Pyhittäjä Pahomios
Suuri (15.5.)
Luostarilaitoksen perustajana pidetään pyhittäjä
Pahomiosta (n. 286 346, hänestä
käytetään myös nimitystä Pakomios).
Hän kokosi erämaassa kilvoittelevat erakot yhteisöiksi
ja loi heille säännöt. Näiden periaatteena
oli kilvoittelijoiden lupaus naimattomuudesta, köyhyydestä
ja kuuliaisuudesta. Myöhemmin muun muassa pyhät
Basileios
Suuri ja Benedictus
Nursialainen pohjasivat omat luostarisääntönsä
Pahomioksen sääntöihin. Basileioksen säännöistä
tuli itäisen kirkon luostareiden selkäranka ja Benedictuksen
säännöistä läntisen.
Pahomios perusti ensimmäisen muureilla ympäröidyn
luostarin vuonna 320 Egyptin Tabannesiin, Naj Hammdin kaupungin
lähelle. Hänen siskonsa Maria alkoi johtaa naiskilvoittelijoiden
luostaria, joten ensimmäinen nunnaluostarikin syntyi
jo luostarihistorian alkuvaiheessa. Pahomios perusti useita
luostareita, joissa kilvoitteli yli 8000 askeettia. Kilvoittelijan
elämästä tuli vaihtoehto egyptiläisille
talonpojille, joille luostarielämä turvasi elämän
paremmin kuin epävakaa viljely. Kilvoittelijayhteisöjen
ihanne oli alkuseurakunta, jossa kaikki oli yhteistä
ja kokoontuivat yhteisiin jumalanpalveluksiin.
Elämä
Pahomioksen syntymä ajoitetaan eri lähteistä
riippuen vuosiin 286-292 ja kuolema vuosiin 346-348. Hän
oli egyptiläinen kopti, joka palveli Rooman armeijan
sotilaana. Kyllästyttyään maallisen elämän
turmeltuneisuuteen, hän jakoi omaisuutensa köyhille
ja lähti kilvoittelemaan erämaahan.
Erämaassa hänen ympärilleen alkoi kerääntyä
opetuslapsia, joista Pahomios kokosi yhteisön eli veljestön.
Yhteisö asui yhteisessä rakennusryhmässä,
jossa jokaisella oli oma kammio. Pahomios toimi yhteisön
johtajana arvonimenään isä
(hepr. ab tai abbas). Yhteisölle Pahomios teki
säännöt, joita kutsutaan myös enkelisäännöiksi,
sillä hän kertoi saaneensa säännöt
enkeliltä. Säännöissä säädellään
kilvoittelijoiden päivärytmi työn ja rukouksen
kesken. Pahomios vaati kilvoittelijoilta naimattomuutta (Matt.
19:12), köyhyyttä (Matt.19:21 ja 27)
ja kuuliaisuutta. Hän noudatti luostarissaan niin sanottua
noviisiaikaa eli kokelasaikaa. Näiden ihanteiden esimerkkinä
oli Kristus ja alkuseurakunta.
Pahomios Suuri jätti jälkeensä useita luostareita
ja niiden säännöt. Lisäksi häneltä
on jäänyt kaksi kirjettä, joiden enkelikieltä
ei ole pystytty tulkitsemaan. Tämä enkelikieli kuvaa
luostarin tuonpuoleisuutta. Ortodoksinen kirkko muistelee
Pahomios Suurta 15.5.
Petja Pyykkönen
|
