 vuosikymmen kommunismin kukistumisen
jälkeen ja Venäjän ortodoksisen kirkon jälleen
elvyttyä, tehtiin päätös arvokkaan ikonin
palauttamisesta alkuperäiseen kotiinsa.
Ikoni palautetaan kotiinsa
Ikonin etsimisessä ja löytämisessä on
ollut mukana valtavan arvokkaalla työpanoksellaan myös
suomalainen ikonitutkija, professori Aune Jääskinen,
joka sinnikkäällä ja peräänantamattomalla
tarmolla sai ikonin paikallistettua ja pääsi ensimmäisenä
tutkimaan ikonia paikan päällä USA:ssa.
Ikoni aloitti vuoden kestävän matkansa alkuperäiselle
paikalleen Tihvinän luostarin Uspenskin katedraaliin
toukokuussa vuonna 2003 Amerikan ortodoksisen kirkon päämiehen,
metropoliitta Hermanin siunauksella ja johdolla. Professori
Aune Jääskinen sai myös olla mukana kunniavieraana
ikonin palatessa kesällä vuonna 2004 Tihvinään.
Onko ikoni alkuperäinen, se lienee enemmän kuin
epävarmaa, mutta sillä ei liene suurtakaan merkitystä
ajatellen ikonin muuta merkitystä Venäjän ja
muidenkin maiden ortodokseille. Nyt tämä ihmeitä
tekevä ikoni on palannut omalle paikalleen, missä
se voi jälleen tehdä ihmeitä rukoileville uskovaisille.
Tihvinän Jumalanäiti-ikoni ja sen muisto
Tihvinän Jumalanäidin ikonin tunnistaa muista samankaltaisista
Hodigitria- eli Tiennäyttäjä-ikoneista siitä,
että Kristus-lapsen jalat ovat ristissä, samalla
kun Hänen toinen jalkapohjansa on kääntyneenä
katsojaan päin. Hodigitria-ikonin tyylin mukaisesti Jumalansynnyttäjä
osoittaa oikealla kädellään Kristusta eli hän
on Opastaja, Tiennäyttäjä, kreikaksi Hodigitria.
Kristus-lapsella on kirjakäärö vasemmassa kädessään
ja oikea käsi on siunaavassa asennossa. Tihvinän
Jumalanäidin ikonin lisäksi Hodigitria-ikonin muunnoksia
ovat myös mm. Smolenskin,
Kazanin, Ivronin
sekä Jerusalemin
Jumalanäidin ikonit.
Ortodoksinen kirkko viettää kirkollista muistopäivää
Jumalansynnyttäjän ja hänen Tihvinän ikoninsa
kunniaksi kesäkuun
26. päivänä.
HAP
- Dmitri Orehov: Venäjän pyhiä ikoneja
(sarjassa: Sielun parantaminen), kust. N.Prospekt,
Pietari, 2003 (venäjäksi)
- Kirkkovuoden pyhät II , OKJ
- Tihvinän Jumalanäidin ikoni s. 931
Tihvinän Jumalanäidin ikonien kuvia muualla Internetissä:
Katso myös:
|
