Euhologion (käsikirja)
Euhologion (kreik. euhologion –
rukouksen sanat, hyvät sanat, ven. trebnik -
tarve) eli pyhien toimitusten käsikirja on yksi tärkeimmistä
ortodoksisen kirkon jumalanpalveluskirjoista. Kirkkoslaavin
kielinen euhologion on nimeltään Sluzebnik
ja romaniankielinen Molitfennik.
Euhologion on siis käsikirja piispoille, papeille ja
diakoneille. Se sisältää
vain lyhyet ohjeet kuorolle, jolle on olemassa sen omat kuorokirjansa
(Triodion,
Pentekostarion,
Oktoehos, Minea).
Euhologion, kuten yleensä ilmeisesti kaikki muutkin bysanttilaiset
jumalanpalveluskirjat, kärsii sisällöllisen
järjestyksen puutteesta. Siitä voi huomata tietyn
perusjärjestelmän tärkeimpien osien järjestyksessä,
mutta lyhyemmät toimitukset, siunaukset, rukoukset, veisut
jne. ovat laitetut kirjaan yhteen melko mullin mallin.
Kirja siis sisältää piispan, papin ja diakonin
vuorosanat ja toimitusohjeet mysteerioihin,
hautaus-
ja eräisiin muihin toimituksiin sekä kodin,
uudishedelmien jne. siunaamiseen. Nämä edellä
mainitut sisältyvät vain ns. pieneen euhologioniin.
On olemassa myös suuri euhologion, johon edellisten toimitusten
ja siunaamisien lisäksi sisältyy myös liturgian
ja kaikkien muiden jumalanpalvelusten vuorosanat ja toimitusohjeet
sekä kaikkiin pappeuden
eri asteisiin vihkimiset, kirkon vihkiminen, mirhan
siunaaminen jne.
Suuren euhologionin sisältämiä palveluksia
on olemassa myös erillisinä kirjoina. Kreikkalainen
ieratikon ja slaavilainen sluzebnik sisältävät
papin osat kirkollisen vuorokauden eri jumalanpalveluksiin.
Piispallisten jumalanpalvelusten kirja, kreikkalaisilla arhieratikon,
slaavilaisena tsinovnik, pitää sisällään
piispallisten jumalanpalvelusten ohjeita kuten esimerkiksi
kirkon vihkimisen, pappeuden eri asteisiin vihkimisen jne.
Tämä kirja on painettu (v. 1956, loppuunmyyty)
pienenä vihkosena myös suomeksi nimellä: ’Piispallisten
jumalanpalvelusten ohjeita’.
Ensimmäinen painettu euhologionin painos julkaistiin
vuonna 1526 Venetsiassa. Ortodoksinen virallinen kreikankielinen
painos on painettu Foenixin painossa (typographeion ho
Phoinix) Venetsiassa (7. painos, toimittanut Spiridon
Zerbos, 1898). On olemassa myös ateenalainen painos
ja yksi painos Konstantinopolista.
Ne ortodoksiset kirkot, jotka käyttävät palveluksissaan
omaa kieltään, ovat painaneet (yleensä
maan pääkaupungissa: Pietarissa, Bukarestissa, Jerusalemissa)
omat käännöksensä. Rovasti Aleksi Maltsev
Venäjän Berliinin lähetystön kirkosta
on toimittanut euhologionin vanhaksi kirkkoslaaviksi
ja saksaksi nuotein varustettuina (Wien, 1861, uusintapainos:
Berliini, 1892). Suomenkielinen euhologion on painettu
vuonna 1974 Pieksämäellä. Kirja on ollut loppuunmyyty
jo useiden vuosien ajan, siksi sen julkaiseminen ns. nettiversiona
on ollut erittäin tarpeellista.
Vanhin säilynyt bysanttilaisen liturgian euhologion
on eräs käsikirjoitus (Barberini gr. 336),
eteläitalialainen kopio 800-luvun eräästä
konstantinopolilaisesta patriarkaalisesta euhologionista (kts.
Stefano Parenti – Elena Velkovska: L’Eucologio
Barberini gr. 336, 2. painos, Rooma, 2000, ISBN 88-85918-99-9).
HAP
Katso myös:
- Euhologion, OKJ, 1974, ISBN 951-9071-00-8
|
