Tekijänoikeudet | Etsi | Palaute | Sivuston esittely | RSS

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen syntyi Aleksandriassa hurskaaseen kristittyyn perheeseen 4. vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla, mahdollisesti vuonna 378 pienessä egyptiläisessä Theodosioksen kaupungissa, lähellä nykyistä Malalla el Kobraa.

Taitava saarnamies

Kyrillos opiskeli useita tieteenaloja, kuten esim. filosofiaa, mutta ennen kaikkea hän hankki tietoa pyhistä kirjoituksista ja kristillisen uskon totuuksista. Nuoruudessaan Kyrillos vietti kuusi vuotta Makaruksen luostarissa Nitriassa. Hänen setänsä (äitinsä veli) Aleksandrian arkkipiispa Teofilos (385-412) vihki Kyrilloksen ensin lukijaksi sitten diakoniksi ja pappeuteen osalliseksi ja uskoi hänelle saarnaamistehtävän.

Tässä taidossaan Kyrillos tulikin taitavaksi ja kuuluisaksi saarnaajaksi, minkä avulla yhdistettynä hyveellisiin elämäntapoihinsa hän hankki itselleen tuohon aikaan suuren yleisen kunnioituksen. Siksi oli luonnollista, että arkkipiispa Teofiluksen kuoltua Kyrillos valittiin tuohon tehtävään vuonna 412.

Aleksandrian arkkipiispa

Lähes ensitöikseen arkkipiispana Kyrillos karkotti Aleksandriasta harhaoppisen Novatianuksen kannattajineen. Novatianus opetti, ettei niitä, jotka kerran olivat luopuneet kidutuksien ja vainon seurauksena ortodoksisesta uskostaan, saanut enää ottaa Kirkon yhteyteen, vaikka he katuisivat luopumistaan syvästi ja todellisesti. Tämän opin kannattajat perustivat oman lahkonsa ja Novatianuksesta tuli heidän piispansa ja he aiheuttivat suurta levottomuutta Aleksandriassa fariseusmaisella harhaopillaan.

Karkotuksen jälkeen seurasi vielä muitakin levottomuuksia ja hulinointia, jotka saivat aikaan ankaria toimia hallintoviranomaisilta asukkaita kohtaan ja levottomuudet lakkasivat joksikin aikaa. Levottomuudet alkoivat kuitenkin uudestaan kaunopuheisen ja viisaan, mutta itsetietoisen ja samalla ylpeän, vuonna 428 Konstantinopolin patriarkaksi valitun Nestorioksen sorruttua julistamaan ns. nestoriolaista harhaoppiaan, jonka mukaan Kristus ei syntynyt jumalihmisenä, vaan tavallisena ihmisenä, johon vasta myöhemmin läheisesti jumalallisen armon voimalla yhdistyi jumaluus. Tästä johtui Nestorioksen mukaan, ettei Jumalansynnyttäjää (Theotokos) voinut kutsua kuin ihmisensynnyttäjäksi tai Kristuksen synnyttäjäksi (Kristotokos).

Nestoriolaisuuden vastustaja

Kyrillos asettui puolustamaan oikeaa uskoa ja hyökkäsi voimakkaasti nestoriolaisuutta vastaan lähettämällä kirjeitä mm. keisari Teodosios II:lle (408-450), paavi Celestinukselle ja monelle muulle taholle. Patriarkka Nestorios ryhtyi vastahyökkäykseen ortodoksista uskoa vastaan.

Nestorioksen harhaoppi tuomittiin ensin paavi Celestinuksen koollekutsumassa paikallisessa Rooman kirkolliskokouksessa, mutta nuhteet ja kirjelmät Nestoriokselle eivät tuottaneet tulosta ja harhaoppi levisi leviämistään.

Efesoksen kirkolliskokouksen puheenjohtaja

Kaiken tämän seurauksena kutsuttiin koolle Efesokseen vuonna 431 Rooman keisari Theodosius II:n toimesta suurempi yleinen kirkolliskokous, ns. kolmas ekumeeninen kirkolliskokous, jonka puheenjohtajana toimi Kyrillos Aleksandrialainen. Koolla oli lähes 200 kirkkoisää, lähinnä itäisiltä alueilta.

Kirkko piti kiinni Nikean kirkolliskokouksen vuoden 325 kannasta, jonka mukaan Kristus ja Isä Jumala ovat samaa olemusta (kreik. homoousios), ja tuomitsi nestoriolaisuuden harhaoppisena. Kokous vahvisti, että Kristuksella on kaksi luontoa (Jumala ja ihminen) yhdessä persoonassa.

Päätöksestä seurasi samalla, että Neitsyt Maria oli Jumalansynnyttäjä (Theotokos). Marian kunnioitus lisääntyi ja hänet tunnustettiin Efesoksessa Jumalan äidiksi. Mariaa sai rukoilla ja hänelle sai omistaa kirkkoja.

Levottomuuksien keskellä

Koska Antokian piispa Johannes oli viivytellyt kokoukseen saapumistaan ollessaan solidaarinen kannattamalleen Nestoriokselle, patriarkka Nestorios ei hyväksynyt kirkolliskokousta ja sen päätöksiä lailliseksi vaan kutsui koolle piispa Johanneksen kanssa ”rosvokokouksen”, jossa Kyrillos leimattiinkin harhaoppiseksi.

Rauhattomuus lisääntyi ja keisarin määräyksestä Kyrillos Aleksandrialainen ja Efesoksen arkkipiispa Memnon laitettiin lukkojen taakse ja patriarkka Nestorios erotettiin virastaan.

Taipumattoman taistelun jälkeen Kyrillos pääsi voitolle, hänet vapautettiin ja Nestorios karkotettiin Sasimiin Libyan erämaaahan, jossa hän kuoli kauhean sairauden murtamana.

Kyrillos ja Johannes Krysostomos

Kyrilloksella oli ennakkoluuloja pyhää Johannes Krysostomosta (muistopv. 13.11.) kohtaan, koska hänen setänsä arkkipiispa Teofilos oli Johanneksen vastustaja ja Teofilos toimi puheenjohtajana kokouksessa, joka tuomitsi aikanaan Johanneksen. Kyrillos eli Johanneksen vastustajien ympäröimänä ja tahtomattaankin oppi suuria ennakkoluuloja Johannesta kohtaan. Pyhittäjä Isidoros Pelusionilainen (muistopv. 4.2.) kirjoitti Kyrillokselle useita kertoja ja pyysi häntä liittämään Kirkon suuren pyhän isän nimen pyhien diptyykkiin, mutta Kyrillos ei siihen suostunut.

Kerran sitten Kyrillos näki unen, jossa ihmeellisessä temppelissä Jumalansynnyttäjä oli enkelien ja pyhien ympäröimänä ja yksi näistä oli pyhä Johannes Krysostomos. Kun Kyrillos aikoi lähestyä Kaikkein Pyhintä Jumalansynnyttäjää, Johannes esti häntä lähestymästä. Jumalansynnyttäjä pyysi Johannesta antamaan Kyrillokselle anteeksi hänen syntinsä, jotka hän oli tehnyt tietämättömyyttään. Sen kuullessaan Johannes empi ja Jumalansynnyttäjä sanoi: ”Anna hänelle anteeksi vuokseni, sillä hän on tehnyt kovasti työtä kunniani eteen ja koska hän on ylistänyt minua ihmisten keskuudessa kutsuen minua Jumalansynnyttäjäksi.” Pyhä Johannes vastasi: ”Esirukouksiesi tähden annan anteeksi.” ja hän halasi Kyrillosta rakkaudella.

Kyrillos tuskaili siitä, että hän oli tuntenut vihaa Jumalan pyhää miestä kohtaan ja siksi hän kutsui koolle kaikki Egyptin piispat ja he viettivät Johannes Krysostomoksen juhlaa vakain mielin.

Merkittävä teologi

Kyrillos johti Aleksandrian kirkkoa 32 vuotta. Vuonna 444 hän sairasteltuaan ja heikennyttyään terveydellisesti kuoli. Häneltä on jäänyt jälkeen useita teologisia teoksia, joissa hän esittää selvästi ja voimakkaasti kristinopin uskonopillisia asioita. Hänen kirjoittamiaan ovat mm. lukuisat nestorialaisuutta vastaan hyökänneet lähetyskirjeet ja eri Raamatun kirjojen, kuten esim. viiden Mooseksen kirjan, profeetta Jesajan kirjan, 12 pienemmän profeetan kirjojen sekä Johanneksen ja Luukkaan evankeliumin selitykset (kommentaarit). Hän kirjoitti myös tutkimukset Pyhästä Kolminaisuudesta ja kolme kirjaa oikeasta uskosta.

Pyhää Kyrillos Aleksandrialaista muistellaan ortodoksisessa kirkossa 9. päivä kesäkuuta sekä 18. päivä tammikuuta.

HAP