Pappismarttyyri Aleksander Helsinkiläinen (Hotovitski)
Aleksander Aleksandrovits Hotovitski syntyi
vuonna 1872 Krenemetsissä Lounais-Ukrainassa. Aleksander
Hotovitski hakeutui jo nuorukaisena Volhynian hengelliseen
seminaariin, sen jälkeen Pietarin hengelliseen akatemiaan
ja myöhemmin kirkolliseen työhön, jota hän
suoritti mm. lukijana,
kanttorina, lähetystyöntekijänä ja pappina.
Amerikassa vv. 1895 - 1914
Aleksander nimitettiin pappisseminaarista valmistumisensa
jälkeen lukijaksi ja lähetystyöntekijäksi
Yhdysvaltoihin New Yorkin Pyhän Nikolaoksen seurakuntaan.
Vuonna 1896 hän meni avioon Maria Vladimirovna Scherbuhinan
kanssa ja sai pappisvihkimyksen San Franciscossa. Vihkimyksen
jälkeen hän palasi takaisin New Yorkiin seurakuntansa
kirkkoherraksi. Aleksander teki työtään esimiehensä,
myöhemmin kanonisoidun piispa Tiihonin alaisuudessa.
Nuorena pappina Aleksander ryhtyi kehittämään
Pohjois-Amerikan ortodoksien kirkollisia oloja. Kohtaamistaan
vaikeuksista huolimatta Aleksander kykeni perustamaan seurakuntia
ja luomaan sopua kristittyjen välille. Erityisen menestyksellistä
hänen työnsä oli Länsi-Ukrainasta saapuneiden
uniaattien parissa; Aleksander opasti heitä takaisin
ortodoksisuuteen. Hän myös rakennutti New Yorkiin
uuden Pyhän Nikolaoksen kirkon, joka sai katedraalin
statuksen. Kaiken muun ohella Aleksander lisäksi toimitti
sekä venäjän- että englanninkielistä
aikakauslehteä The American Orthodox Messenger.
Työ Pohjois-Amerikassa monikansallisen yhteisön
keskellä kesti 18 vuotta ja sai osakseen tunnustusta.
Helsingissä vv. 1914 - 1917
Amerikan mantereella tehty työ loppui vuonna 1914, kun
tuolloin 42-vuotias Aleksander sai nimityksen kirkkoherraksi
Venäjän Berliinin lähetystön kirkkoon
ja siellä toimineen Pyhän Vladimirin veljeskunnan
puheenjohtajaksi. Olot Euroopassa kuitenkin vaikeutuivat tuona
aikana ja Aleksander ehdotettiin siirtymistä Suomeen
Helsingin seurakunnan kirkkoherraksi ja maan kaikkien ortodoksisten
kirkkojen piirivalvojaksi.
Levottomina 1900-luvun alun vuosina Aleksander toimi poliittisiin
oloihin sopivalla tavalla eläytyen ihmisten kärsimyksiin
esimerkiksi tehden aloitteita sosiaalihuollon, valistuksen
ja opetuksen alueilla. Aleksander toimitti Helsingin-vuosinaan
aikakauslehteä Gelsingforskij Prikodskij Listok,
jossa oli paljon hänen itsensä kirjoittamia saarnoja,
runoja ja kuvauksia seurakunnan elämästä. Pappina
isä Aleksander Hotovitski oli erityisen rakastettu -
hänet on kuvattu aikakauden seurakuntalaisilta kerätyssä
muistitiedossa taitavana sananjulistajana ja seurakuntalaisten
rakastavana paimenena. Verrattiinpa häntä jopa pyhään
Johannes Kronstadtilaiseenkin.
Aleksanderin työkausi Helsingissä päättyi
vuonna 1917, kun hän siirtyi Moskovaan Kristus Vapahtajan
kirkon kalustonhoitajaksi. Hän osallistui vuosien 1917-1918
kirkolliskokoukseen ja kannatti patriarkan viran uudelleen
perustamista. Tämän jälkeen hän toimi
kirkossa patriarkka Tiihonin alaisuudessa.
Bolshevikkien vallankumouksen jälkeen seurasi muutoksia,
koska uudet vallanpitäjät hankaloittivat kirkon
toimintaa ja vangitsivat pappeja. Aleksander vangittiin 1920-luvulla
laajojen vainojen yhteydessä lyhyeksi aikaa mm. siksi,
että hän opetti uskontoa lapsille. Seuraava vankeusrangaistus
määrättiin kymmeneksi vuodeksi; armahduksen
vuoksi Turuhanissa Siperiassa suoritettua rangaistusta kuitenkin
lyhennettiin viiteen vuoteen. Tämän jälkeen
Aleksander toimi Donskajakadulla Jumalansynnyttäjän
viitan kirkossa Moskovassa. Lopulta vuonna 1937 Aleksander
Hotovitski vangittiin viimeisen kerran. Tämän vankeusrangaistuksen
aikana hän myös kohtasi marttyyrikuolemansa.
Vuonna 1994 Venäjän ortodoksinen kirkko kanonisoi
Aleksander Hotovitskin. Pappismarttyyri Aleksander Hotovitskin
muistopäivää vietetään kanonisaation
vuosipäivänä 4.
päivä joulukuuta Suomessa ja Amerikassa. Venäjällä
hänen muistopäivänsä on 7. elokuuta.
Ronja Venesperä
Lisäys 30.1.2007:
Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra pyysi Venäjän
turvallisuuspalvelusta lisätietoja pappismarttyyri Aleksander
Hotovitskin oikeudenkäynneistä ja tuomioista. Artikkeli
tästä aiheesta on julkaistu seurakunnan tiedotuslehdessä
'Ortodoksiviestissä'
vuoden 2007 ensimmäisessä numerossa 1/2007.
Lehdessä mainittujen tietojen mukaan Hotovitski tuomittiin
vallankumoustribunaalissa 13.12.1922 aivan kuten edellä
on artikkelissa mainittu. Samalla hän joutui luovuttamaan
omaisuutensa ja luopumaan Neuvostoliiton kansalaisuudesta
viideksi vuodeksi. Vapauduttuaan armahduksen perusteella noin
vuoden kuluttua, hän joutui uudelleen vangituksi vuonna
1924 ja tuomittiin 'sosiaalisesti vahingollisena elementtinä'
karkoitetuksi Siperiaan kolmeksi vuodeksi.
Viimeinen vagitsiminen tapahtui 16.6.1937, kuten edellä
Ronjan artikkelissa mainitaan ja saadun tiedon mukaan hänet
tuomittiin teloitettavaksi ampumalla, mikä lienee tapahtunut
todella pikaisesti jo tuomiopäivänä. Syy teloitukseen
oli 'osallistuminen kirkollisten terroristien organisaation
neuvostovastaiseen toimintaan ja kiihoitukseen'. Hänen
hautapaikseen arvellaan aikaisemman toimipaikkansa hautausmaata
Donskajankadulla. Paikalle on pystytetty neuvostovallan romahtamisen
jälkeen muistolaatta. Pappismarttyyri Aleksander Hotovitski
rehabilisoitiin (annettiin kunnian palautus) 15.8.2000.
HAP
Slaavista suomeksi käännetyt pyhän
Aleksanteri Hotovitskin muistopäivän tekstit:
Tropari, 6.säv.:
Vaatimattomuudessa ja nöyryydessä seisoen |näytit
Kristuksen rakkauden laumallesi | Venäjän Kirkon
tulisten kiusausten vuosina. | Ja kuin hyvä paimen sinä
annoit henkesi Kirkon puolesta. || Rukoile puolestamme, pappismarttyyri
Aleksanteri, Herraa valaisemaan sielumme.
Kontakki, 2.säv.:
Työn ja sairauden haavat otit kannettavaksesi, kärsimyksilläsi
tulit otolliseksi Kristuksen taivaalliseen valtakuntaan. Rukoile
puolestamme Jumalaa, Vapahtajaa, pappismarttyyri Aleksanteri,
jotta saisimme armon tuomion päivänä.
Prokimeni, 7.säv.:
Iloitkoot hurskaat, veisaten Hänen kunniaansa, | riemuitkoon
he vuoteissansa.
Liitelauselma:
Veisatkaa Herralle uusi virsi; ylistysvirsi Hänelle hurskasten
seurakunnassa.
Epistola: Hebr. 13:7-16
Halleluja, 2.säv.:
Sinun pappisi, oi Herra, pukeutukoot vanhurskauteen.
Liitelauselma:
Ja Sinun hurskaasi riemuitkoot.
Evankeliumi: Luuk. 12:32-40
Ehtoollislauselma: Vanhurskas säilyy ikuisessa muistossa. Ei hän
pelkää pahaa sanomaa.
Menologion
Troparion, Moskova 1998
26.2.2002 / Mrk (tekstejä ei ole hyväksytty piispainkokouksessa
seurakuntien yleiseen käyttöön)
Kirjallisuutta:
Synaksarion, joulukuu. Toim. munkki Serafim,
ss 66-69
Ortodoksisuutta eilen ja tänään.
Helsingin ortodoksinen seurakunta 1827-2002. Toim. Petri
Piiroinen.
- Rovasti Aleksander Hotovitski, ss. 213-230.
