Bartolomeos (siviilinimeltään
Dimitrios Arhondonis), on syntynyt 29. helmikuuta
1940 Imbroken (Imvroksen) saarella Turkissa.
Paras vertaistensa joukossa
Kirkolliselta arvonimeltään hän on Konstantinopolin
ja Uuden Rooman Arkkipiispa, Ekumeeninen Patriarkka, missä
tehtävässä hän on toiminut vuodesta 1991
alkaen. Ekumeeninen patriarkka on arvostetuin piispan viroista
ortodoksisessa kirkossa, (lat.) ”primus
inter pares”, paras vertaistensa joukossa.
Rooman piispaa pidettiin vanhastaan arvoltaan ensimmäisenä
ja v. 381 Konstantinopolin toinen ekumeeninen kirkolliskokous
päätti, että Konstantinopolin piispalla oli
kunniasija toisena Rooman piispan jälkeen, koska Konstatinopoli
on "Uusi Rooma", valtakunnan pääkaupunki.
Khalkedonin kirkolliskokous v. 451 antoi Konstantinopolin
piispalle "samat etuoikeudet" kuin Rooman
piispalle.
Ekumeeninen patriarkka
Suurten alueiden johtajia alettiin nimittää patriarkoiksi
tai paaveiksi. 500-luvun alussa Konstatinopolin patriarkka
sai arvonimen ekumeeninen patriarkka eli koko valtakunnan
patriarkka. Bartolomeus on 270. partriarkka noin 2000 vuotta
vanhassa ortodoksisessa kirkossa. Hän on Turkin kansalainen,
sillä Konstantinopolin patriarkaatti sijaitsee Turkissa
Istanbulissa, mutta hän kuuluu etniseltä taustaltaan
muinaisen Pontoksen valtakunnan kreikkalaiseen yhteisöön,
joka oli olemassa Turkin Mustanmeren alueella ennenkuin turkkilaisia
ja kreikkalaisia vaihdettiin maasta toiseen poliittisista
syistä.
Suomalainen nuorisodelegaatio patrriarkka Bartolomeoksen
vieraana Konstantinopolissa
(kuva: Ilja Pyykkönen)
Kirkolliset vihkimykset ja opiskelu
Dimitrios Arhondonis vihittiin v. 1961 munkiksi ja diakoniksi
kirkolliseksi nimekseen hän sai nimen Bartolomeos. Hän
valmistui Konstantinopolin (nykyisen Istanbulin)
edustalla olevalla Halkin saarella sijainneesta teologisesta
koulusta v. 1963 ja joutui sen jälkeen Turkin armeijaan
kahdeksi vuodeksi (reservin upseeri Turkin armeijassa).
Vuosina 1963 – 1968 Bartolomeos opiskeli Roomassa sijaitsevassa
katolisen kirkon orientaalisessa instituutissa sekä Sveitsissä
Geneven lähellä Celignyssä sijaitsevasa Kirkkojen
Maailmanneuvoston ylläpitämässä Bosseyn
Ekumeenisessa Instituutissa ja Saksassa Münchenin yliopistossa
erikoisalanaan kanoniset lait. Tohtorin väitöksensä
hän teki Rooman piispalliseen orientaaliseen instituuttiin
(Gregoriaaniseen yliopistoon / Pontificia Universita Gregoriana)
ja väitöskirjan aihe on ”Pyhien kanonien
kodifiointi ja kanoniset instituutiot ortodoksisessa kirkossa”.
Vuonna 1968 Bartolomeos palasi Halkin saaren teologiseen
kouluun ja hänet vihittiin papiksi samana vuonna. Samalla
hän sai munkeille kuuluvan arvonimen: arkkimandriitta.
Piispaksi hänet vihittiin nimellä Filafelfian piispa
vuonna 1973. Vuonna 1990 hänestä tuli Khalkedonin
metropoliitta
ja samalla Konstatinopolin patriarkaatin toimiston johtaja.
Pyhän Synodin
jäsen hän on ollut vuodesta 1974 alkaen.
Kun patriarkka Demetrios kuoli lokuussa 1991, valittiin metropoliitta
Bartolomeos yksimielisesti uudeksi Konstatinopolin ja Uuden
Rooman Arkkipiispaksi ja Ekumeeniseksi Patriarkaksi. Hänet
asetettiin virkaansa 2. marraskuuta 1991.
Patriarkka Bartolomeos kuvattuna
romanialaisen Neamtin seminaarin
kirkon takaseinässä (kuva: HAP)
Kansainvälisesti aktiivinen patriarkka
Patriarkkana Bartolomeos on ollut erityisen aktiivinen kansainvälisesti.
Yksi hänen pääkohteistaan on ollut aiemmin
vainottujen itäblokin maiden ortortodoksisten kirkkojen
jaloilleen saaminen kommunismin sorruttua näissä
maissa vuodesta 1990 alkaen. Osana tätä ponnistusta
hän on voimakkaasti työskennellyt lujittaakseen
yhteyksiä eri kansallisten kirkkojen ja ortodoksisen
kirkon patriarkaattien välillä.
Hän on jatkanut myös edeltäjiensä aloittamaa
sovinnollista vuoropuhelua roomalaiskatolisen kirkon kanssa
ja aloittanut samalla keskustelut muiden uskontojen kanssa,
kuten muiden kristittyjen sekä muslimien ja juutalaisten
kanssa.
Häntä on välillä panettelijoiden toimesta
syytetty autoritäärisestä toiminnasta tai lähes
paavillisista tavoista, erikoisesti suhteissaan ja toimissaan
Amerikan kreikkalais-ortodoksista hiippakuntaa kohtaan.
"Vihreä patriarkka"
Ehkäpä epätavallisinta hänen työssään
on ollut toiminta ympäristöasioiden puolesta, missä
hän on antanut omansa ja patriarkaattinsa tuen erilaisille
kansainvälisille ympäristötapahtumille. Näissä
asioissa hän vieraili mm . Itämeren suojeluun liittyvän
ympäristöristeilyn yhteydessä Suomessakin.
Näistä ansioista johtuen hänelle on annettu
leikillinen nimi "vihreä patriarkka".
Patriarkka Bartolomeos on ottanut myös ympäristönsuojelun
ja luonnosta huolehtimisen yhdeksi ortodoksisen kirkkovuoden
teemoista. Syyskuun 1. päivä, kirkkovuoden ensimmäinen
päivä, on hänen toimestaan siunattu päiväksi
luonnon puolesta.
Kunniatohtoruudet
Edellä aiemmin mainitun Roomassa suoritetun tohtorin
arvon lisäksi Bartolomeoksella on lukuisia kunniatohtorin
arvonimiä useissa yliopistoissa mm. Ateenan yliopiston
teologisessa koulussa, Moskovan teologisessa akatemiassa,
jne. Yhdysvaltojen kongressi myönsi hänelle v. 1997
kultaisen mitalinsa, minkä lisäksi hänellä
on useita kunniamitaleja eri ortodoksisilta paikalliskirkoilta.
Sophie Foundation myönsi hänelle v. 2002 Oslossa
palkintonsa ja samana vuonna hän sai myös palkinnon
Binding Foundationilta Vaduzissa.
Patriarkka Bartolomeos kuvattuna Joensuun ortodoksisen
seminaarin
pyhän Johannes Teologin
kirkon seinäfreskossa (kuva: HAP)
Vierailut
Patriarkka Bartolomeos on vieraillut useissa maissa mm. Suomessa
useita kertoja tavaten matkoillaan valtioiden päämiehiä
mm. Suomen Presidentin Tarja Halosen. Myös patriarkka
Bartolomeoksen yhteydet muiden kristillisten kirkkojen päämiehiin,
mm. paaviin sekä luterilaisiin, anglikaanisiin kirkollisiin
johtajiin sekä islamilaisiin hengellisiin johtajiin ovat
hyvät. Hän on toiminut välittäjänä
islamilaisen maailman (Turkki) ja läntisen maailman
(EU) välissä sekä myös Turkin
ja Kreikan välisissä suhteissa.
Kielitaito
Partiarkka Bartolomeos puhuu sujuvasti kreikkaa, turkkia,
ranskaa, italiaa, englantia ja saksaa sekä latinaa.
