Tekijänoikeudet | Etsi | Palaute | Sivuston esittely | RSS

Pyhittäjä Antoni Siijalainen (7.12.)

Vuonna 1478 Vienan Kehtassa syntynyt pyhittäjä Antoni Siijalainen (siviilinimeltään Andrei) luetaan kuuluvaksi Karjalan valistajiin.

Jo varhain Andrei osoitti hyveellisyydellään ja pyhdassydämisyydellään olevan vanhempiensa hartaasti toivoma esikoispoika, joka elämässään eli ja oli sävyisä ja hurskautta harrastava.

25 vuoden ikäisenä Andrei muutti Novgorodiin, avioitui ja joutui varsin nopeasti leskeksi vaimon kuoltua. Kaiken kokemansa johdosta Andrei palasi kotiseudulleen, antoi omaisuutensa köyhille ja lähti pyhittäjkä Pahomi Kenjärveläisen perustamaan Kenjärven Kristuksen kirkastumisen luostariin. Siellä hänet vihittiin munkiksi vuonna 1508 munkkinimellä Antoni pyhittäjä Antonios Suuren mukaan.

Antoni osoitti elämällään myös luostarissa suurta hartautta ja kilvoittelua, mutta myös nöyryyttä ja auttamishaluaan esimerkiksi sairaita kohtaan. Hänet vihittiin melko pian papiksi, koska luostarissa ei tuohon aikaan ollut pappismunkkia.

Jonkin ajan kuluttua pappismunkki Antoni pyysi ja sai luvan lähteä kilvoittelemaan erakkona. Hän lähti luostarista kahden munkin, Aleksanterin ja Joakimin kanssa Jemtsajoelle, jonne he rakensivat tarvittavat asunnot ja pienen kirkon. Tämä pieni kolmen munkin yhteisö täydentyi pian uusilla tulijoilla, mutta he joutuivat ympäristön ihmisten painostuksesta lähtemään pois paikaltaan ja matka vei heidät edelleen kohti pohjoista lähelle Holmogorya eli nykyisen Arkangelin ympäristöön Mikaelinjärvelle, josta alkaa Siijajoki. Sinne he monenlaisten vaiheiden jälkeen perustivat kuuluisan Siijajoen luostarin noin vuoden 1520 tienoilla.

Luostari toimi niukan toimeentulon turvin ja ajaoittain ravintokin oli tiukassa. Erilaisten ihmeellisten tapahtumien seurauksena elämä ja kilvoittelu kuitenkin jatkui luostarissa. Veljestön määrä kasvoi ja uusia rakennuksia ja kirkkoja rakennettiin. Jo lapsena alkanut Antonin harrastus ikonimaalaukseen jai jatkoa luostarissa, kun hän maalasi Pyhän Kolminaisuuden kirkkoon ikonostaasin.

Pyhittäjä Antoni toimi Siijajoen pyhän Kolminaisuuden luostarin igumenina jonkin aikaa ollen koko ajan itse oivana esimerkkinä muille kilvoittelijoille niin hurskauselämässä kuin maallisissa töissäkin. Kuitenkin hänen osakseen tullut kunnioitus kiusasi pyhittäjää ja hän luovutti johtamisen munkki Feognostille ja vetäytyi itse erakkoelämään ensin Dubnitskijärven saareen ja vähän ajan kuluttua Palunjärvelle.

Tämä vaihe ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun hänen piti palata takaisin johtamaan jälleen luostariaan veljesön hartaiden pyyntöjen vuoksi ja myöskin oman vanhuuden ja sairauden tuomien rajoitusten vuoksi. Luostarissa eläessään hän myöhemmin nimitti itselleen seuraajan ja alkoi sitten valmistautua itse ja valmistella muitakin lähestyvään omaan kuolemaansa, joka tapahtuikin vuonna 1556, jolloin pyhittäjä Antoni Siijajokelainen nukkui pois 79 vuoden iässä.

23 vuotta kuolemansa jälkeen vuonna 1579 pyhittäjä Antoni Siijajokelainen kanonisoitiin Venäjän kirkon toimesta ja hänen muistopäiväänsä alettiin viettää hänen kuolinpäivänään joulukuun 7. päivänä. Häntä muistellaan myös Karjalan valistajien yhteisenä muistopäivänä, joka sijoittuu aina vuosittain lokakuun viimeisen päivän ja marraskuun 6. päivän väliseen lauantaihin.

HAP

Kirjallisuutta:

• Munkki Serafim (toim.): Synaksarion - joulukuu
  • Pyhittäjä Antoni Siijajokelainen, Karjalan valistaja ss. 111 - 116