Valamolainen Jumalanäiti
Valamon pitkästä historiasta huolimatta Jumalanäidin,
Neitseen Marian ikonityypeistä ns. Valamolainen
Jumalanäiti-ikoni on ainoa, joka on syntynyt
Valamon luostarissa Laatokan Karjalassa.
Yksi Suomen ikoniaarteista
Tämän ikonin alkuperäisen
tyyppi-ikonin on maalannut ns. Vanhan Valamon pappismunkki
Alipi (maallikkonimeltään Aleksij Konstantinov)
vuonna 1878. Maalaushetkellä hän oli äskettäin
tullut luostariin ja oli vielä noviisi. Hänet vihittin
munkiksi vuonna 1884 ja pappismunkiksi vuonna 1893.
Kyseistä ikonia säilytetään tänä
päivänä Uuden
Valamon luostarin pääkirkossa Heinävedellä
ja se on yksi Suomen ikonitaiteen arvokkaimmista teoksista.
Samassa paikassa säilytetään myös toista
Suomen ikoniaarteista, Konevitsan
Jumalanäiti-ikonia.
Valamolaisen Jumalanäidin ikoniin on perimätiedon
mukaan kiinnitetty palanen Jumalansynnyttäjän viittaa
reliikiksi. Tämä ikoni
samoin kuin Konevitsan Jumalanäiti luetaan kuuluvaksi
ns. ihmeitä tekeviin ikoneihin.
Kookkaassa (132 cm x 79,5 cm) ikonissa on kuvattu kirkkaan
punaiseen päällysviittaan ja tumman turkoosiin alusviittaan
pukeutuneena, kokovartalokuvana Jumalansynnyttäjä
Neitsyt Maria seisomassa pilven päällä Taivaan
Valtiattarena pitäen edessään vasemmalla kädellä
sylissä jumalallista lapsukaista, vaalean keltaiseen
paitaan puettua Jeesus-lasta, jota hän osoittaa oikealla
kädellään aivan kuten Tiennäyttäjä-
(Hodigitsia)-ikoneissa. Jeesus siunaa oikealla kädellään
katsojia ja vasemmassa kädessään hän pitää
normaalin kirjekäärön sijasta valtakunnanomenaa,
vallan symbolia, jonka päällä on risti. Symbolilla
kuvataan Kristuksen asemaa maailman Luojana ja kaiken Kuninkaana.
Ikonin tausta on 1800-luvulle tyypillisesti koristeltu lehtikultakuvioin.
Jumalansynnyttäjän seisominen pilven päällä
on ortodoksisen teologian kannalta hieman ongelmallinen asia,
sillä Jumalansynnyttäjä kuuluu maan päälle,
meidän aikaamme. Toinen myös hieman vieras, läntistä
kuvataiteesta peräisin oleva piirre ikonissa on se, että
sekä Jumalansynnyttäjä että Jeesus-lapsi
on kuvattu ikoniin paljain jaloin.
Vanha tarina ikonin löytymisestä
Vanhan, vuodelta 1897 olevan kertomuksen mukaan tälle
kookkaalle ikonille ei alkuun oikein löytynyt sijoituspaikkaa
ja se olikin aluksi vanhan luostarin yläkirkon eteisessä.
Tämä rakennuksen väistyttyä uuden kirkon
rakentamisen tieltä, ikoni sijoitettiin Uspenie-kirkkoon,
joka toimi rakentamisen ajan luostarin jumalanpalvelusten
pitopaikkana.
Uuden kirkonkaan valmistuttua tälle ikonille ei löytynyt
sopivaa sijoituspaikkaa ja ikoni joutui varastoon, jossa se
lojui useita vuosia unohdettuna.
Ikoni sai kuitenkin arvoisensa paikan, kun eräs rukoilija
oli nähnyt näyn, josta hän kertoi luostarillekin.
Tämä rukoilija oli entinen maaorja Natalia Andrejevna
Andrejeva, joka ensin asui Pietarissa Vasilin saarella köyhänä,
sairaana ja raihnaisena 64-vuotiaana entisen työnantajansa
sijoittamana.
Siirryttyään sitten Pietarista Käkisalmeen
hoitamaan entisen työnantajansa lapsia, tilanne hieman
helpottui. Siellä ollessaan hän kuuli usein kertomuksia
Valamosta, sen pyhittäjäisistä
Sergeistä ja Hermanista ja luostarissa ja haudoilla
tapahtuneista ihmeistä. Pantattuaan vähäistä
omaisuuttaan hän vihdoin pääsi matkustamaan
Valamoon. Matkaa edeltävänä yönä
hän sitten näki tuon näyn unessaan. Hänen
vuoteensa vierelle tuli valon ympäröimä nainen
vaaleanpunaisessa samettipuvussa ja lapsi sylissään,
joka sanoi Natalialle: "Älä itke. Vapahtaja
on matkalla. Minäkin olen matkalla luoksesi !"
Kun hämmentynyt Natalia kysyi näyssä ilmestyneen
naisen asuinpaikkaa, hän vastasi asuvansa Valamossa ja
että Natalia tulisi näkemään hänet
siellä.
Valamossa juhlittiin Natalian sinne saapumisen aikana luostarin
perustajien, pyhittäjäisien Sergein ja Hermanin
juhlaa ja mukana lukuisten muiden kanssa oli jopa tsaari Aleksanteri
II:n poika, suurruhtinas Vladimir Aleksandrovitš ja hänen
puolisonsa.
Sisäisen äänen johdattamana Natalia meni Uspenie-kirkkoon,
vaikka hän pelkäsi jäävänsä
laivasta ja jäävänsä rahattomana Valamoon.
Kirkossa hän kohtasi heti sisälle päästyään
tuon unessa näkemänsä naisen, Valamolaisen
Jumalansynnyttäjän.
Kiireessä hän ei ehtinyt jäädä Valamoon
pidemmäksi aikaa, vaan hänen piti palata Käkisalmeen,
jossa hän koki ihmeellisen paranemisen tunteen ja kykeni
kävelemään jo ilman keppiään.
Elämä johdatti hänet takaisin Pietariin ja
vanhuus ja raihnaisuus lisääntyivät. Elämä
muuttui jälleen vaikeammaksi ja köyhemmäksi.
Noin 9 vuotta Valamo-vierailun jälkeen Valamolainen Jumalanäiti
ilmestyi hänelle uudestaan unessa ja ihmetteli Natalian
haluttomuutta matkustaa Valamoon. Natalia valitti köyhyyttään
ja Jumalanäiti ihmetteli asiaa katkerana: "Kaikkeen
muuhun löydät rahaa, mutta etpä tähän."
Työnantajansa suosiollisella avustuksella Natalia sai
rahaa Valamoon matkustamiseen ja sinne saavuttuaan, hän
ei löytänytkään ikonia Uspenie-kirkosta,
sillä ikoni oli siirretty varastoon eikä sitä
yrityksistä huolimatta löydetty. Natalia joutui
palaamaan tyhjin käsin takaisin Pietariin.
Vaikeuksien kautta Natalia keräsi jälleen rahaa
matkaa varten ja kovasti heikenneenä hän saapui
sinne noin vuoden kuluttua kesällä Pietarin päivänä.
Rukouksien ja pyyntöjen jälkeen Natalia näki
jälleen unen, jossa hän kulki varastona olevan pyhän
Nikolaoksen kirkon edessä itkien ja rukoillen. Hänelle
ilmestyi unessa harmaapartainen vanha munkki, joka opasti
Natalian varastona olevaan kirkkoon ja näytti sieltä
ikonin paikan.
Seuraavana päivänä Natalia meni liturgiaan
ja sen päätyttyä hän kertoi unestaan isä
Pafnutille, kalustosta vastaavalle munkille, joka lupasikin
etsiä ikonin. Monien vaiheiden jälkeen ikoni sitten
löydettiin ja vietiin ns. alakirkkoon. Natalia näki
sekä ikonin että sen tekijän, pappismunkki
Alipin ja kirkosta lähtiessään mukaansa pullollisen
siunattua vettä. Hänen voimansa palautuivat, kivut
ja säryt hellittivät ja kohta Natalia pystyi taas
kulkemaan ilman keppiään ja hänen elämänsä
helpottui monella tapaa.
Ikoni siirtyy Heinävedelle
Toisen maailmansodan seurauksina Vanha Valamon munkit joutuivat
siirtymään evakkoon Suomen puolelle. Monien mutkikkaiden
vaiheiden kautta he päätyivät vihdoin 1940
Heinävedelle entiselle Saastamoinen Oy:n tilalle, jonne
he perustivat Uuden
Valamon luostarin ja jatkoivat Laatokan Karjalassa sodan
vuoksi katkennutta vuosisatoja vanhaa luostariperinnettään
mukanaan myös Valamolainen Jumalanäiti.
Ikoni on näkyvällä paikalla Valamon luostarissa
ja sillä on merkittävä asema luostarin ikonikokoelmissa.
Ikonista on tehty kopioita ja siitä tehtyjä kortteja
ja kortti-ikoneita on myytävänä luostarissa.
Pyhiinvaellus ja muistopäivä
Valamolainen Jumalanäiti-ikoni oli pyhiinvaellusmatkalla
KS arkkipiispa Leon
ja Valamon luostarin igumenin
Sergein ja Lintulan
luostarin igumenian
Marinan kanssa vuonna 2005 kesällä Amerikassa ja
Kanadassa, missä se vieraili myös mm. pyhän
Herman Alaskalaisen
elinympäristössä.
Jumalansynnyttäjän juhlaa Valamon ikonin kunniaksi
vietetään vuonna 1987 arkkipiispan tekemän
päätöksen mukaisesti Suomen ortodoksisessa
kirkossa elokuun
7. päivänä (tropari
englanniksi). Troparin ja kontakin on kirjoittanut entinen
KS arkkipiispamme
Paavali.
HAP
Katso myös:
- Agape 6-7, Pääsiäisenä 1977
- Valamon Jumalanäidin ikoni, ss.39-40
|
